Kanta-Häme

Tutkaile, älä tuhoa

Oli aurinkoinen kesäpäivä Porkkalassa muutamia vuosia sitten. Lomailijat ottivat aurinkoa kallioilla kun yhtäkkiä heidän rauhansa keskeytti kauhistunut huuto ”Käärme!”.

Lisse Tarnanen seurasi vierestä, kuinka paikalla ollut mies otti mukaansa valtavan kivenmurikan ja lähti tekemään selvää luontokappaleesta.

– Juoksin paikalle ja pysäytin tilanteen. Kivien välissä lymyili pikkiriikkinen ja täysin vaaraton rantakäärme, Tarnanen muistelee.

Piileskelijät parrasvaloissa

Tarnasen ja hänen luontokuvaajakollegansa Jarmo Latvan mukaan sammakkoeläimet ja matelijat ovat ihmisten keskuudessa kaikkein väärinymmärretyimpiä eläimiä.

– Nisäkkäillä on pörröinen turkki ja linnuilla kauniit höyhenet, joten niistä ollaan kiinnostuneita ja niitä kuvataan. Käärmeistä ja sammakkoeläimistä on otettu vain vähän kuvia, sillä niihin liittyy paljon ennakkoluuloja, pelkoja, ahdistuneisuutta ja kauhuakin, Tarnanen luettelee.

Hämeenlinnan pääkirjastolla tiistai-iltana avattu Tunsitko? Tiesitkö? -näyttely ja luonnonsuojeluprojekti koostuu Tarnasen ja Latvan vuosina 2009–­2011 ottamista valokuvista, sekä kansantajuisesti ja kiinnostavasti kirjoitetusta esitteestä, jonka sisällön perheen pienimmätkin ymmärtävät.

– Varsinkin lapset ovat olleet innostuneita näyttelystä ja Lohjalla kävi kokonainen koulu katsomassa tätä. Näyttelyn tarkoituksena on herättää ymmärrystä siitä, että näilläkin eläimillä on paikkansa luonnossa eikä niitä saa nirhiä, Tarnanen kertoo,

Esillä ovat kaikki suomen 11 sammakkoeläintä ja käärmelajia. Näin ollen näyttely ei ole vain maan kattavin vaan ainoa laatuaan.

– Näitä eläimiä ei tunneta, koska ne elävät maanrajassa ja piileskelevät tarkoituksella. Jos ei tiedä oikeaa ympäristöä ja ajoitusta niin näitä on vaikeaa löytää muuten kuin sattumalta, Latva kertoo.

Kolme vuotta Suomea kiertänyt näyttely viipyy Hämeenlinnassa kuukauden.

Liioittelu luo hysteriaa

Porkkalan tapahtumien lisäksi Tarnanen kertoo myös toisen tapahtuman antaneen potkua näyttelyn järjestämiseen.

– Eräällä valokuvauskurssilla muuan kouluttaja arvosteli meitä luontokuvaajia päämärättömästä kuvaamisesta. Hän sanoi, että miettikää miten voimakas ase kamera on ja käyttäkää sitä johonkin hyödylliseen. Suivaannuin ja ajattelin että no aletaanpa käyttää, Tarnanen puhahtaa.

Syitä ihmisten keskuudessa vallitsevaan matelijakammoon on kaksikon mukaan monia. Kaikki lähtee kasvatuksesta.

– Jos vanhemmat sanovat, että käärmeet ovat pahoja ja niitä pitää nirhiä, niin kyllä lapsi sen uskoo. Minäkin luulin pienenä, että ne ovat talon kokoisia, koska minulle sanottiin, että niitä pitää varoa. Olin hirveän hämmästynyt, kun näin ensimmäisen käärmeen. Tuumin, että tuossako se nyt on, Tarnanen muistelee.

Latva uskoo, että myös kyyn myrkyllisyys saattaa olla syy siihen, miksi kaikkia käärmeitä pidetään uhkana.

Ihmisillä on matelijoiden pelko geeneissä. Sen ei kyllä pitäisi koskea suomalaisia, sillä täällä on vain yksi myrkkykäärme, joka sekään ei ole kovin vaarallinen, Latva pohtii.

Tarnasen mukaan kukaan hänen tuttavistaan ei uskalla kajota käärmeisiin.

– Jos näen, että joku tappaa rauhoitetun eläimen, niin varmasti kuvaan tilanteen, sillä esimerkiksi kangaskäärmeen tappamisesta rapsahtaa 2500 euron maksu ja vielä sakko päälle, Tarnanen kertoo.

Oveluus, ajoitus ja ystävät

Vuodet käärme-, sammakko ja sisiliskojahdissa ovat pitäneet sisällään paljon sattumuksia. Kun kaksikko on kyykkinyt lampien rannoilla ja teiden reunoilla tuntikausia, ovat ihmiset tulleet kyselemään, että mitä he oikein etsivät.

Kuvaajien apuna on laaja tuttavien verkosto ja he saavat usein puhelinsoittoja erikoisista havainnoista. Paikalle on lähdettävä hetimmiten.

– On toimittava nyt eikä ensi viikolla. Menetettyä tilannetta ei välttämättä saa takaisin moneen vuoteen, jos koskaan, Latva kertoo.

Ongelmia tuottaa sekin, että luonnossa kaikki tapahtuu samaan aikaan. Jos on onnekas ja pääsee todistamaan rantakäärmeen parittelua, menettää mitä luultavimmin viitasammakon kutuajan.

Latva kertoo kuvanneensa käärmeitä jo niin paljon, että usein tunnistaa kyyn hajun ja osaa pelkän nuuhkaisun perusteella kertoa, lymyileekö lähettyvillä otollinen kuvattava.

– On hyvä ettei kaikilla ole tätä kykyä. Osa käyttäisi sitä kyiden varomiseen, mutta moni menisi listimään niitä, Latva pohtii.

Kuvaajat kertovat, että onnistuneen otoksen resepti on kärsivällisyys, kokemus ja lukemattomat luonnossa vietetyt tunnit. Yritys ja erehdys ovat tässäkin lajissa parhaat opettajat. Tarnanen kertoo hukanneensa yhden kuvausvuoden käyttäessään käärmejahdissa vihreää paitaa.

– Jarmo näpsi kyistä upeita kuvia, mutta minua ne vain möllöttivät. Otokseni eivät onnistuneet, sillä kyy näyttää edestäpäin aika urpolta. Opin myöhemmin, että vihreä on väri minkä käärme aistii parhaiten ja herätin sillä suotta niiden huomion, Tarnanen nauraa. (HäSa)