Kanta-Häme Hämeenlinna

Tuli tuhosi Hämeenlinnan kahdesti, ja rakennusliikkeet hävittivät empirekeskustan 1960-luvulla

Suurpalot muovasivat Hämeenlinnasta yhtenäisen empirekaupungin, joka hävitettiin 1960-luvulla. Enää kaupungissa ei ole muita 1700-luvun rakennuksia kuin kirkko, joka sekin on jo neljäs.
Hämeenlinnan ensimmäinen paloasema oli Tähtipuistossa eli Sibeliuksenpuistossa. Asemalle etsittiin vuosikymmeniä parempaa paikkaa, mutta lopulta se joutui muuttamaan Palokunnantalolle. Kuvassa vakituinen palokunta ensimmäisen hevosensa kanssa. Palopäällikkö Kusti Laurela seisoo ylpeänä hevosen edessä. Kuva: HäSa arkisto
Hämeenlinnan ensimmäinen paloasema oli Tähtipuistossa eli Sibeliuksenpuistossa. Asemalle etsittiin vuosikymmeniä parempaa paikkaa, mutta lopulta se joutui muuttamaan Palokunnantalolle. Kuvassa vakituinen palokunta ensimmäisen hevosensa kanssa. Palopäällikkö Kusti Laurela seisoo ylpeänä hevosen edessä. Kuva: Yrjö Vihervuoren arkisto

Kun tuli pääsi irti, ei se jäänyt Hämeenlinnassa kenellekään epäselväksi.

Kaupungissa oli totuttu kumeaan rummutukseen aamujen ja iltojen merkiksi, mutta sitten järjestystä alkoi valvoa palovartija vielä kirkon tornistakin. Palovartijalla oli käytössään tyflooni eli pumpputorvi, jolla hälytykset annettiin heti, kun palopaikalta alkoi nousta savua.

Kun vartija näki savupatsaan, tööttäsi hän kaksi kertaa ja kaikki kynnelle kykenevät juoksivat sammutustöihin toiseen kaupunginosaan. Viidellä tööttäyksellä juostiin viidenteen kaupunginosaan.

Sammuttajilla piti olla vanhassa Hämeenlinnassa vikkelät jalat, sillä ensimmäinen hevonen saatiin avuksi vasta vuonna 1916 ja auto kymmenen vuotta myöhemmin. Ei ihme, että kirkontornissa tähyiltiin varmuuden vuoksi yli 30 vuotta.

Suurpalot sadan vuoden välein

Hämeenlinna rakennettiin kaksi kertaa kokonaan uudestaan.

Ensimmäisen kerran kaupunki paloi sata vuotta perustamisensa jälkeen vuonna 1739. Palo oli kehittyvälle kaupungille musertava isku, vaikka asukkaita olikin vain muutama sata ja heidän pärekattoiset talonsa muistuttivat hökkeleitä. 33 talon kaupunki menetti tuolloin tulelle 24 kotia.

Vaikka linnan pohjoispuolella olleeseen kaupunkiin tulikin rakennuskielto, kyhäsivät kaupunkilaiset kotinsa nopeasti uudestaan.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Hämeenlinna oli rakennettu puusta ja tuli levisi nopeasti. 1920-luvulla syttyi yli 250 tulipaloa. Kuva: HäSa arkisto
Hämeenlinna oli rakennettu puusta ja tuli levisi nopeasti. 1920-luvulla syttyi yli 250 tulipaloa. Kuva: Yrjö Vihervuoren arkisto

1700-luvun puutaloja vietiin uuteen paikkaan jokunen, mutta niistä teki selvän seuraava tulipalo vuonna 1831. Kaupungin keskustan 176 tontista paloi 102 ja asunnottomaksi joutui yli 1100 ihmistä. Määrä oli valtava, sillä koko kaupungissa oli 1800-luvun alun vuosikymmeninä alle 2000 asukasta.

Tulipalot muokkasivat Hämeenlinnasta ainutlaatuisen yhtenäisen empirepuutalokaupungin. Kadut levenivät ja tonteille tuli puutarhoja. Vasta 1950-luvulla tehokkaat kivitalot ottivat puutaloilta vallan, kun omistajat myivät tontit suoraan rakennusliikkeille ja nämä rakensivat paikalle kerrostaloja.

Tulvat haittasivat sammutustöitä

Kun huvielämän keskus Seurahuone paloi vuonna 1894, valaisivat liekit koko torin. Seurahuonetta ei voitu säästää, mutta samalla vuosikymmenellä syttyneen asunto-osakeyhtiö Alun neljästä talosta kaksi saatiin sentään pelastettua. Jäljelle jääneissä taloissa voitiin asua kuitenkin vain vuosi ennen kuin nekin paloivat.

Talojen asukkaat pelastuivat hyppäämällä ikkunoista pihalle sillä aikaa, kun uupuneet palomiehet räpiköivät tulvaveden saartaman talon pihamaalla.


Kun vartija näki savupatsaan, tööttäsi hän kaksi kertaa ja kaikki kynnelle kykenevät juoksivat sammutustöihin toiseen kaupunginosaan. Viidellä tööttäyksellä juostiin viidenteen kaupunginosaan.


 

 

Aikana, jolloin ei ollut vielä televisiota, tulipalot korvasivat kovapintaiset dekkarit mennen tullen. Ja niitä riitti. Pelkästään 1920-luvulla kaupungissa sattui 265 tulipaloa.

Katsojia riitti myös Aulangon ja Samsonin tupakkatehtaan paloille, eikä Tähti- eli Sibeliuksenpuistossa olleen Stierin valokuvaamon tuhoutuminen jättänyt kaupunkilaisia kylmäksi.

 

Eveliina Stierin (1849-1940) maineikas valokuvaamo paloi perustuksiaan myöten maaliskuussa vuonna 1910 Birger Jaarlin kadulla. Kun rakennus paloi, oli yleisöäkin paikalla yllin kyllin. Ihan suunnitellusti ei tuli sammunut, sillä vettä ei ollut riittävästi. Kuva: Hämeen Sanomat
Eveliina Stierin (1849-1940) maineikas valokuvaamo paloi perustuksiaan myöten maaliskuussa vuonna 1910 Birger Jaarlin kadulla. Kun rakennus paloi, oli yleisöäkin paikalla yllin kyllin. Ihan suunnitellusti ei tuli sammunut, sillä vettä ei ollut riittävästi. Kuva: Yrjö Vihervuoren arkisto

Hämeenlinna ei koskaan unohtanut tulen tuhoa höyrysahalla, turkistehtaalla tai vaikka verkatehtaalla rautatieasemasta puhumattakaan.

Pelkkää katsojien huvia eivät tulipalot olleet, sillä palosääntöjen mukaan kaikkien kaupungin miesten velvollisuus oli osallistua sammutustöihin. Apu oli todellakin tarpeen aikana, jolloin ei ollut sanottua, riittäisikö vesi tai oikeammin sen paine aina liekkien sammuttamiseen.

Onneksi asukkaita oli neuvottu pitämään kahta sankoa mahdollisia sammutustöitä varten valmiina, ja olihan Hämeenlinnassa neljä vesikioskia vesipulan paikkaamiseksi. Lopullisesti tilanne parani kuitenkin vasta 1900-luvun alussa, kun kaupunkiin valmistui vesilaitos.

Palot toivat elämään draamaa

Hämeen Sanomat ylisti 11.10.1892 ilmestyneessä numerossaan juuri valmistuneita Alku-yhtiön taloja estottomasti. Niittykadun ja Koulukadun rajoittamalla tontilla oli neljä taloa, joista kahdessa oli neljä ja toisissa kahdessa kuusi asuntoa.

Elämä soljui taloissa rauhallisesti kuusi vuotta, mutta sitten Niittykadun puoleisessa rakennuksessa syttyi tulipalo.

”Talon asukkaat joutuivat pelastautumaan ikkunoiden kautta. Palon sammuttaminen oli erittäin vaikeaa, sillä jokakeväinen tulvavesi peitti jälleen koko pihamaan, joten palomiehet joutuivat kahlaamaan kylmässä vedessä. Kello 4 aikaan palo saatiin sammutetuksi.”

Yhtiön taloista paloi puolet vuonna 1897, mutta kauaa eivät loputkaan ketään enää majoittaneet. Jo vuoden kuluttua ensimmäisestä tulipalosta syttyi seuraava ja taas saivat palomiehet kahlata tulvavedessä.

Alku-yhtiön somat asunnot jäivät pikkuhiljaa historiaan, mutta tontista oli vielä vuosikausiksi iloa sirkuksille. Lopulta kaupunki myi tontit 1950-luvulla Kummilalle, joka purki sillä olevat rakennukset ja rakensi paikalle kerrostalon.

Vapaapalokunnan kiipeämis- ja sammutusharjoitukset järjestettiin Hämeenlinnan torilla 1920-luvulla. Kuvassa vasemmalla on torin länsilaidan matalia puurakennuksia, oikealla Pohjoismaiden Yhdyspankin talo, joka oli valmistunut vuonna 1913 ja purettiin 1970-luvulla. Kuva Yrjö Vihervuoren arkisto Kuva: Pekka Rautiainen
Vapaapalokunnan kiipeämis- ja sammutusharjoitukset järjestettiin Hämeenlinnan torilla 1920-luvulla. Kuvassa vasemmalla on torin länsilaidan matalia puurakennuksia, oikealla Pohjoismaiden Yhdyspankin talo, joka oli valmistunut vuonna 1913 ja purettiin 1970-luvulla. Kuva Yrjö Vihervuoren arkisto

Seurahuoneella juhli Aulangon Hugokin

Sammuttajat voivat vain seistä naapuritalojen katolla ja estää tulen leviämisen, kun kaupungin komein rakennus, Seurahuone eli Susiteetti, paloi tammikuussa vuonna 1894 Koulukadun ja Linnankadun risteyksessä.

Seurahuone oli erityisen suuressa suosiossa lähiseudun kartanoiden omistajien keskuudessa. Myös Aulangon Hugo Standertskjöldin kiesit nähtiin usein ravintolan edustalla.

Tulipalo oli kova kolaus koko kaupungille, mutta ennen kaikkea eliitille, joka oli tottunut juhlimaan Seurahuoneen komeassa salissa. Hämeen Sanomat kirjoitti, että ”Tämä rakennus edusti kaupungin huvitteluelämän aristokratiaa ja sen sisustus poikkesi joka kohdaltaan porvarillisin yksityiskohdin varakkaastakin talosta. ”

Ponnekkaista yrityksistä huolimatta seurahuone paloi perustuksiaan myöten, eikä kivijalka mennyt enää kaupaksi. Lopulta kivijalka purettiin ja kivilohkareet vedettiin Vanajaveden rantaan, jossa ne lojuivat vuosia. HÄSA

Lähteet: Yrjö Vihervuoren arkisto, Hämeen Sanomien arkisto, Lindqvist: Hämeenlinnan historia, Hämeenlinna 1926, Karisto

Kuinka vanhassa talossa sinä asut?

Hämeenlinnassa on vielä paljon vanhoja taloja, mutta asutko sinä sellaisessa? Ota yhteyttä Hämeen Sanomien Sunnuntaitoimitukseen ja kerro talosi tarina 15. elokuuta mennessä.

Lähetä talostasi sähköpostia osoitteeseen saila.karpiola@hameensanomat.fi tai etanapostia osoitteeseen Hämeen Sanomat, Saila Karpiola, PL 530, 13111 Hämeenlinna. Muista laittaa mukaan nimesi ja yhteystietosi.

Päivän lehti

11.8.2020