Kanta-Häme

Työ lähti, elämä jäi

Aamuisin Juha Siltakoski herää yhtä aikaa vaimonsa kanssa puoli kuudelta. Hän patistelee teini-ikäisen tyttärensä ja poikansa kouluun. Osastosihteerinä työskentelevä vaimo lähtee kahdeksaksi töihin, ja Siltakoski vie ulos bretagnenspanieli Dakon. Kun hän palaa sisälle, talo on tyhjä.

Siltakoski on ollut työtön 2,5 vuotta. Vaikeinta ei ollut työpaikasta lähteminen, vaikeinta on nyt.

Hän teki lähtöä työpaikastaan pitkään. Takana olivat paksut vuodet Nokian Oulun toimipisteessä. Alkuaikoina pomo saattoi kysyä testi-insinöörinä työskennelleeltä Siltakoskelta, paljonko hän halusi palkankorotusta.

Sitten alkoi alamäki. Ohi vilisivät viidettoista yt-neuvottelut ennen kuin Nokian toimipiste suljettiin. Jäljelle jääneet siirrettiin konsulttiyhtiö Accenturelle.

ENSIMMÄISET lähtivät Accenturelta nopeasti irtisanomispakettien turvin. Keväällä 2012 Siltakoski tarttui pitkän harkinnan jälkeen eropakettiin ja lähti työskentelemään entisten työkavereiden perustamaan start up -yritykseen Cosmic Gekkoon.

Ajoitus oli hyvä, sillä muutaman kuukauden kuluttua Accenture sulki ovensa ja loput työntekijät irtisanottiin.

Tosin myös Siltakosken uusi työpaikka Cosmic Gekko ajettiin alas runsaan puolen vuoden jälkeen.

Samassa rytinässä 2010-luvun molemmin puolin Oulusta suli yli 3 000 ict-alan työpaikkaa.

– Irtisanomisten yleisyys voi jopa helpottaa niiden oloa, joilla työt loppuvat, pohtii kriisikeskusjohtaja Outi Ruishalme Suomen mielenterveysseurasta.

Ympärillä on muita, jotka ovat käyneet läpi saman kohtalon.

– Irtisanomiset ovat niin tavallisia, etteivät ne ole enää leimaavia. Ajatellaan, että okei, tämä maailma on tällainen.

SEKÄ TYÖTTÖMÄKSI jääneellä että hänen läheisillään voi olla tarve löytää nopeita ratkaisuja tilanteeseen. Heti ei kannata rynnätä tekemään työnhakuilmoituksia ja suunnitella asunnon myymistä. Sen sijaan Ruishalme suosittelee painamaan hetkeksi jarrua.

– Isoja ratkaisuja on hyvä lykätä ja rauhoittaa itselleen tilaa. Kannattaa olla armollinen itselleen. Töiden loppuminen voi olla melkoinen tälli. Se voi olla tervetullut tauko miettiä, mitä minä haluan.

Myös Juha Siltakoski käytti aikaa tulevaisuuden miettimiseen. Ex-nokialaisten kanssa käydyissä keskusteluissa nousi esiin, että iso joukko isännöitsijöitä oli jäämässä eläkkeelle. Siltakoski päätti tarttua tilaisuuteen. Muutama kuukausi yrityksen alasajon jälkeen hän lähti Hämeenlinnaan opiskelemaan tekniseksi isännöitsijäksi.

PERHEENISÄ ASUI neljä kuukautta soluasunnossa ja ajoi opiskelukaverinsa kanssa viikonlopuiksi Ouluun. Marraskuussa Siltakoski valmistui tekniseksi isännöitsijäksi.

Ensimmäisten työhakemusten jälkeen iski huoli.

Töitä uudelta alalta ei löytynyt, eikä vanhaltakaan.

Kun Siltakoski oli 48-vuotias, hän sai kutsuja haastatteluihin. Nyt täynnä on 50 vuotta, eikä haastattelupyyntöjä ole tullut.

Ansiosidonnainen loppui alkuvuodesta. Perhe lopetti lehtien tilaukset, kävi läpi menot ja kilpailutti sähkö- ja puhelinyhtiöt. Vain lasten menoista ei ole leikattu.

HUOLI TOIMEENTULOSTA kulkee käsi kädessä työttömyyden kanssa. Usein ahdistus nousee pintaan yön tunteina.

Outi Ruishalmeen neuvo on kirjoittaa huolet paperille.

– Sen jälkeen kannattaa selvittää kohta kerrallaan, mitä huolille voi tehdä.

Tulot ja välttämättömät menot kannattaa käydä läpi, apuun voi pyytää vaikka sosiaalityöntekijän.

Läheisten tärkein tehtävä on kuunnella. Ratkaisuesitysten sijaan erityisesti alussa tärkeintä on vain jakaa kokemus.

– Ei kannata alkaa heti neuvoa. Vaikka tilanteen haluaisi selkiyttää, ystävä tai puoliso ei voi muuttua työpaikaksi.

SILTAKOSKI TEKEE päivät sitkeästi hakemuksia.

– Minulla olisi nyt parhaat mahdollisuudet työntekoon. Lapset ovat isoja, eikä vaimoa haittaa pidemmät päivät töissä. Minulle kelpaa kaikki työ, mistä maksetaan palkkaa.

It-alan töitä löytyisi Etelä-Suomesta. Siltakoski olisi valmis reissutöihin, mutta Helsingin vuokrat ja kulkeminen söisivät nopeasti palkan. Hän patistaa poliittisia päättäjiä rakentamaan reissutyöläisille halpoja asuntoja, joissa olisi vain välttämättömin.

Vielä jokin aika sitten Siltakoski jaksoi olla optimistinen. Nyt kyynisyys on tullut tilalle. Häntä harmittavat hakemukset, joihin ei vastata. Sekin kalvaa, onko hän todella liian vanha työelämään Suomessa.

Ruishalme kehottaa kohtelemaan itseään kuin hyvää ystävää, joka on jäänyt työttömäksi.

– Itsekriittiset ihmiset ovat usein vihamielisiä itseään kohtaan. Se voi muodostua painolastiksi ja viedä voimia, kun tilanne on vaikea ja kaikille voimille on tarvetta.

PARAS VERTAISTUKI tulee samassa tilanteessa olevilta. Siltakoskelle tärkeitä ovat perjantain lounastapaamiset entisten työkavereiden kanssa, joissa vaihdetaan vinkkejä työpaikoista.

Työttömiä ict-alan osaajia on Oulussa yhä noin 1 600. Lounasseurueesta osalla on omia yrityksiä, osa on saanut töitä, osa on työttömänä. Siltakoski osaa iloita muiden työllistymisestä: ainakin silloin työpaikan on saanut joku tuttu.

Mutta mitä jos hän ei löydä töitä?

– Epävarmuus jatkuu. Jos muu ei auta, töihin on lähdettävä etelään, maksoi mitä maksoi.

Päivän lehti

4.4.2020