Kanta-Häme

Työn ilo vaatii ponnistelua

– Jos haluat tappaa työn ilon, sinun ei tarvitse tehdä mitään.

Näin sanoo teologi ja kouluttaja Jaakko Heinimäki, joka puhui äskettäin Janakkalan yrittäjille järjestetyssä tilaisuudessa.

Heinimäki kertoo amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa suurelle joukolle ihmisiä annettiin tehtävä. Heidän piti aina työpäivän jälkeen kirjoittaa, mikä oli tärkein mieleen jäänyt asia kuluneesta päivästä.

Kielteisyys saa huomiota

Saatiin 19 000 päiväkirjamerkintää, joista huomattiin, että negatiiviset asiat saivat niissä selvästi enemmän huomiota kuin positiiviset. Niistä kirjoitettiin pidemmin ja perusteellisemmin.

– Tutkijat Teresa Amabile ja Steve Kramer päätyivät suhdelukuun 1:5. Yhtä negatiivista asiaa kohden tarvitaan viisi positiivista, jotta päästäisiin neutraaliin lopputulokseen. Jotta päästään plussan puolelle, tarvitaan siis kuusi positiivista asiaa yhtä kielteistä kohti.

– Sisäsyntyinen negatiivisuus on siis positiivista voimakkaampaa ja saa eniten huomiota.

Siksi vaatii ponnistelua, jotta ilo jäisi mieleen päällimmäiseksi.

Tutkijat puhuvat myös sisäisestä työelämästä. Heinimäki pitää tärkeänä havaintoa, ettei ole olemassa mitään yleistä työelämää, vaan työpaikalla on niin monta työelämää kuin siellä on ihmisiä töissä.

Miksi teen työtäni?

Kunkin työelämä-kokemus koostuu kolmesta asiasta: näkemyksestä, tunnekokemuksesta ja motivaatiosta.

– Ennen muuta on tärkeää, että ihminen ymmärtää, mitä töissä tehdään ja miksi. Jos hän ei sitä ymmärrä, seuraa suuttumus ja haluttomuus tehdä työtä.

Heinimäki ei ihmettele tutkimuksen osoittamaa negatiivisuuden voimaa. Hän huomauttaa, että ilo on vain yksi neljästä perustunteesta. Ne muut kolme ovat suru, suuttumus ja pelko.

Jo tunteiden lukumäärässä positiivisuus siis jää jalkoihin. Tosin Heinimäki huomauttaa, etteivät ne kolme muutakaan perustunnetta ole pelkästään negatiivisia.

– Pelko on joskus hyvä tunne, suru samoin, sillä se auttaa käsittelemään menetystä. Suuttumuskin on hyvä silloin, kun ihminen kohtaa epäoikeudenmukaisuutta.

– Mutta kaiken kaikkiaan ilon osuus tunteista on vain neljäsosa. Ilo jää siis muiden tunteiden jalkoihin.

Kutsumus saa yrittämään

Heinimäki katsoo, että työn ilo nousee ennen kaikkea kutsumuksesta. Hän haluaisi riisua kutsumus-sanalta sen hurskaan ja jalon kuoren.

– Kutsumus on se sisäinen juttu, joka ajaa ihmisen yrittämään.

Heinimäki uskoo, että esimerkiksi useimmilla yrittäjillä tuo sisäinen juttu on jotain muuta kuin helpon rahan tekeminen.

– Kutsumuksessa on kyse siitä, että ihminen tietää, miksi hän tekee työtään ja mihin tarpeeseen työ vastaa.

Heinimäki muistelee Pertti-nimistä myyjää, joka työskenteli hänen isänsä omistamassa rautakaupassa.

Kerran kaupassa myytiin alennuksella Black&Decker-porakoneita, ja asiakkaita riitti.

Pertti sanoi pikku-Jaakolle:

– Uskotko, Jaakko, että kukaan ihminen ei tarvitse porakonetta?

Jaakko Heinimäki ihmetteli kysymystä, mutta sitten seurasi jatkoa.

– Mutta tosi moni ihminen tarttee reiän seinään!

Virheitä ei pidä pelätä

Yksi asia, mikä tappaa työn ilon, on se, että pelätään virheiden tekemistä. Pelko saa työntekijän tekemään vain välttämättömimmän. Kaikki työskentelevät niin, ettei heitä vain voi syyttää mistään.

Heinimäen mielestä virheiden jälkeen pitäisi pohtia vain sitä, mitä niistä voidaan oppia.

– Sellainen työpaikka, jossa suhtaudutaan näin, on ilon työpaikka.

Työn iloa tuottavat onnistuminen, oppiminen ja ylpeys.

Heinimäen mielestä työelämässä pitää olla riittävästi tavoitteita. Kun saavutetaan pieniä tai isoja onnistumisia, on syytä iloon.

Hän arvostaa esimerkiksi taidemaailman karonkkakulttuuria. Kun ensin on valmisteltu näytelmää ja rehkitty yhteisen tavoitteen eteen, ensi-illan jälkeen koko työryhmä juhlii yhdessä.

Oppia voi sekä ongelmista että onnistumisista.

– Työssä oleminen on oppimista koko ajan.

Aitoa ylpeyttä osaamisesta

Ylpeys on myös tärkeää. Heinimäen mielestä ylpeyttä pidetään turhaan huonona asiana.

– Tosin ylimielisyyteen meillä ei ole varaa, mutta ylimielisyys onkin eri asia kuin ylpeys.

Ihminen voi olla aidosti ylpeä siitä, mitä osaa, ylpeä yrityksen tuotteista ja palveluista, ylpeä työnantajasta, kollegoista ja omasta työstä.

– Katsokaa Leonard Cohenia keikalla. Miten hän suhtautuu lavalla bändiinsä. Hänestä näkyy asenne, että hän arvostaa niitä ihmisiä. (HäSa)