Kanta-Häme

Tukevasti kotona

Moni nuori lähtee kotikaupungistaan maailmalle niskojaan nakellen. Kaupunki on jäänyt auttamattomasti liian pieneksi, ja mahdollisuudet tuntuvat olevan rajattomat.

Toisille Hämeenlinna taas tarjoaa turvallisen paikan asua syntymästä vanhuuden päiviin saakka, ja moni maailmallekin lähtenyt palaa takaisin, ennemmin tai myöhemmin.

Paluumuuttaja arvostaa väljää asumista

Vaikka Antti Mustakallio ei varsinaisesti haaveillut paluumuutosta kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan, muutti hän perheineen kuitenkin takaisin viitisen vuotta sitten – kymmenen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen.

– Olemme vaimon kanssa molemmat syntyperäisiä hämeenlinnalaisia. Kaupunki oli tuttu, ja tiesimme minne olimme tulossa.

Helsingissä kaksio maksaa saman verran kuin rintamamiestalo Hämeenlinnassa.

– Pidimme Helsingistä, mutta emme niin paljon, että olisimme olleet valmiita maksamaan siellä asumisesta paria sataa tuhatta euroa ylimääräistä. Hämeenlinnassa omakotitalossa voi asua ihan tavallisestikin tienaava, Mustakallio hymähtää.

Mustakallion mielestä on hienoa, että keskellä kaupunkia metsä ja uimarannat ovat vain kivenheiton ja lyhyen kävelymatkan päässä. Metsäkin todella on metsä, ei mikään muutaman puun muodostama puistikko.

Myös harrastusmahdollisuudet lapsille saavat Mustakalliolta kiitosta.

Kotikaupunki tarjoaa kaiken tarvittavan

Kirsi Korvakangas oli Hämeenlinnaan muuttaessaan kolmevuotias. Sittemmin hän ei ole muuttanut kaupungista, ei edes opintojensa ajaksi.

Kauppaopiston Korvakangas kävi Brahenkadulla sijainneessa Hiltissä ja opiskeli aikuisiällä vielä Hamkissa.

– Ei minulla tietenkään paljon vertailukohteita muihin kaupunkeihin ole, mutta minulle Hämeenlinnasta on aina löytynyt kaikki, mitä tarvitaan, Korvakangas sanoo.

Rakkaimmat nuoruusmuistot koko ikänsä kaupungin länsipuolella asuneella Korvakankaalla liittyvät kesäiseen Apparaan, jossa Korvakangas ystävineen otti aurinkoa ja kävi Venetsialaisissa.

– Sieltä sitten ryvettiin metsän läpi illalla kotiin.

Korvakangas iloitsee kaupungin päätöksestä kunnostaa maauimala entiseen kuosiinsa.

– Vaikka minulle onkin tullut ikää, Appara on pysynyt ihan samanlaisena. Omatkin teini-ikäiset käyvät tapaavat siellä kavereitaan ihan samalla tavalla. Se tuntuu mukavalta.

Ulkopaikkakuntalaiset ystävänsä Korvakangas kertoo vievänsä mielellään torikahveille, Verkatehtaalle sekä tietysti ihailemaan linnan puistoa.

Ihmissuhteet juurruttavat paikoilleen

Hämeenlinna-seuran tiedottaja Tuula Heinäsen mielestä Hämeenlinnan kulttuuritarjonta on piristynyt huomattavasti Verkatehtaan myötä.

– Enää ei ole pakko lähteä Helsinkiin tai Tampereelle, vaikka Hämeenlinnan sijainti Tampereen ja Helsingin välissä onkin varmasti yksi kaupungin valttikorteista.

Myös kaupungin asemakaava miellyttää Heinästä, sillä Vanajaveden rannat ovat kaikkien käytettävissä, eivätkä esimerkiksi yksityisalueena.

Heinänen arvelee, että koko ikänsä kaupungissa asuneille Hämeenlinna tarjoaa kuitenkin ennen kaikkea pitkäaikaisia ihmissuhteita ja tuttuutta.

– Kaupungilla on mukava kävellä, kun melkein jokainen vastaantulija on tuttu. Matkustelen paljon, mutta aina kun palaan Hämeenlinnaan tuntuu todella vahvasti siltä, että tulen kotiini.

Heinänen kertoo, ettei ole koskaan edes harkinnut muuttavansa muualle. Siitä juurtumisessa viime kädessä taitaakin olla kyse.

(HäSa)