Kanta-Häme

Tutkimus osoittaa, kuinka marttyyrius liimaa perussuomalaiset yhteen

Perussuomalaisten kannattajakunnassa on monenlaista väkeä työttömistä ja työläisistä hyvinvoivaan keskiluokkaan, nuorista vanhoihin.

Maahanmuuttokritiikin noususta väitöskirjan tehnyt Helsingin yliopiston tutkija Niko Pyrhönen on selvittänyt, mikä heitä yhdistää. Vastaus löytyy marttyyriasenteesta.

Pyrhösen mukaan marttyyripuhe kiihtyi pian jytkyn jälkeen, kun mediassa ruodittiin perussuomalaisiin liittyneitä kohuja kuten heteropridea, natsitervehdystä ja silloisen kansanedustajan Jussi Halla-Ahon (ps.) sakkotuomiota uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

– Silloin alettiin puhua, että meneillään on ajojahti. Se esitettiin kannattajille niin, että perussuomalaiset olivat ainoana pienen ihmisen, sananvapauden ja hyvinvointivaltion puolella ja joutuivat sen vuoksi kärsimään näin, Pyrhönen sanoo.

Hän korostaa, ettei perussuomalaisten äänestäjäkuntaa, ruohonjuuritason populisteja ja maahanmuuttokriitikoita helposti suoraan yhdistä mikään konkreettinen politiikka tai intressi.

– Marttyyri-itseymmärrys on kollektiivisen identiteetin liima. Siis ajatus siitä, että kaikki sorsivat meitä ja siksi meidän on pidettävä yhtä.

Pyrhösen havaintojen perusteella marttyyriasema sisäistettiin nopeasti erityisesti sosiaalisen median areenoilla.

– Keskustelupalstoilla puhutaan paljon mediaeliitin salaliitosta. Siis että media nostaa esiin yksittäisiä kaheleita ja leimaa sillä koko puolueen.

Tutkija nostaa esimerkiksi kirjailija Jari Tervon muutaman viikon takaisen blogikirjoituksen, jossa Tervo piirsi maahanmuuttokriittisen suomalaisen henkilökuvan rankasti yleistämällä.

– Vaikka kirjoitus oli oivaltava, maahanmuuttokriitikoiden joukossa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuvauksen kaltaisia. Heidän esittämisensä tuolla tavalla varmasti vahvistaa tunnetta ajojahdista.

Pyrhönen kuitenkin muistuttaa, että uuspopulistien kokema marttyyrius perustuu symbolisen tason sorsintaan.

– He kokevat, että heitä kohdellaan epäreilusti ja pidetään mielipiteidensä takia huonompana ihmisenä. Se varmasti on jossain määrin totta. Toisaalta heitä on vaadittu julkisessa keskustelussa tilille mielipiteistään, joita he eivät ole pystyneet perustelemaan, Pyrhönen pohtii.

Hän näkee marttyyriuden voivan nousta jatkossa jopa perussuomalaisten kantavaksi teemaksi.

– Puolue ei ehkä tulevaisuudessa olisikaan enää sosioekonomisesti huono-osaisten, vaan symbolisesti mielipiteidensä vuoksi sorsittujen puolue. Tällaisille urille lähtemisestä on jo olemassa viitteitä, Pyrhönen sanoo.

Pyrhösen väitöskirja The True Colors of Finnish Welfare Nationalism tarkistetaan 16. lokakuuta Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.

 

”Soinilla on liukas karisma”

Julkisuudessa on pitkään ollut vallalla käsitys, että perussuomalaiset on puolueena pärjännyt lähinnä johtajansa Timo Soinin varassa.

Pyrhösen väitöstutkimuksesta käy ilmi, ettei menestyksessä ole kyse suinkaan vain Soinin retoriikasta tai karismasta.

– Soinin toimet eivät alkuunkaan riitä selitykseksi, Pyrhönen sanoo.

Hänen mukaansa alusta asti puoluetta johtaneen Soinin mahdollisella seuraajalla on kuitenkin isot saappaat täytettävänään, sillä Soini on kiistatta taitava esiintyjä ja erityisen hyvä olemaan sanomatta kovin paljon.

– Hän voi kommentoida kaikenlaisia asioita – myös sellaisia, joita on vaikea kommentoida ja joita kukaan poliitikko ei haluaisi joutua kommentoimaan. Silti hän vääntää asiasta kuin asiasta hauskaa kaskua. Se on aika ilmiömäinen kyky, Pyrhönen toteaa.

Usein karismaattinen henkilö mielletään valovoimaiseksi puhujaksi, joka voittaa ihmiset puolelleen. Pyrhösen mukaan Soinin karisma on toisenlaista.

– Se on liukasta, siitä ei saa oikein mistään kiinni. Hän on aina hyväntuulinen, leppoisa, hauska ja kuitenkin jämpti, vaikkei oikeastaan sanokaan mitään.

Media kiinnitti Soinin vaikenemiseen huomiota viime elokuussa, kun kesälomailevaa puoluejohtajaa ei saatu moneen päivään kiinni kommentoimaan kansanedustaja Olli Immosen (ps.) facebook-kirjoitusta.

– Vaati konkreettisen poissaolon, että vaikeneminen huomattiin, vaikka kommentointilinja oli samanlainen silloinkin, kun Soini oli paikalla. Hän vastaa usein tavalla, jolla ei sano mitään. Se meni pitkään mediassa läpi.

Pyrhösen mukaan perussuomalaiset ovat hyötyneet siitä, että suomalainen media on ulkomaista kiltimpää. Esimerkiksi BBC:n toimittaja syytti muutama vuosi sitten Soinia haastattelussaan suoraan valehtelijaksi. Suomessa näin ei tapahdu.

– En sanoisi kuitenkaan niin, että media on kohdellut juuri perussuomalaisia erityisen silkkihansikkain. Media on ollut kykenemätön vaatimaan tiukkoja vastauksia lähes keneltäkään poliitikolta, Pyrhönen arvioi.

Päivän lehti

19.1.2020