Kanta-Häme

Tuomelan kolmasluokkalaiset kehuvat koulunkäynnin muuttuneen entistä hauskemmaksi

Koulupäivä alkaa Tuomelan koulussa perinteisin menoin. ”Hyvää huomenta opettaja!” kaikuu kuorossa viidestäkymmenestä suusta.

Kivijalkaa myöten peruskorjattua Tuomelaa mainostettiin jo hyvän aikaa sitten tiloiltaan sekä opetus- ja oppimistavoiltaan aivan uudenlaiseksi kouluksi.

Sitä ihmettä olemme tulleet seuraamaan Reetta Horilan ja Heidi Vartiaisen opettamien kolmosluokkalaisten luokse.

Äänessä oleva opettaja istuu korkealle baarijakkaralle, ja hälinä loppuu suhistelujen jälkeen.

– Meillä on sellainen sääntö, että kun opettaja istuu kuningatartuolilleen, pitää hiljentyä, Aarni Mustakallio selvittää myöhemmin.

Kolmasluokkalaisten oppimisympäristö on jaettu alueisiin: suuresta salista löytyy kaksi akustiikkaa pehmentävää ”kotaa”, sohvaryhmä sekä erilaisia raheja ja jakkaroita. Noin kolmasosa tilasta on sisustettu perinteisillä tuoleilla ja pöydillä.

Jokaiselle oppilaalle on oma numerokoodilla lukittava lokeronsa. Kengät Tuomelassa jätetään jo eteiseen.

Aamupäivän oppituntien ohjelma on kirjattu tussitaululle.

Osa oppilaista menee perinteisesti kalustettuun tilaan ratkomaan kirjallisia matematiikantehtäviä, toinen porukka ohjataan viereiseen kotaan päässälaskujen pariin ja loput jäävät paikoilleen.

Tällä kertaa ryhmäjako menee sen mukaan, miten oppilaat ovat saaneet aiempina päivinä matikantehtävänsä tehtyä. Näillä luokilla lähes kaikki koulutehtävät tehdään iPadeilla ja sähköisillä oppimateriaaleilla. Oppikirjoja ei ole käytössä laisinkaan.

Nettiyhteydessä on vielä hieman parantamisen varaa. Välillä langattoman verkon kapasiteetti ei riitä. Verkko-operaattori on tulossa lähipäivinä asentamaan lisää tukiasemia. Siihen asti päässälaskuporukka kirjaa varmuuden vuoksi tulokset vanhaan malliin: ensin tehtävät kirjataan käsin, ja ne naputetaan iPadille vasta jälkikäteen.

Luokkatason opetuksen jakavat Horila ja Vartiainen vakuuttavat, että alkukangerteluista huolimatta digitaaliset opetusvälineet olivat ykkösvalinta.

– Emme edes ajatelleet mitään muuta vaihtoehtoa kuin digitaalisesti opettamista. Se oli alusta asti selvää, sillä tämä koulu on tehty uudenlaista oppimista varten, Reetta Horila sanoo.

Kaikki oppimateriaali on verkossa. Kaunokirjallisuutta oppilaat lukevat tavallisista kirjoista.

Puolensadan oppilaan ryhmässä syntyy hälyä väkisin. Päässälaskijat saavat tehtävänsä Youtubesta, mutta naapuriryhmän hälinä nousee hetkittäin television ääntä kovemmaksi.

Toisessa kodassa pelataan korttia.

– Tämä on sellaista, että nostetaan kaksi korttia ja lasketaan niiden tulos yhteen. Isoimman luvun saanut voittaa, Mattias Paananen selventää peliksi naamioidun laskutehtävän sääntöjä.

Paananen kehuu uudenlaista oppimista ja oppimisympäristöä estoitta.

– Tämä on mielenkiintoisempaa, jännempää ja leikkisämpää. Ja paljon hauskempaa, tässä me vaan pelataan korttia ja käydään koulua!

Samaa sanoo Sarah Barnes, jonka suosikkipaikka opiskelutilassa on sohvaryhmä.

– Ja kodassa on kotoisaa.

Myös pulpetti ja penkki -osastolla opiskellaan luovissa asennoissa. Moni oppilaista istuu ikkunalaudoilla, mutta Mikko Messman kyykistelee lattialla. Kuten luokkakaveritkin, Messman pitää kirjattomuutta kivana uutena juttuna.

– Mutta ei koulunkäynti niin hirveän erilaista ole.

Pulpetittomuus on arveluttanut etukäteen joitakin aikuisia ergonomian vuoksi.

Opettaja Heidi Vartiainen naurahtaa kysymykselle, tuleeko epämääräisissä asennoissa lötköttävillä oppilailla selkä kipeäksi.

– En ole pulpettiuskovainen. Ei niitäkään säädetty erikseen jokaiselle oppilaalle sopivaksi. Viime vuonna sanoin luokalleni parakeissa, että seiskää vaikka päällänne kunhan hommat hoituvat. HÄSA