Kanta-Häme

Työ on kivaa, mutta palkka lämmittäisi

– Kävin yli kymmenen vuotta päiväkodissa työssä, kunnes kädet tulivat kipeiksi pikkulasten nostelusta. Nyt käyn täällä toimintakeskus Rivakassa kutomassa kangaspuilla, kertoo riihimäkeläinen Jaana.

Töissä käynti oli Jaanasta loistojuttu, mutta olisi ollut vieläkin ihanampaa, jos siitä olisi saanut oikeaa palkkaa. Lukuisien muiden kehitysvammaisten tavoin Jaana teki työtä, josta maksettiin vain työosuusrahaa eli 5-12 euroa päivältä.

Jo 40 vuotta täyttävä Rivakka on järjestänyt kehitysvammaisille työ- ja päivätoimintaa, mutta ohjannut heitä myös työpaikoille avotyöhön ja aitoon työsuhteiseen palkkatyöhön. Toistaiseksi aidot palkkatyöpaikat ovat harvinaisia, vaikka avotyön saanti on vuosikymmenten aikana helpottunut.

– Avotyössä käyvä ei ole työntekijä vaan työkyvyttömyyseläkeläinen, joka ei saa palkkaa. He eivät saa työterveyden palveluja eivätkä työosuusrahaa sairaspäiviltä. Avotyö ei kartuta eläkettä, kuten työsuhteinen työssäkäynti, kertoo Rivakan johtaja Jukka Hokkila.

Jaana kaipaa takaisin päiväkotiin töihin, mutta kädet eivät vielä ole kestäneet edes keittiötyössä. Aila ja Petri Jaanan työkavereista Rivakassa eivät ole koskaan kokeilleet avo- tai palkkatyötä. Molemmat ovat löytäneet ja kehittäneet vahvuuksiaan toimintakeskuksessa. (Haastateltavien toiveesta sukunimiä ei mainita.)

Ailasta on kehittynyt Rivakassa kudontakoneen ääressä mestarikutoja, jolta tilataan leveitä mattoja. Petri taas vaihtaa luontevasti tehtävästä toiseen niin alihankintatöissä kuin jokapaikan höylänä. Kumpikaan ei halua lähteä muualle töihin, kun työkaverit ja sosiaalinen yhteisö on Rivakassa.

Työhönvalmentajista on pulaa

Osa kehitysvammaisista iloitsee ja nauttii niin avotyöstä kuin toimintakeskuksen töistä. Toimintakeskukset ja Kehitysvammaisten tukiliitto tekevät silti hartiavoimin töitä saadakseen aidot työmarkkinat auki myös kehitysvammaisille.

– Omasta tehtävästä ollaan ylpeitä ja iloisia, eikä haluta muutosta. Kehitysvammaisen on vaikea kuvitella tai haaveilla paremmasta tilanteesta. Kun itselle sopiva palkkatyö löytyy, vasta sitten siitä ja palkasta osataan nauttia, kertoo puheenjohtaja Päivi Sinivuori Riihimäen kehitysvammaisten tukiyhdistyksestä.

Juuri nyt kehitysvammaisten työpaikkojen vähäistä tarjontaa perustellaan heikolla työllisyystilanteella. Kehitysvammaisten Tukiliiton vaikuttamistoiminnan esimies Kari Vuorenpää toteaa, ettei työtä ollut tarjolla enempää ennen vuonna 2008 alkanutta lamaa, vaikka yleinen työllisyystilanne oli hyvä.

Ongelmina on, ettei työpaikoilla ole työhönvalmentajia, jotka opastaisivat kehitysvammaista työntekijää. Valtio ja kunta vetävät köyttä siitä, kummalle työhönvalmentajien palkanmaksu kuuluu.

– Työnantajalle työhönvalmennus on ilmaista. Kehitysvammaiselle kuuluu maksaa työstä vähintään minimipalkka, kuten muillekin työntekijöille, korostaa Vuorenpää.

Moni kunta on ratkaissut pulman käyttämällä työhönvalmentajiksi kehitysvammaisten avotyönohjaajia.

Avotyötä on aika kehittää

Vaikka avotyö on lisännyt kehitysvammaisten työmahdollisuuksia, se on ollut tukiliiton mielestä jo riittävän pitkään.

– Ilmainen avotyö estää jo palkkatyöpaikkojen syntymistä. Avotyö pitää muuttaa määräaikaiseksi työharjoitteluksi, jonka tarkoitus on johtaa vakituiseen työsuhteeseen, Kari Vuorenpää sanoo ja lisää, että palkattoman työn teettäminen toistaiseksi eli pitkäaikaisesti voidaan katsoa orjuuttamiseksi.

Avotyötä pidetään hienona toimintana, joka antaa kehitysvammaiselle mahdollisuuden toteuttaa itseään, pitää säännöllistä päivärytmiä ja nauttia sosiaalisesta verkostostaan, mutta Kari Vuorenpää muistuttaa kehitysvammaisten odottavan kaikkien muiden työntekijöiden tapaan saavansa työstään ennen muuta palkkaa. (HäSa)