Kanta-Häme

Työjuhta puksuttaa eläkepäiville

Keskellä Pendolinoja ja IC-junia saattoi perjantaina bongata oudon näyn. Nykyaikaisten junien ja veturien keskellä kiisi 50 kilometrin tuntinopeutta Move-66-sarjan teollisuusveturi.

Vuonna 1971 valmistunut dieselveturi ei museoyhdistyksen mukaan vaikuta normaaliin raideliikenteeseen.

Yli 40-vuotiaan menopelin lopullinen määränpää on Haapamäen museovarikko, jota ylläpitää Haapamäen Museoveturiyhdistys.

Halutaan säilyttää jälkipolville

Veturi oli Ruukin käytössä vuodesta 1972 lähtien tämän vuoden helmikuuhun asti. Nyt tehtaan sisäiset kuljetukset ovat siirtyneet VR:n hallintaan.

Ruukki päätti lahjoittaa toimettoman veturin Haapamäen Museoyhdistykselle.

– Otamme se hymyssä suin vastaan. Tästä tulee Suomen ainut museoitu teollisuusveturi, Eero Heinonen Haapamäen Museoyhdistyksestä sanoo.

Hänen mukaansa veturi on tyypillinen aikansa teollisuusveturi, joten on tärkeää, että se säilyy jälkipolville.

Veturin ensimmäinen pysäkki on Kouvolan konepaja, jossa sen pyörät sorvataan kuntoon.

Haapamäen museovarikolla se entisöidään alkuperäiseen muotoonsa.

Ei mitään laiskurin hommaa

Veijo Virtanen aloitti Ruukin veturinkuljettajana 1970-luvun puolivälissä, ja teki työtä viime helmikuuhun asti, kunnes veturitoiminta siirtyi VR:n vastuulle.

Virtanen haluaa rikkoa myytit, että veturinkuljettajat olisivat laiskoja, eivätkä tee töitä. Hänen mukaansa veturinkuljettajan ja vaihtotyönjohtajan työt olivat jopa tehtaan raskaimpia.

– Olen pysynyt työn ansiosta nuoruuden voimissani. Ei ole pahemmin päässyt kumpu kasvamaan, Virtanen nauraa ja taputtaa vatsaansa.

Nyt kolmiakselinen veturi on vaihtunut neljäakseliseen kuorma-autoon. Työpaikkana on tosin edelleen Ruukki.

– Nykyään joudun kuntoilemaan myös vapaa-ajalla, eikä pelkkä työ riitä.

Hän myöntää, että piti veturinkuljettajan työstään enemmän kuin nykyisestään.

– Entinen työni oli vaihtelevampaa kuin tämä. Jokainen päivä oli todella erilainen.

Suuria kuormia

Kun veturi oli työn touhussa, sillä oli usein perässään 7–8 vaunua, ja parhaimmillaan se veti 600 tonnin kuormaa.

Ennen lähtöään veturi töräyttää torveaan vielä viimeisen kerran Ruukin pihalla. Tuota ääntä tuskin tulee ikävä, vaikka veturia jäisi muuten kaipaamaan. (HäSa)

 

Päivän lehti

27.5.2020