Kanta-Häme

Turengissa halutaan muistaa Tamin kohtalotovereita jouluna

Kaksi vuotta sitten Tamir mittaili kodittomana Pietarin katuja. Joulun alla 2013 Tami tervehtii vieraat ihmiset ja ohi ajavat autot muutamalla terävällä haukulla omakotitalossa Turengissa.

– Tami on ensimmäinen koirani, joten kyllä sen erilainen tausta mietitytti. Mutta halusin antaa kodin sellaiselle koiralle, joka todella tarvitsi sitä, muistelee Anni Pesonen päätöstään hankkia lemmikki Venäjältä.

Koirallisen kaveripiirin ja nettisurffailun kautta adoptiokanavaksi valikoitui Elämä koirille ry. Yhdistys on Eviran Traces -rekisterissä (Trade Control and Expert System), ja sen välittämät koirat ovat rokotettuja, madotettuja ja sirutettuja passin omistajia. Kuluistaan yhdistys veloittaa 250 euroa.

– He olivat kiinnostuneita siitä, että koira saa varmasti hyvän kodin. Kotiselvitys oli aika tarkka.

Pari kuukautta sen jälkeen, kun Anni oli pannut adoptioprosessin alulle, hän haki Tamin Imatralta. Vuonna 2010 perustettu yhdistys tuo koiria viiteen eri kaupunkiin, joissa sillä on aktiivisia jäseniä.

– Olin totta kai innoissani, mutta vähän jännitti. Myös se, kuinka koira muuttuisi.

Vaikeudet selätetään kärsivällisyydellä

Anni ei tiedä Tamin taustasta muuta kuin että se pääsi noin puolen vuoden ikäisenä koiratarhaan. Yhdistyksen tekemän luonneanalyysin mukaan vielä pentuikäinen Tamir oli reipas, sosiaalinen ja rohkea.

Sopeutuminen uusiin ihmisiin ja ympäristöön ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Alussa oli eroahdistusta ja ruokahaluttomuutta. Miehiä piti päästä piiloon ja aristella lajitovereita koirapuistossa.

– Mutta hyvä koira siitä tuli. Nyt miehetkin ovat sen kavereita, nauraa Anni ja etsii katsellaan Tamia, joka retkottaa rentona ruokapöydän alla miehisen valokuvaajan jalkojen juuressa.

Yksin Elämä koirille ry on tuonut tänä vuonna Suomeen yli 50 venäläiskoiraa, ja Pietarissa uutta kotia odottaa parhaillaan yli sata eläintä. Kyseinen yhdistys ei tee koirilla bisnestä, mutta tahoja jotka tekevät, löytyy yllin kyllin netistä.

– Haluaisin uskoa, ettei sellaista tapahdu, mutta kyllä niitä myynti-ilmoituksia näkee, huokaa Anni.

Hän hankki koiransa ulkomailta, koska kotimaan kodittomille löytyy ottajia nopeasti. Tamirissa hän ihastui nimenomaan sen tavallisuuteen. Koira ei ollut söpö eikä muutenkaan silmäänpistävä.

– Sanon kaikille ylpeänä, että Tami on sekarotuisuudessa pitkälle jalostettu katukoira Pietarista!

Adoptio on iso vastuu

Ihmisille, jotka harkitsevat kodittoman koiran ottamista, Anni Pesosella on muutama hyvä neuvo.

– Monilla on hyvät tarkoitusperät, mutta kaikki eivät ymmärrä, että luottamuksellisen suhteen luominen katukoiraan vaatii ihmiseltä kärsivällisyyttä ja työtä. Koiralla saattaa olla rankka menneisyys. Mikään koira ei ole tullessaan ”valmis”.

Koiraan pitää myös sitoutua, jopa 10–15 vuodeksi.

– Eikä muuttunut elämäntilanne, kuten ero tai muutto, ole syy luopua koirasta. Koira kuuluu elämään ja koira on osa elämää, summaa Tamin emäntä. (HäSa)