Kanta-Häme

Tuntemattoman lahja voi auttaa uuteen alkuun

Oven pieleen nojaa kasa mattoja, joiden alta pilkottavat luistinten terät. Pöydän kulmalle on pinottu suklaarasioita, ja tuolin päälle nostettu kori on täynnä leluja.

Diakoni Tiina Heiskasen työhuone on täynnä tavaraa, joka on matkalla apua tarvitseville. Lahjoituksia on niin paljon, että osa on kasattu käytävälle. 

Heiskanen perusti Terhi Saarisen kanssa viime vuoden syksyllä Riihimäen Tukiverkosto -ryhmän Facebookiin. Sen tarkoitus on yhdistää paikalliset avunhakijat ja -antajat.

Ylläpitäjät ovat välikäsiä, joiden kautta lahjoitukset kulkeutuvat avunhakijoille nimettömästi. Hakijoista pidetään kirjaa numeroilla.

Lahjoittaja ja avunhakija eivät välttämättä koskaan kohtaa. Nimettömyys on naisten mielestä erityisen tärkeää, koska Riihimäki on niin pieni paikkakunta. Tukiverkosto haluaa pitää tarkkaa huolta kaikkien osapuolten yksityisyydestä.

– Lahjoittaja ja avunsaaja voisivat helposti törmätä vaikka kaupassa. On tärkeää, ettei kellekään tule kiusallista oloa, ja auttamiseen on matala kynnys, Saarinen sanoo.

Heiskanen pyörittää tukiverkostoa osana työtään diakonina ja Saarinen vapaa-ajallaan. Välillä naiset joutuvat muistuttamaan, että heillä on myös oma perhe ja elämä tukiverkoston lisäksi. 

Kummallakaan ei ole ajokorttia, mutta he saavat välillä tutuilta apua tavaroiden kuljettamiseen. Saarinen ja Heiskanen haluavat kuitenkin tehdä suurimman osan välitystyöstä itse, jotta avunhakijoiden anonymiteetti säilyisi. Kyse on luottamuksesta.

Apua tarvitaan usein elämän yllättävien tilanteiden takia. Yleisimpiä syitä ovat olleet sairaus, työttömyys tai onnettomuus.

Apua hakevat erityisesti vähävaraiset perheet, ja varsinkin joulun alla yksinhuoltajien ja suurperheiden määrä korostuu. Lahjoitus voi jopa auttaa uuteen alkuun.

Heiskanen tapaa diakonin työssä paljon hädänalaisia ja törmää usein siihen, etteivät yhteiskunnan resurssit riitä auttamaan.

– Nyt leikataan rajusti monesta paikasta, ja kolmannen sektorin merkitystä korostetaan koko ajan. Vapaaehtoistyö on tärkeämpää kuin koskaan.

Tieto verkostosta on levinnyt puskaradion ja julisteiden kautta, ja avunhakijoiden määrä kasvaa koko ajan. Normaalisti tukiverkostolla on 20–30 numeroitua avunhakijaa.

Nyt joulukuussa heitä on numeroon 59 asti.

Tukiverkosto ottaa lahjoituksia vastaan kohdennetusti avunpyyntöjen mukaan. Saarinen ja Heiskanen selvittävät perheiden taustatarinat tarkkaan, mutta esimerkiksi tiliotteita ei vaadita.

He julkaisevat Facebook-sivuilla hakijoiden tunnistamattomiksi muutetut tarinat ja listan asioista, joita he tarvitsevat.

Tukiverkosto on välittänyt kaikkea tarpeellista ruoasta huonekaluihin ja vaatteisiin. Toiveet vaihtelevat sesonkien mukaan. Nyt moni kaipaa talvivaatteita, kun syksyllä on pulaa koulutarvikkeista.

Kesällä verkoston kautta lahjoitettiin rannekkeita huvipuistoihin, kuten Puuhamaahan ja Linnanmäelle. Huvittelemaan pääsi parikymmentä perhettä, moni ensimmäistä kertaa.

Tukiryhmän naiset tunnetaan jo Riihimäellä ja ihmiset luottavat siihen, että apu menee heidän kauttaan perille. Moni lahjoittaa uudestaan.

Avunhakijan pitää olla riihimäkeläinen, eli Tukiverkosto on joutunut kieltäytymään joidenkin ulkopaikkakuntalaisten avunpyynnöistä. Toinen rajoitus on se, että yksi avuntarvitsija saa käyttää numeroa noin kolme kuukautta. Sen jälkeen numero siirtyy toiselle tarvitsevalle.

Tukiverkoston apu ei riitä, jos ihmiseltä on mennyt vaikkapa asunto alta tai hänellä on isoja velkoja.

Moni yrittää lahjoittaa rahaa, mutta verkostolla ei ole rahankeräyslupaa. Lahjakortteja voidaan kuitenkin välittää, koska ne ovat poliisin mukaan verrattavissa tavaraan. 

– Teimme pitkän taustatyön ennen verkoston perustamista. Kaikki perustuu luottamukseen, ja sen voi menettää vain kerran, Heiskanen kertoo.

Tukiverkostoa on kiitelty sitä, että apu menee suoraan tarvitsijoille eikä kukaan vedä välistä. Kiitosta on saanut myös se, että autettavat ovat paikallisia.

Heiskasen mielestä tukiverkosto voi myös kasvattaa tietoisuutta ja muuttaa asenteita. Monelle lahjoittajalle on tullut yllätyksenä, että Riihimäellä todella on niin monta vähävaraista perhettä.

Saarinen kertoo lahjoittajasta, joka pahoitteli antamansa 20 euron lahjakortin pientä summaa. Lahjakortti meni perheelle, jolla ei ollut ollut neljään päivään yhtään käyttörahaa.

– Itselle pieni lahjoitus voi olla avuntarvitsijalle suuri juttu.

Verkosto toimii täysin yksityisten ihmisten lahjoitusten varassa. Ihmisten auttamishalu yllättää Saarisen ja Heiskasen joka päivä. 

– Lahjoitusten määrä muistuttaa siitä, kuinka hyviä ihmisiä on vielä jäljellä. Tässä hommassa pitää kantaa nenäliinoja mukana, Saarinen sanoo.