Kanta-Häme

Turkisten muokkaus on kemiaa ja käsityötä

Vaikka Kanta-Hämeen Turkismuokkaamon toiminta ei olekaan vielä toden teolla käynnistynyt, on sinne kertynyt jo paksu nippu raakanahkoja. Ensimmäinen hirven nahka tuli pari päivää sitten ja R-kioskilta soitettiin heti hätääntyneenä, että nahka pitää hakea pois.

Vaikka maallikko kuvitteleekin nahan mätänevän alle aikayksikön, säilyy se oikein säilytettynä pitkään.

– Kun nahan päälle lisää merisuolaa tämän tästä, pysyy se hyvänä jopa kolme kuukautta, Vesa Malmisaari kertoo.

Malmisaari ja hänen vävypoikansa Joonas Laakso avaavat tällä viikolla Laakson piharakennukseen Janakkalaan Etelä-Suomen ainoan turkismuokkaamon. Etenkin metsästäjät ja lampurit ovat toivottaneet uuden yrityksen tervetulleeksi.

– Ihan jippiitä huutavat. Tietenkin se tuntuu mukavalta, miehet tokaisevat.

Turkismuokkaamon pystyttäminen on työlästä. Ympäristöluvan saaminen vaatii aikaa, sillä turkisten muokkaaminen on monessa mielessä kemiaa. Tilannetta pahentaa se, että muokkaamo on kakkosluokan pohjavesialueella.

– Nyt kaikki on valmista. Suomesta ei löydy toista yhtä hyvin suojattua muokkaamoa.

Turkismuokkaamoa olisi tuskin alettu rakentaa, ellei Joonas Laakso olisi ehdottanut sitä Malmisaarelle. Kauan tämän ei pitänyt miettiä ennen kuin vastasi myöntävästi.

Vesa ja hänen veljensä Risto Malmisaari ovat toisen polven turkismiehiä. Heidän isänsä meni töihin Sairiossa toimineeseen Suomen Turkikseen heti sotien jälkeen ja pojat jatkoivat isänsä jalanjäljissä 1970-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun.

– Ei tehtaalla ollut mahdollisuuksia, sillä se tarjosi turkiksia pääasiassa ulkomaille. Kaikki oli vanhanaikaista ja tehotonta. Turkismuokkaus on edelleenkin hirveän perinteistä ja käsityövaltaista. Kaikki tehdään niin kuin se on aina ennenkin tehty.

Vesa Malmisaari muistelee työrupeamaansa tehtaassa kuitenkin hyvillä mielin. Uran huipentuma oli se, kun pääsi turkisohentajaksi.

– Turkisohentaja oli alan ainoa ammattinimike ja kaikki muut olivat turkistyöntekijöitä. Voi hyvänen aika, kun me olimme polleita, kun valmistuimme ohentajiksi. Malmisaari muistelee hymyillen.

Suomen Turkiksen määriä ei pieni turkismuokkaamo lähde tavoittelemaan. Tässä vaiheessa realistinen tavoite on 5 000–6 000 taljaa vuodessa.

– Me käsittelemme asiakkaiden raakanahkoja, emmekä suinkaan tee valmiita tuotteita. Kaikki mahdolliset nahat ovat tervetulleita, mutta korppia emme sentään pyynnöstä huolimatta ottaneet vastaan. Sen sijaan asiakkaan tuoma pythonin nahka täällä jo käsiteltiin, Joonas Laakso naurahtaa.

Parhaillaan Mallinkaisilla olevassa turkismuokkaamossa hiotaan hommia läpi omilla koe-erillä. Kaiken pitää sujua mallikkaasti ennen kuin asiakkaiden nahat otetaan käsiteltäväksi. Molemmat tekevät vielä leipätöitä muualla, mutta ne tulevat jäämään sitten, kun muokkaamo lähtee toden teolla käyntiin.

– Kaikki vapaa-aika menee jo nyt muokkaamolla. Se on omakotitalon rakentaminen pikkujuttu tämän rinnalla, Malmisaari ja Joonas Laakso huomauttavat. HäSa