Kanta-Häme

Tusina tarinaa Marilynista

Kirja kuin namu. Koko maailman tuntemat, sulokkaat kasvot upotettuna pinkinvärisiin kansiin. Niiden välissä novelleja 12 suomalaiskirjailijalta. Marilyn, Marilyn – Tarinoita ikonista ja ihmisestä (Tammi 2017) antologian ovat toimittaneet Salla Simukka ja Marika Riikonen. He ovat myös kirjoittaneet kirjaan omat tarinansa.

Päässä alkavat välittömästi pyöriä vuosiluvut. Onko huomaamatta päässyt vierähtämään pyöreitä Norma Jeanen syntymästä tai kuolemasta?

– Ideana oli alun perin nivoa kirja vuoteen 2016, jolloin oli kulunut 90 vuotta Marilynin syntymästä. Se ei kuitenkaan olisi ennättänyt valmiiksi kuin niukin naukin vuoden hännille, joten päätimme, ettei merkkivuosilla ole väliä. Marilyn on Marilyn, aina ajankohtainen, kertoo Hämeen Sanomissa toimittajana työskentelevä Riikonen.

Kirjailijakaarti koostuu 35–55-vuotiasta tekijänimistä, joista osa on tuttuja myös myyntilistoilta. Riikosen mukaan aihe oli niin houkutteleva, ettei kirjailijoita ei tarvinnut maanitella osallistumaan.

Kertomusten väliin on ripoteltu kymmenkunta funboxia, joilla on esimerkiksi sellaisia otsikoita kuin Haluatte kuitenkin tietää, Maalaa ihan marilynina ja Juo Marilyn.

– Suosikkini itse tekemistäni funboxeista on Leffojen kaameimmat karjut. Mietin innostuneena niitä käsittämättömiä hahmoja. Sallan tekemistä typerryttävin oli lista asioista, joita Marilynilla myydään. Marilynin keuhkojen röntgenkuvat! innostuu Riikonen.

– Oikeasti suosikkini on tietysti Marilyn-drinkit, koska ne kehiteltiin testaamalla.

Riikonen uskoo muistavansa Marilynin strategiset mitat – kengännumeron mukaan lukien – loppuelämänsä, niin monta kertaa hän joutui ne tarkastamaan ja varmistamaan. Yllättävin vastaan tullut triviatieto hänestä oli, kuinka varmoja norjalaiset ovat näyttelijän isän henkilöllisyydestä.

– Martin Edvard Mortensenin takia Haugesundissa komeilee Marilynin näköispatsas, vähän kuin oman maan tyttären kunniaksi. Norjalaisia ei kiinnosta, ettei isän henkilöllisyyttä vieläkään ole aukottomasti todistettu.

Koska antologian molemmat toimittajat asuvat Tampereella, on melko ymmärrettävää, että kirjan nimi on nimenomaan Marilyn, Marilyn. Kuinka Riikonen vastaa kysymykseen: Juice, jumpperi vai jotain aivan muuta?

– Aina pitää valita jumpperi. Jo sana on sen arvoinen.

Näitä kysyttiin

  1. Muistatko ensikohtaamisesi Marilynin kanssa?
  2. Kuinka oma näkökulma kirjoitukseen löytyi?
  3. Onko Marilynin lumo ikuista?
  4. Löydätkö Marilynistä  jotain kyseenalaista?
  5. Muistatko ulkoa Marilynin strategiset mitat?
     

Antti Tuomainen

1. Vuonna 1983 olin kaksitoistavuotias ja näin ensimmäisen kerran Piukat paikat. Jostain syystä ilta on jäänyt mieleen. 

2. Jo ennen kirjoittamisen aloittamista kaksi asiaa oli minulle selvää: että novellin tapahtumapaikka tulee olemaan Helsinki ja että Marilyn, samoin kuin Elvis, tietysti elää. 

3. Jonkinlainen mysteeri hänen ympäriltään ja ympärillään jää ikuisesti ratkaisematta. Tämä arvoitus voi olla yksi nimenomaan lumon salaisuuksista. Siinä mielessä lumon säilyminen voi hyvinkin olla ikuista.

4. En osaa ihan heti sellaista nähdä. Ehkä hän ei aina elämässään tehnyt parhaita mahdollisia ratkaisuja, mutta kukapa meistä tekee. 

5. En. En edes omiani.
 

Riina Katajavuori

1. En muista tarkalleen, mutta olin varmaankin alle 10-vuotias. 12-vuotiaan päiväkirjaani olen liimannut Lemmenloukku-elokuvan lehtimainoksen. Let’s make love oli mukiinmenevä ja aika lovelykin, olen kirjoittanut päiväkirjaan. Piukat paikat oli perheessäni iso ja merkittävä puheenaihe, joka yhdisti kolme sukupolvea.

2. Kun minulta pyydettiin Marilyn-novellia, näkökulma aukesi jo heti puhelun aikana. Muistin, että olin esiteininä nähnyt perhetuttujemme mökin huussissa alastonjulisteen nuoresta Marilynistä punaisella sametilla. Muistin myös heti, että olin lapsena suunnitellut leikkaavani salaa erään vaaleatukkaisen ystävättäreni hiukset yöllä tämän nukkuessa. Ystävättären vaalea tukka sai ihan liikaa huomiota koulussa. Samoihin aikoihin tv:ssä näytettiin Marilyn-elokuvaa Herrat pitävät vaaleaveriköistä. Tummatukkaisena tämmöinen leffan nimi oli minusta raivostuttava.
Näistä muistoista lähdin kutomaan omaa fiktiivistä novelliani. Halusin kirjoittaa tyttöjen välisestä kateudesta ja ystävyydestä, naiseksi kasvamisesta, murrosikään saapumisesta, kaikesta nolosta ja häpeällisestä mikä siihen liittyy.

3. Marilynin lumoa ei aika syö. Voimme nauraa ja hymähdellä hänen roolihahmoilleen, mutta niiden takaa välittyy jotakin ainutlaatuista. Kaiken hänen hupsuutensa takana hän näyttelee äärimmäisen taitavasti. Hänen fyysisen olemisensa täytyy olla äärimmäisen tietoista ja opittua, mutta silti siitä välittyy jotakin kummaa spontaaniutta ja tuoreutta.

4. Nuorena kuoleminen, kuten lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttökin ovat surullisia asioita eikä niitä pitäisi kenenkään erityisemmin ihannoida.

5. Rinnat ja lantio kaiketi ovat senteissä samansuuruiset. Netissä vyöryvistä kuvista huomaa, että Marilynin vartalo on muuntunut kovastikin vuosien mittaan. Mielestäni hän on ollut soma jo ennen nenäleikkausta.

 

Jari Järvelä

1. Olen elänyt lapsuutta 1970-luvulla ja silloin 1950-luku oli Suomessa kovasti muotia. Tähän 50-luvun kuvastoon kuului sekä Elvis että Marilyn – sekä nuortenlehdissä että vaatteissa, mainoksissa ja julisteissa. Eli Marilyn iskostettiin päähäni jo kauan ennen kuin olin nähnyt ensimmäistäkään hänen elokuvaansa. Itsellänikin oli vuosia Marilynin täysimittainen kuva ovessa. Olin varmaan jo lukiossa, kun olen nähnyt ekan Marilyn-filkan, Kesälesken. Oli jotenkin hirveän yllättävää, hätkähdyttävääkin, nähdä hänet yhtäkkiä elävänä kaikkien still-kuvien jälkeen.

2. Mulla on pompahtanut jo ihan kirjoitusurani alkuaikoina päähäni pyörimään ajatus kaniinista, joka jää velanpantiksi pariskunnalle. Mutta vasta kun sain kutsun Marilyn-antologiaan, idea sai todella tulta alleen. Kyllähän siinä on taustalla ajatus kuinka monen meistä ihmisistä on paljon helpompi kohdistaa tunteitaan eläimille kuin toisille ihmisille. Ja siitähän syntyy yhtä aikaa tragediaa ja komediaa.

3. Uskon että on. Perustan tän ihan siihen, että Marilynin lumovoima on kestänyt kaikki ne vuosikymmenet jotka olen elänyt. Ja toiseksi: moni Marilyn-elokuva ei ole filminä kummoinenkaan. Marilyn tuo niihin sen kummallisen hehkun, joka koskettaa ikuisuutta.

4. Kyseenalaisinta Marilynissa on se, että monet ajattelee hänen olleen pelkkä tyhmä blondi – josta blondivitsit ovat saaneet alkunsa. Marilyn oli oikeasti terävä nainen, joka arvosti älykkyyttä. Kirjailijana mua viehättää lisäksi ajatus, että Marilyn oli oikeasti kova lukija ja kirjakauppojen suurkuluttaja – väitteli Hollywoodissa vierailleen neuvostopomo Nikita Hruštšovin kanssakin Karamazovin veljeksistä – 1000-sivuisesta kirjasta jonka harva on lukenut.

5. No en muista enää, mutta muistan, että olen ne joskus katsonut.

 

Taija Tuominen

1. 11-vuotiaana kuulin Juice Leskisen biisin Marilyn. Se herätti uteliaisuuteni ja luin Marilynistä. Tutustuin ensin hänen elämäänsä, vasta myöhemmin näin elokuvat. Marilyn oli mielestäni täydellisen kaunis. Olen edelleen samaa mieltä.

2. Oma novellini lähti siitä, että joitakin vuosia sitten julistin ystävilleni haluavani kirjoittaa novellin Marilynistä. Siinä hän ajaa avoautolla läpi Amerikan eikä yksikään mies määräile häntä. Vuonna 2012 Kalifornian matkallani kävin varta vasten Lake Tahoella Kalifornian ja Nevadan rajalla sijaitsevalla syrjäisellä Cal Neva kasinolla. Cal Neva on Yhdysvaltojen ensimmäinen kasino, jonka aikanaan omisti myös Frank Sinatra. Marilyn vietti siellä elämänsä viimeisen, hyvin kaoottisen viikonlopun muutama päivä ennen kuolemaansa. Kasino oli rapistunut, ajan kuluttama ja edelleen 60-luvun tunnelmissa. Pääsin näkemään salakäytävät, Marilynin vanhan bungalowin ja Frank Sinatran showroomin, jossa hän hengaili Rat Packin kanssa. Aikoinaan siellä pyörivät myös Sinatran mafia­ystävät. Oli itsestään selvää, että sijoitan kasinon novelliini. Hankin kaiken mahdollisen tiedon Marilynin viimeisestä viikonlopusta. Vasta 2010-luvulla paikalla ollut Buddy Greco kertoi viikonlopusta ja julkisti hallussaan olleet kuusi mustavalkoista valokuvaa. Ne ovat viimeiset valokuvat Marilynistä. Kirjoitin Marilynin näkökulmasta tuosta viikonlopusta ja vapauden unelmista.

3. Marilynin lumo, uskomaton kauneus ja hehku säilyvät ikuisesti. Tietenkin hänen mystinen kuolemansa on kasvattanut myyttiä. Maineikas ohjaaja Joseph L. Mankiewicz on sanonut, että kuvittele Marilyn elossa tänään, paras asia mikä saattoi tapahtua hänelle, oli hänen kuolemansa.

4. Marilyniin liittyy paljon kyseenalaisia asioita, ne kasvattavat tietenkin myyttiä. Marilynin kadonnut punainen päiväkirja voisi kertoa paljon.

5. Muistan. Ja lukijoille tiedoksi, ne löytyvät Marilyn, Marilyn novellikokoelmasta sivulta 110.

Päivän lehti

27.5.2020