Kanta-Häme

Tuplaselfie on täin unelma

Täit tuppaavat olemaan erityisesti päiväkoti-ikäisten ja alakoululaisten riesa. Viime aikoina kuitenkin myös teini-ikäisten vanhemmat ovat saaneet koulusta tai toisilta vanhemmilta viestiä täitartunnoista. Sinänsä täi ei katso kenen päähän se asettuu. Tutkimusten perusteella vanhastaan kuitenkin tiedetään, että täiden esiintyvyys vähenee yläkoulussa.
 
Jos teini-ikäisen kotiin on tullut täiviestiä, kyse on todennäköisesti yksittäisen kaveriporukan ilmiöstä.
 
– Paikallisia epidemioita kaveriporukoissa voi olla, mutta tuskin se on joka porukan ongelma, kertoo dosentti Sakari Jokiranta Helsingin yliopistosta. 
 
Nähtäväksi jää, vaikuttaako erityisesti teiniporukoissa suosittu selfiekuvailmiö jollain tavalla tutkimustietoihin täin leviämisestä. Joka tapauksessa tuplaselfie on täille moderni ja sukkela tapa levitä.
 
– Me tiedämme ulkomaisista tutkimuksista, että täit leviävät nimenomaan hiusten ja päiden koskiessa toisiaan, eivät niinkään esimerkiksi pipoista tai vaatteista. Ja täi etsii jatkuvasti uutta, kivaa isäntää, Jokiranta sanoo.
 
Päät yhdessä kököttävät meitsiekuvan ottajat ovat oikeastaan täin unelma. Täin elämäntehtävä on päästä muuttamaan päästä toiseen.
 
– Sitä se täi toivoo ja haluaa. Lajin selviämisen kannalta on aivan olennaista, että täi leviää yhdestä elinympäristöstä toiseen. Varsinkin hedelmälliset naaraat käyttävät tätä tietoisesti hyväkseen, kertoo intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta.
 
Täi kuuluu hyönteisiin, ja se on kehittynyt jäytiäisestä. Jäytiäinen on kirppumainen otus, joka viihtyy luonnossa ja kodeissa. Evoluution kuluessa täiltä ovat siivet surkastuneet, sillä ne olisivat vain tiellä hiuksissa kulkiessa. Täi ei siis pompi eikä lentele summamutikassa isäntää etsien, vaan se väijyy tilaisuutta varmana siitä, että sellainen tulee. Infrapunanäkönsä avulla täi aistii lämpösäteilyä lähelle tulevasta päästä.
 
– Toisiinsa kosketuksissa olevat päät ovat täille tehokas tapa levitä. Täit luottavat siihen, että jokainen onnekas lämminverinen joskus tapaa toisen lämminverisen, Mutanen kuvailee.
 
Monessa perheessä on ihmetelty, miksi täitartunta on niin hankala saada kuriin. Täit tuntuvat vain jatkavan jylläämistä, vaikka häätötoimet kuinka yrittäisi tehdä oikein. 
Yksi selitys sitkeyteen voi löytyä vastustuskyvystä. Täin on mahdollista tulla vastustuskykyiseksi sellaisille hoitovalmisteille, joissa on hyönteismyrkkyä.
 
– On täysin selvää, että Suomessa ja Pohjoismaissa resistenssi täishampoille alkoi lisääntyä 2000-luvun alussa ja Länsi-Euroopassa 1990-luvulla, Sakari Jokiranta toteaa.
 
Täitartunnan hoitoon on aiemmin käytetty pääosin hyönteismyrkkyjä sisältäviä valmisteita. Sittemmin on alettu käyttää myös sellaisia aineita, joissa hyönteismyrkkyä ei ole. Niiden vaikutus perustuu täin nestetasapainoa säätelevien aukkojen mekaaniseen tukkeutumiseen. Näihin aineisiin ei resistenssiä Jokirannan mukaan ole tiedossa.
 
Nykyään apteekeissa on tarjolla runsaasti eri tavoin vaikuttavia valmisteita.
 
– Karkeasti valmisteet voidaan jakaa perinteisiin, täin hermostoon vaikuttaviin aineisiin sekä aineisiin, jotka perustuvat tukahduttamiseen. Osa jälkimmäisistä tepsii myös saivareisiin rikkomalla saivareen kuoren tai tukahduttamalla sen, kuvailee proviisori Kaisa Enkovaara Yliopiston Apteekista Turusta. 
 
Täihoito voi tuupertua myös arkeen. Hygieniahoitaja Marjo Haapasaari Turun kaupungin infektioiden torjuntayksiköstä on huomannut, että perheiden kiireet vesittävät häädön onnistumista, sillä päiden pesut ja kampaamiset täikammalla vievät aikaa.
 
– Ohjeita pitää noudattaa äärimmäisen tarkasti. Monesti käy niin, että täit tuppaavat löytymään keskellä viikkoa, kun arjen pyöritys on kova. Jos vanhemmilla on liikkuva työ ja tärkeitä kokouksia, ei asia tule hoidettua niin hyvin kuin pitäisi.
 
Haapasaari on huomannut, että teinit viihtyvät päät yhdessä kaverikuvia otellen, kuvia katsellen, samoja kuulokkeita kuunnellen ja siskonpedissä yökyläillen.
 
– Kaveriporukassakin tartunnan saaneet pitää hoitaa yhtä aikaa. Muuten asian jo hoitanut voi saada tartunnan uudelleen.
 
Täi on teininkin mielestä varmasti ällöttävä otus, mutta ei millään tavoin vaarallinen. Sakari Jokiranta muistuttaa, ettei ylireagointiin etäisyydenpidossa ole aihetta. 
 
– Me suomalaisetkin olemme juuri oppineet olemaan sosiaalisia ja toistemme lähellä. Ei anneta täiden häiritä sitä, Jokiranta tiivistää.
 
Susanna Ekfors

Päivän lehti

1.4.2020