Kanta-Häme

Tukisukkien käyttö ehkäisisi ison osan säärihaavoista ja toisi hurjat säästöt

Sairaanhoitaja Tiia Helén (vas.) ja ihotautien ylilääkäri Katja Vähävihu näyttävät, kuinka turpoamista estävä tuplasidos tehdään. Tukisukkia myydään apuvälineliikkeissä, vähäelastisia tukisidoksia saa myös apteekeista.

Tukisukkien käyttö ehkäisisi ison osan säärihaavoista, jotka tuottavat tuskaa varsinkin monille vanhuksille.

– Jopa 70 prosenttia kroonisista alaraajahaavoista johtuu turvotuksesta. Sen yleisin syy on laskimovajaatoiminta. Jos ihmiset käyttäisivät tukisidoksia tai tukisukkia jo kauan ennen ihovaurioiden syntyä, suurin osa laskimopohjaisista haavoista voitaisiin ennaltaehkäistä, kertoo ihotautien ylilääkäri Katja Vähävihu Kanta-Hämeen keskussairaalasta.

Jalka- ja säärihaavat ovat yleisiä vaivoja, joiden hoito käy kalliiksi sekä yhteiskunnalle että potilaille. Väestön ikääntyminen pahentaa ongelmaa.

Vähävihun mukaan yhden kroonisen haavan hoitamiselle on ynnätty kymppitonnin hintalappu. Potilaalle itselleen haavanhoito maksaa helposti 500–1 000 euroa kuukaudessa. Valtakunnallisesti puhutaan jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisista menoista.

Haavanhoidon tehostamiseen onkin viime vuosina herätty muuallakin kuin Suomessa, Vähävihu kertoo.

 

Kanta-Hämeen keskussairaalan ihotautien poliklinikka yrittää iskostaa turvotukseneston tärkeyttä yleiseen tietoisuuteen. Se laatii koulutusmateriaaleja ja on käynyt opastamassa Kanta-Hämeen hoitajia ja lääkäreitä turvotuksenestohoitoon.

– Asia on loppujen lopuksi tosi yksinkertainen, ja siksi tätä yritetään tuoda sekä ammattilaisten että potilaiden tietoisuuteen. Moni ongelma pystyttäisiin estämään etukäteen, sairaanhoitaja Tiia Helén toteaa.

Turvotuksenestohoidon estää vain hyvin huono alaraajojen valtimoverenkierto.

Ylilääkäri Vähävihun mukaan tavoitteena on, että turvotuksesta johtuvat krooniset alaraajahaavat vähenisivät Kanta-Hämeessä vähintään puoleen ja haavojen paranemisajat lyhenisivät vähintään puoleen.

 

Niiden, joiden jalat turpoavat iltaa kohti, olisi syytä totuttautua tukisukkien käyttöön jo ennen ensimmäistäkään haavaa, vaikka ne tuntuvat aluksi epämiellyttävän tiukoilta ja hankalilta.

– Pitkäkestoinen turvotus vaurioittaa ihoa hiljalleen sisältäpäin ja tekee palautumatonta kudostuhoa. Se aiheuttaa muun muassa ihon pigmentoitumista ruskeaksi, hilsehtivää punoittavaa ihottumaa sekä haavojen syntymistä ja leviämistä, Vähävihu sanoo.

Jos jalka on jo pahasti turvonnut, turvotus pitää ensin laskea hoitajan tekemällä tukisidoksella ja hankkia vasta sitten oikeankokoiset tukisukat. Turvonnut jalka pitää sitoa aina vähintään kahdella vähäelastisella tukisidoksella. Jos sidonta ei onnistu heti aamusta, sidosta voi pitää yötä päivää. Osa hoidosta menee hukkaan ja tulos kärsii, jos jalat ovat muutamankin tunnin päivässä vailla puristusta.

Ensimmäisinä päivinä sidos uusitaan 1–2 kertaa päivässä, sen jälkeen 1–4 päivän välein. Tukisidontaan saa opastusta esimerkiksi terveyskeskuksen hoitajilta.

 

– Tukisukkia kannattaisi ruveta käyttämään jo siinä vaiheessa, kun jalkaan jää illalla sukasta selvä painauma. Se kertoo turvotuksen alkamisesta, sairaanhoitaja Helén vinkkaa.

Jos potilas ei saa itse tukisukkia jalkaan, hänen pitäisi pyytää siihen apua. Tarkoitukseen on kehitetty erilaisia apuvälineitä.

Oikeanlainen ja viipymättä aloitettu turvotuksenestohoito auttaa jo syntyneitä haavoja parantumaan nopeammin. Ilman sitä pienikin haava kasvaa nopeasti suureksi. HäSa