Kanta-Häme Loppi

Tuli on oiva metsänhoitaja – Lopella hakkuuala paloi rytisten

Kulotus on perinteinen metsänhoitomuoto. Kulotus lisää muun muassa maan emäksisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta.

 

Loppilaisella päätehakkuualalla rutikuiva kuntta rapisee saappaiden alla. Hakkuutähteet makaavat tasaisina kasoina ja aluetta kiertää kaivinkoneella kaivetut palokujat. Siellä täällä aukkoa seisoo komearunkoisia mäntyjä.

Kyseisen päätehakkuualan maanmuokkaus tehdään luonnonhoidollisesti kulottamalla. Se sopii alalle hyvin, sillä metsäpalstalla aiotaan vaihtaa kasvatettava puulaji kuusesta mäntyyn. Männyt on jätetty aukolle siemenpuiksi ja niiden toivotaan tuottavan runsaasti siementä heti seuraavana vuonna.

Metsäkeskus teki sopimuksen alan kulottamisesta metsänomistajan kanssa ja teettää työn Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksellä. Kun kulotus tehdään säästöpuuryhmiä polttamalla luonnonhoitohankkeena, on kulotus metsänomistajille maksuton. Metsänomistaja saa säästöpuista normaalin korvauksen keskikantohintoina.

Kanta-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Raimo Kerola kertoo, että palo saa männyt siementämään voimakkaammin kuin normaalisti.

– Nykyisin luonnollisia metsäpaloja sattuu ani harvoin. Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistys tekee kahdesta kolmeen kulotusta vuosittain. Noin kymmenkunta hehtaaria, Kerola kertoo.

Kerola on kokenut kulottaja. Hän on tehnyt niitä kymmeniä. Hän tarkkailee pilvien liikkeitä ja tuulen suuntaa. Koska säätiedotus lupaa yllättäen sateita iltapäivälle on hakkuuala syytä tuikata tuleen, jotta edes osa reilusta kuuden hehtaarin metsäalasta ehditään kulottaa päivän aikana.

Kulotus tapahtuu niin sanotulla hevosenkenkätekniikalla, jossa tuli kiertää kulotusalueen tuulen alapuolelta. Vastakkaisella puolella tulet kohtaavat.

– Tämä alue kuuluu kulojatkumoalueeseen. Metsähallitus ja UPM tekee kulotuksia tuossa viereisillä alueilla, Kerola kertoo.

Kulotukseen tarvitaan riittävästi apukäsiä varmistamaan kulotuksen turvallisuus. Kuva: Kati Laitinen
Kulotukseen tarvitaan riittävästi apukäsiä varmistamaan kulotuksen turvallisuus. Kuva: Kati Laitinen

Tuli kuuluu metsään

Kulotuksesta on monenlaista hyötyä niin metsän maaperälle, metsänomistajalle kuin luonnon monimuotoisuudelle. Lahopuu tarjoaa elinympäristöjä uhanalaisille hyönteisille ja kasveille.

Kulotus vähentää maaperän happamuutta ja parantaa lämpö- ja ravinneoloja maaperästä riippuen jopa vuosikymmeniksi.

– Musta tuhka on imee voimakkaasti lämpösäteilyä. Ensi keväänä maaperä on lämmin jo aikaisin keväällä, metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Olli Lukanniemi Metsäkeskuksesta kertoo.

Palokujaa ja sen ympäristöä kastellaan koko ajan ja vartioidaan, ettei tuli pääse karkaamaan kulotusalueen ulkopuolelle. Kipinät voi kovassa tuulessa singota useiden metrien päähän. Kuva: Kati Laitinen
Palokujaa ja sen ympäristöä kastellaan koko ajan ja vartioidaan, ettei tuli pääse karkaamaan kulotusalueen ulkopuolelle. Kipinät voi kovassa tuulessa singota useiden metrien päähän. Kuva: Kati Laitinen

Poishakatun kuusikon jäljiltä metsäalalla on paksu sammal- ja kunttakerros. Jos kuntta palaa kivennäismaahan saakka, helpottaa se aukon uudistamista, sillä palo vähentää taimikon kanssa kilpailevan aluskasvillisuuden määrää muutamaksi vuodeksi.

Jotta tuli osuu kivennäismaahan asti, pitää maapohjan olla riittävän kuiva.

– Metsä palaa käytännössä kunnolla vain metsäpalovaroituksen aikana, Kerola selventää.

Sää on tuulinen, mutta Kerolan mukaan ei liiaksi. Hän antaa luvan kulotuksen aloittamiselle.

Pitkän linjan kulottaja Esko Lehto sytytti hakkuualan palamaan lopella. Sää oli kulotukseen sopiva eli riittävän kuiva ja vähätuulinen. Kuva: Kati Laitinen

Paloriippuvaiset haistavat tulen

Vain muutaman minuutin jälkeen oranssinpunaiset tulenlieskat tanssivat hakkuuaukolla ja kuivat kuusenoksat palavat rytisten. Miehet aukon reunoilla juoksuttavat vettä vesiletkuista ja kahlitsevat tulimyrskyn rajatulle alueelle.

Lukanniemi toivoo, että kulokauniainen löytäisi kyseiselle palopaikalle. Tämä paloista riippuvainen pieni kovakuoriainen haistaa palon jo kaukaa ja saapuu parhaimmassa tapauksessa paikalle jo illaksi.

Ainakin sen on havaittu löytäneen tiensä viereiselle Komion harjulle, jossa Metsähallitus on kulottanut metsää viime vuosina. HÄSA.

 

Metsämaan kulottaminen

Kulotus on luonnollinen tapa uudistaa metsää ja keino lisätä luonnon monimuotoisuutta, mutta työläs ja kallis.

Metsänhoidollisella kulotuksella tarkoitetaan hakkuutähteiden ja kuntan polttamista. Kun poltetaan myös säästöpuuryhmiä, kyseessä on luonnonhoidollinen kulotus.

Pelastuslaki edellyttää, että kulotuksessa on mukana metsäammattilainen, jolla on kokemusta kulottamisesta ja joka suunnittelee ja valvoo kulotusta. Kuivanakin aikana saa kulottaa erityistä varovaisuutta noudattaen, jollei alueen pelastusviranomainen ole kieltänyt avotulen tekoa pelastustoimen alueella.

Kulotukseen soveltuvat riittävän paksukunttaiset kivennäismaakohteet.

Turvemaat ja muut kosteat maa-alueet tai liian karut maat eivät sovellu kulotettaviksi. Kosteassa tuli voi jäädä kytemään, eikä kuntta pala kunnolla. Myöskään metsälain mukaisissa arvokkaissa elinympäristöissä tai sähkölinjojen läheisyydessä ei saa kulottaa. Kulotuksia pohjavesialueilla ei suositella.

Luonnonhoidollinen kulotus tekee hyvää niin metsänpohjalle, luonnon monimuotoisuudelle kuin metsänomistajallekin. Kulotuksen jälkeen on helpompi vaihtaa kasvatettavaa puulajia ja taimilla on tilaa kasvaa. Kuva: Kati Laitinen