Kanta-Häme

Tuija Tunturi on tottunut hyppäämään tuntemattomaan – nyt hän kertoo, miten päätyi ortodoksisen kulttuurikeskuksen johtajaksi.

Tuija Tunturilla on uuden kotinsa olohuoneen nurkassa kassillinen kangasta. Se odottaa hetkeä, jolloin hänellä on aikaa ommella. Kassin sisällöstä tulee helsinkiläisen Kulttuurikeskus Sofian verhot.

– Tämäkin kuuluu toimitusjohtajan toimenkuvaan, Tunturi nauraa.

Viime syksynä hän hoiti seinänkokoisen ikonimosaiikin kuljetuksen ja tullaukset Serbiasta Suomeen.

– Tullilla ei ollut tietoa, että tällaista olisi aiemmin tuotu Suomeen. Oli siinä tekemistä.

Viimeisimmät puolitoista vuotta ovat olleet hänelle varsin reipasta muutosten aikaa.

Vuonna 2016 hän ja Heikki Alutoin panivat Aulangon leirintäalueen ja Kievarin pillit pussiin. Virala Campingin pyörittäminen jatkui, mutta samalla Tunturi löysi itsensä uusista töistä Helsingistä.

– Oli sattuma, että päädyin uuteen työpaikkaan. Olin keväällä 2016 Sofiassa ystävän synttäreillä ja tokaisin, että voisin tulla syksyllä tänne hommiin. Lopulta niin kävikin.

Tunturin vastuulla ovat kulttuurikeskus ja siihen kuuluva kokoushotelli ravintoloineen. Joku saattaa nyt kysyä, että mikä ihmeen Sofia. Paikka ei ollut Tunturillekaan entuudestaan tuttu.

– Yksi työni on tehdä Sofiaa tunnetuksi. Mahdollisuuksia on vaikka mihin. Jo paikka on upea: Kallvikinniemi on kuin Punkaharju, luonto on aivan lähellä. Sofiassa voi järjestää oikeastaan mitä vain. Vaikka sata henkeä pitäisi siellä kokousta, alue näyttäisi yhä tyhjältä.

Itä-Helsingissä meren rannalla sijaitseva paikka on entinen osuuspankkiopisto. Nykyään se kuuluu Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiölle. Sofia on toiminut kymmenen vuotta.

Säätiön tehtävänä on edistää ortodoksista kulttuuria, mutta Tunturin mukaan suuri osa kulttuuritapahtumista ei liity uskontoon.

– Esimerkiksi taidenäyttelyitä on laidasta laitaan. Täällä pidetään myös erilaisia kursseja ja konsertteja. Luonto on niin ihana, että akvarellimaalareita saa tauoilla aina odotella syömään, Tunturi nauraa.

Hyppy tuntemattomaan on aina tuntunut Tuija Tunturista hyvältä.

– Lähdöt ovat aina olleet minulle helppoja. En jää miettimään kahta kertaa. Olen aina sanonut, että se on sama, muutanko Helsinkiin vai Etelä-Afrikkaan.

Tämä ei ole tyhjää puhetta, sillä Tunturi on jo muuttanut Etelä-Afrikkaan. Hän myi puolisonsa kanssa kaiken ja lähti sinne 2000-luvun alussa määrittelemättömäksi ajaksi. Maa oli Tunturille ennestään tuttu au pair -töistä 1980-luvulta.

Tunturi toimi matkaoppaana ja puoliso remonttihommissa.

– Se oli mielenkiintoista, erilaista. Eron Suomeen huomasi alussa hyvin siitä, että lähdimme aina kiireellä jonnekin, kun oli aurinkoista. Naapuri ihmetteli tätä kerran, ja sanoimme, että kun on niin hyvä ilma. Hän totesi, että ilmahan on aina hyvä.

Vuonna 2005 pariskunta palasi Suomeen, kun tuli tilaisuus alkaa pyörittää Aulangon lomakylää.

– Sellaisia tilaisuuksia kuin Aulanko tulee vain kerran elämässä. Hämeenlinna on kotikaupunki, johon on aina ollut helppo tulla takaisin.

Aulangon-ajan loppu ei tunnu Tunturista edelleenkään ”kauhean kivalta”, mutta uuden oven aukeaminen ilahduttaa. Hän on alalla, joka tuntuu omalta. Hän pitää siitä, että pääsee yhdistämään matkailubisneksen, ihmisten kanssa toimimisen ja kulttuurin.

Töitä on riittänyt myös vapaalla, sillä uuden työn alkamisen jälkeen pariskunta teki kaupat Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevasta lähes satavuotiaasta omakotitalosta. Sen remontti on nyt valmis, ja sieltä Tunturi aamuisin lähtee ja sinne hän palaa. HÄSA