Kanta-Häme

Tuntematon sotilas on aina ilmestyessään ollut siihen mennessä kallein suomenkielinen elokuva

Vakavakasvoinen Aku Hirviniemi astelee pitkässä takissa ase olallaan, kun Kaartin soittokunta kajauttaa Jääkärimarssin. Eturivissä marssii Eero Aho, uusi Rokka.

Helsingin Suomenlinna on lavastettu Petroskoiksi, kun Tuntematon sotilas -elokuvan suurinta joukkokohtausta kuvataan vilpoisassa syyssäässä. Kameran edessä liikutellaan 250:tä näyttelijää ja avustajaa. Kaartin soittokunta edustaa tiivistä yhteistyötä, jota elokuvatuotanto tekee Puolustusvoimien kanssa. 

Kummelin elokuvasketsissä tuskailtiin aikoinaan sitä, miten vaikeaa kahden miehin voimin on tehdä joukkokohtausta. Siihen tarvitaan volyymia, mutta yksittäisen joukkokohtauksen hintalappua Tuntemattoman tuotantoryhmä ei pysty määrittelemään. 

Hallituksen puheenjohtaja Heikki Rotko elokuvan tuottavasta Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Oy:stä esittää kuitenkin laskukaavan. Ota elokuvan 7 miljoonan euron kokonaisbudjetti, jaa se 80 kuvauspäivään ja huomioi, että päivässä tehdään pari minuuttia valmista materiaalia. Siitä saa käsityksen sotaelokuvan hinnasta.

Tuleva Tuntematon sotilas on toistaiseksi kallein suomenkielinen elokuva. Myös Edvin Laineen ja Rauni Mollbergin elokuvat olivat valmistuessaan siihen mennessä kalleimpia Suomi-elokuvia.

Mikä niissä maksaa?

Ihmisiä, kalustoa ja kuvauspaikkoja tarvitaan sotaelokuvaan valtavat määrät, vastaa uuden Tuntemattoman tuottaja Mikko Tenhunen. Rekvisiitta pitää haalia ja kerätä asianharrastajilta tai mistä ikinä sitä löytyykään. 

– Puvut, rekvisiitta ja aseet yksistään ovat valtava ponnistus. Samoin kuvauspaikkojen valmistelu siihen kuntoon, että siellä ei ole mitään nykyaikaista. 

– Sotimisen kuvaaminen on hidasta. Se tarkoittaa lisää työpäiviä. Suurissa ja pienissä elokuvissa suurin osa kustannuksista syntyy ihmisten palkoista. Mitä enemmän on kuvauspäiviä, sitä kalliimmaksi se lopulta tulee, selittää Tenhunen.

Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa joukkokohtaukset ovat miltei jokapäiväisiä. Lähes paraatin suuruista väkimäärää on siirrelty myös taistelukohtauksissa kesän aikana. 

– Tänään poikkeuksellista on se, että ollaan kaupunkiympäristössä ja meillä on myös siviilejä. Tähän asti kaikki isot kohtauksemme ovat tapahtuneet metsässä, kertoo Tenhunen.

Mitä enemmän ihmisiä on kameran edessä, sitä enemmän heitä vaaditaan myös kameran taakse esimerkiksi puvustamaan, maskeeraamaan ja aseistamaan.

Suomenlinnan joukkokohtauksen kuvauksissa oli mukana lisäksi viisi hevosta. Niiltä vaaditaan erityistä rauhallisuutta.

– Nämä hevoset ovat niin kokeneita, että ne eivät välittäneet, vaikka paloi ja paukkui, kertoo Pekka Termala, yksi elokuvan avustajista. Hän edustaa Niinisalon ratsastajia, kuten hevosetkin.

Kankaanpäässä asuva Termala on entinen upseeri, johon Tuntematon sotilas teki vaikutuksen jo kirjana.

– Olin niin nuori silloin, että vain isän kanssa pääsin katsomaan Laineen elokuvan.

Linnan teoksesta otettiin Termalan mukaan mallia myös kadettikoulussa. Sen kautta käsiteltiin muun muassa sotahistoriaa. 

Vaikka Tuntematon on suomalaisittain kallis, Hollywoodissa se tulisi monta kertaa kalliimmaksi.

Esimerkiksi Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvan budjetti oli 70 miljoonaa dollaria. 

Suomalaisen elokuvahistorian tutkija, yliopistonlehtori Kimmo Laine huomauttaa, että Tuntemattoman budjetti ei riittäisi edes Hollywood-näyttelijöiden palkkoihin.

Laine itse asiassa yllättyi siitä, että budjetti ei ollut seitsemää miljoonaa suurempi. Hän luonnehtii sitä Suomessa ”korkeaksi keskitasoksi”. Se on samaa hintaluokkaa kuin Jalmari Helanderin Big Game ja Mika Kaurismäen Tyttökuningas. Ne ovat tosin kansainvälisiä tuotantoja. 

Laineen mukaan myöskään elokuvasäätiön tuki ei ole oleellisesti suurempi kuin muille isoille elokuville.

Yksityistä rahaa Tuntemattomalla on paljon, mutta sen haaliminen on nykyinen tapa.

– Mannerheim-elokuvan suunnitelmat lensivät aivan toisissa sfääreissä, Laine huomauttaa.

Omissa ulottuvuuksissaan huiteli hinnaltaan myös Edvin Laineen Tuntematon muihin 1950-luvun kotimaisiin elokuviin verrattuna. Yli kolmen tunnin mittaisena se oli myös puolet pitempi kuin tavalliset elokuvat siihen aikaan. 

Myös Rauni Mollbergin versio oli yli kolmetuntinen. Kimmo Laineen mukaan Tuntemattomat ovat olleet spektaakkeleita sanan kaikissa merkityksissä. Siksi ne myös maksavat.

Keskenään budjetteja on vaikea verrata. Samoin sitä, mikä milloinkin on maksanut enemmän ja mikä vähemmän. 

– Digitaalisuus mahdollistaa erityisesti kuvan jälkikäsittelypuolella sellaisia asioita, mitä ei 80-luvulla osattu edes kuvitella, sanoo tuottaja Tenhunen.

1950-luvulla tuotantotapa oli täysin erilainen. Silloinen tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus oli täyden palvelun talo, joka tarjosi produktiolle kuukausipalkkaiset näyttelijät, lavastajat ja puusepät.

Myös elokuvan tekijät korostavat, että Suomessa 7 miljoonalla saadaan paljon.

– Meillä on mieletön määrä vapaaehtoisia, ja Puolustusvoimilla on iso rooli, sanoo Rotko.

Hän myöntää, että Puolustusvoimien apu on myös taloudellisesti korvaamaton. Se sisältää ammatillista tukea, kuvauspaikkoja ja kalustoa. 

– Ilman Puolustusvoimia tätä olisi tosi vaikea tehdä.

Aiemmissakin Tuntemattomissa Puolustusvoimilla on ollut rooli. Anekdoottina kuitenkin kerrotaan, että itse Kekkosen olisi ensin pitänyt puhua Laineen produktion puolesta.

Uuden Tuntemattoman avustajahakuun ilmoittautui vajaat 14 000 ihmistä. Heistä kuviin on kesän aikana päässyt noin 6 000. Myös vapaaehtoiset maksavat.

– Sellaista asiaa kuin ilmainen ei taida olla olemassakaan. Se maksaa, kun ihmisiä tuodaan paikalle, heidät vaatetetaan, rekvisitoidaan, aseistetaan, ruokitaan ja kuljetetaan taas kotiinsa, sanoo Tenhunen.

Hänen mukaansa Tuntematon sai kuitenkin aikaan avuntarjoajien vyöryn.

– Heti kun tieto elokuvasta julkistettiin, alkoi puhelin soida. Ihmiset halusivat olla mukana ja tarjosivat korvauksetta tuon ajan rekvisiittaa.

Ohjaaja Aku Louhimies on useaan otteeseen kertonut, että uudella elokuvalla tutun tarinan ääreen halutaan houkutella uusi sukupolvi. 

Rotkon mukaan siitä toivotaan myös klassikkoa: kuin hyvää kirjaa, joka ostetaan hyllyyn pysyvästi. 

Eivät tekijät panisi pahakseen sitäkään, jos suosikkinäyttelijöiden tähdittämästä elokuvasta tulisi uusi itsenäisyyspäivän tv-perinne. Se voisi houkutella sohvalle myös sotaveteraanien lapsenlapsenlapsenlapsia. Heitä, joita Edvin Laineen version mustavalkoisuus ehkä karkottaa.

– Tuotantotapa ja -laatu ovat sellaisia, joihin tämän hetken nuoret ovat tottuneet, sanoo Rotko.

Edvin Laineen Tuntematon oli ensimmäinen suomalainen sotaelokuva sodan jälkeen. Kimmo Laineen mukaan siinä on selvä kansallinen tarkoitus. Tulkinnanvaraista on se, onko tarkoitus terapeuttinen, glorifioiva vai sodan vastainen. Kaikkia piirteitä löytyy.

– Kauhean isänmaallista elokuvaa ei olisi tuolloin voitu tehdä. Suomen ja Neuvostoliiton suhde sodan jälkeen oli niin arkaluonteinen ja tarkkailtu.

Mollbergin versio vuodelta 1985 liittyi Laineen mukaan sodan vastaiseen liikehdintään. Sodan kauhuja pyrittiin kuvaamaan rivimiesten näkökulmasta.

Tutkija Laineen mielestä Edvin Laineen versio on noussut kaapin päälle vähitellen. Olisiko siellä tilaa toiselle? Voiko klassikoita enää edes syntyä?

– Vaikea kuvitella, että mikään korvaisi Laineen versiota. Se oli niin lähellä tapahtunutta, että autenttisuus on läsnä. Floppia uudesta Tuntemattomasta ei saa tekemälläkään. Siitä tulee hyvin katsottu ja puhuttu elokuva. Se on jälleen uusi tulkinta samasta aiheesta, jatkoa ketjulle.