fbpx
Kanta-Häme

Tuottaja luo taiteelle hetken

Keväällä Ann-Mari Virta sai puhelun Verkatehtaan toimitusjohtajalta Jouko Astorilta.

Kymmenen vuoden ajan lasten taidefestivaali Hippaloita tuottanutta Virtaa pyydettiin tuotantosuunnittelijaksi Verkatehtaalle. Fyysisesti työmatka ei juuri muuttuisi, koska Virta on järjestänyt Hippaloita parinsadan metrin päässä, Hämeenlinnan nuorisopalveluiden alaisen Arx-talon työntekijänä.

– Tulin Verkatehtaan lasipihalle istumaan ja miettimään, haluanko tehtävän. En ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka pitävät CV:tä päivitettynä koko ajan, Virta sanoo.

Lopulta ratkaisun teki tunne, että “jokin jäisi mietityttämään.”

Virta on työskennellyt festivaalien ja tapahtumien parissa koko työuransa ajan. Turun taideakatemiassa opiskellut Virta aloitti Turun taidemuseossa ja liukeni hiljalleen vuosituhannen vaihteessa Turun musiikkijuhlasäätiön palvelukseen.

Festivaaliura käynnistyi Ruisrockin, Turun musiikkijuhlien ja Down By The Laituri -festivaalien parissa. Hän on kantanut sikareita johtoportaalle, kansioita juristeille ja vienyt autoja pesulaan.

– Olen käynyt kaikki tittelit läpi VIP-emännästä kuljetuspäällikköön. Ne ovat olleet todella opettavaisia tehtäviä. Niistä pääsin hiljalleen turvalliseen lastenkulttuurin maailmaan.

Mistä kaikki sitten oikeastaan alkoi? Virta kertoo, että hän on hakeutunut itseään kiinnostaviin paikkoihin töihin. Tuottajan työ on tullut sivussa, hänen omien sanojensa mukaan puoliksi sattumalta.

Tapahtumien tuottamisen taito on alkanut nuoruuden hevosharrastuksesta.

– Olen entinen hevostyttö. Siinä maailmassa oppii pienestä pitäen ottamaan vastuun eläimistä, ja se työ on loppujen lopuksi aika ronskia.

Hevoskilpailun järjestäminen ei Virran mukaan juurikaan eroa suuresta musiikkifestivaalista. Molemmissa on kyse toisen asemaan astumisesta, on kyse hevosesta tai suuresta yleisömäärästä. Tuolloin ymmärtää, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon.

Toinen asia, mikä on vaikuttanut työtehtäviin, on hänen viehtymyksensä taiteeseen.

– Taidealan ihmiset ja amanuenssit ovat todella taitavia. Se maailma vie äkkiä mukanaan. Hyppy tapahtumiin on lopulta aika pieni.

Nykyisin Virta kuvaa itseään “pesunkestäväksi tuottajaksi”. Linkous on ollut vuosien kuluessa kova.

– Nykyisin, kun menen kahvilaan ja näen astioita pöydällä, tekisi mieli auttaa henkilökuntaa siivoamaan.

Työtä on paljon, vaikka tapahtuma olisi kuinka tuttu. Häntä on kuitenkin kiehtonut se, miten järjestelyillä pystyy vaikuttamaan tuhansien ihmisten viihtyvyyteen ja liikkumiseen.

– Kerran Turun Samppalinnassa tuottaja päätti, mihin aikaan tapahtuma-alueen piti olla tyhjä. Ja se oli niin! Muistan, kun katsoin yöllä pupua, joka hyppi pitkin tyhjää aluetta, jossa oli aiemmin ollut 10 000 ihmistä. Tapahtumissa näkyy se taiteen ainutkertaisuus.

Tapahtumatuottajalle tärkeää – ja samalla vaikeaa – on löytää jokaisen tapahtumayleisön tarpeet. Hippaloissakin oli omansa, kun piti järjestää vaipanvaihtopaikkoja ja imetysalueita vauvoille.

– Hippaloissa ei tarvinnut kuitenkaan alkoholia miettiä, ja juhlat loppuivat aina aikaisin, Virta toteaa.

Aiemmin hän on kuvaillut Hippaloita vuoden hauskimmiksi työpäiviksi.

Työpaikan vaihto vaikuttaa eniten työskentelyn rytmiin. Vuosia Hippaloita tuottanut Virta on tottunut siihen, että maali on tulevaisuudessa. Verkatehtaalla tahti on kuitenkin toinen, kun uusia tapahtumia on viikoittain, eikä kyse ole pelkistä konserteista vaan kaikenlaisista yleisötilaisuuksista syntymäpäiväjuhlista puoluekokouksiin.

– Pääsen todella ammattimaiseen joukkoon. Olen todella iloisin mielin. HÄSA

Menot