Kanta-Häme

Trampoliiniturmat työllistävät sairaalassa viikoittain

Viisivuotias Elli Leipijärvi hyppii trampoliinillaan vanhan tekijän ottein kankaantaustalaisen paritalon pihalla. Suosikkitemppu tulee kysyttäessä kuin kaupan hyllyltä.

– Peppuplätsi! Tällä lailla, tyttö sanoo ja hyppää korkealle ilmaan, laskeutuu pepulleen ja pomppaa kontrolloidusti takaisin jaloilleen.

Leipijärvien pihassa monen nykyperheen suosikkivimpain on toista kesää.

– Mitään isompia vahinkoja ei ole sattunut. Jokin pieni venähdys joskus, mutta seuraavana päivänä on oltu takaisin jo hyppimässä, Ellin vanhemmat Päivi ja Jani Leipijärvi muistelevat.

He ovat tietoisia, että joissain lapsiperheissä trampoliineihin suhtaudutaan kriittisesti tapaturmavaaran vuoksi. Leipijärvien mielestä hyppelyn edut voittavat kuitenkin vaarat.

– Joka lajissa on omat riskinsä, eikä kai paljon mitään voisi tehdä, jos sillä tavalla ajattelisi, isä pohtii.

– Trampoliini motivoi liikkumaan, parantaa tasapainoa ja lapsen koordinaatiota, äiti näkee.

Puolet vammoista vältettävissä

Nykyään Elli Leipijärvi saa mennä hyppimään jo valvomattakin, koska pelisäännöt on sisäistetty: turvaverkko pitää sulkea perässä ja hyppimässä ollaan yksi kerrallaan.

Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa puolet sairaalahoitoa vaatineista trampoliinivammoista olisi vältetty näitä perussääntöjä noudattamalla. Trampoliinivammat ovat ikävän yleisiä Kanta-Hämeessäkin, vaikka tarkkoja tilastoja ei ole keskussairaalasta saatavilla.

– Trampoliiniturmille ei ole omaa tilastokoodia, mutta ovathan ne nykyään tavallisia ja työllistävät meitä paljon, lastenkirurgian apulaisylilääkäri Maarit Somervuori toteaa.

Kesäaikaan kirurgian osastopalavereissa niitä käsitellään Somervuoren mukaan viikoittain.

– Suurin osa vammoista ei tietenkään vaadi leikkaushoitoa, vaan ne hoidetaan perusterveydenhuollossa.

Tyypillisimpiä operaatioita vaativia vammoja ovat kyynärpään ja olkavarren alueen murtumat, jotka syntyvät kun hyppy päätyy kovalle maalle, raaja jää vartalon alle tai toinen hyppijä tippuu päälle.

– Perustyypin murtumia, aika lailla samanlaisia, mitä tulee vaikkapa polkupyörällä kaaduttaessa, Somervuori sanoo.

Mummo menossa mukana

Apulaisylilääkärin mukaan vammojen yleisyys on nostattanut alalla keskustelua, vaikka ne pääasiassa paranevat muutaman viikon kipsihoidolla.

– Monet lastenkirurgit ovat sitä mieltä, että trampoliinit pitäisi laittaa kokonaan pannaan, Somervuori kertoo.

– Itse en ole niin kielteinen, vaikka varovainen kannattaa totta kai olla. Mutta jos miettii, kuinka yleisiä trampoliinit nykyään ovat, niin prosentuaalisesti vammoja ei kuitenkaan niin hirveästi ole verrattuna toisiin lajeihin.

Hänkin muistuttaa, että hyppeleminen on painonhallinnan ja tasapainon kannalta hyvää liikuntaa.

– Asioilla on puolensa ja puolensa.

Somervuori paljastaa, että myös hänen omat lapsenlapsensa tykkäävät hyppiä trampoliinilla.

– Ja olen sellainen mummo, että olen hyppinyt heidän kanssaankin! Eihän se ole niin hauskaa, jos yksin pomppii, kirurgi myöntää. (HäSa)