Kanta-Häme

Tuhannen tuhkausta vuodessa

Vuorentaan kappelin yhteydessä olevassa krematoriossa tuhkataan vainajia vuoden jokaisena arkipäivänä.

Ahveniston hautausmaan työnjohtaja Risto Heikkosen mukaan tätä nykyä kantakaupungin alueella 70 prosenttia vainajista tuhkataan. Tuhkausta pidetään hautaamista ekologisempana vaihtoehtona, joka vie maaperästä myös vähemmän tilaa.

– Työvuoron aikana tehdään viidestä kuuteen tuhkausta, vuodessa noin tuhat. Toukokuusta 2013 lähtien tuhkauksia on kertynyt noin 3000, Heikkonen sanoo.

Vuorentaassa pantiin krematorio uuteen uskoon 2,5 miljoonalla eurolla kolmisen vuotta sitten. Tämän jälkeen savupiipusta ei ole kohonnut enää paksua mustaa savua, vaan lähinnä vesihöyryä.

– Toisinaan taivaalta tippui tuhkaa kuin lumihiutaleita. Välillä täällä kävi savun takia poliisi ja palokunta, Heikkonen muistelee.

Nykyään savukaasut jäähdytetään viidessä tankissa, joissa on 15 000 litraa vettä. Samalla rakennus ja sen käyttövesi lämpenevät.

Krematorio lämpenee maakaasulla, ja tuhkauksesta syntyvät savukaasut puhdistetaan monivaiheisella suodatusjärjestelmällä.

Nykyisin ainoa jäljelle jäävä tuhka koostuu vainajasta ja arkusta.

– Yhdestä ihmisestä kertyy tuhkaa keskimäärin kolme kiloa, kun ylimääräinen materiaali seulotaan pois.

Tuhkasta koneella ja magneetilla seulotut naulat, raudat, titaanit ja jalometallit ovat periaatteessa seurakunnan omaisuutta.

– Meille se on ongelmajätettä, joka kerätään tynnyreihin ja toimitetaan kerran vuodessa Ekokemille tuhottavaksi.

Myös työturvallisuutta on krematoriossa kohennettu. Remontin myötä vahtimestari asentaa arkun syöttöhuoneen kelkalle noin viiden metrin päässä uunista, jonka lämpötila on 8 00–1 100 astetta.

Arkku rullautuu automaattisesti uuniin, jonka suulla on leveyttä 90 senttimetriä.

– Hyvinkäällä on hieman isompi uuni sen varalle, jos arkku on hieman ylileveä. Tässä tapauksessa puhutaan kuitenkin vain yhdestä kahdesta arkusta vuositasolla.

Rajoituksia ei tuhkauksessa ole, mutta puuarkku olisi turvallisin vaihtoehto.

– Arkun polyesteri- tai nailonverhoilu saattaa räiskyä ja leimahtaa liekkeihin jopa metriä ennen uuniin menoa.

Tuhkauksen ruuhkakuukausia ovat tammi- ja helmikuu.

– Tieteellistä selitystä sille ei ole. Arvioni on, että vanhukset sinnittelevät joulun yli uuteen vuoteen. Toinen on juhannuksen jälkeen heinäkuu.

Yleisin krematoriotyöntekijän kuulema kysymys on: oletteko varmoja, että tuhkat ovat meidän omaisen?

– Olemme. Täällä ei niin kiire ole, että tuhkat sekoittuisivat, Heikkonen sanoo. HÄSA