Kanta-Häme

Työpaikkasi säilyy, mutta se on 150 kilometrin päässä

Hyvät ja huonot sote-uutiset saattavat olla muutaman vuoden kuluttua täyttä totta kymmenilletuhansille suomalaisille. Tuleman pitää pakkosiirtoja ja ehkä myös irtisanomisia sekä kokonaisten sairaaloidenlakkauttamisia.

Nythän on niin, Satu, että työpaikkasi siirtyy ensi vuoden alusta Seinäjoelle.

Esimiehen kuvitteellinen ilmoitus voi olla kahden vuoden kuluttua täyttä totta. Jos Vaasassa julkisen sektorin terveydenhoitoalan töitä tekevä sairaanhoitaja Satu Suomalainen sattuu asumaan vaikkapa Palosaaressa, hänen työmatkansa pitenee 4 kilometristä 90 kilometriin.

Kun sama keskittäminen maakuntauudistuksella täydennettynä toistuu satojen ja tuhansien työntekijöiden kohdalla esimerkiksi Satakunnassa, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Kanta-Hämeessä, edessä on todellinen työpaikkojen isojako.

Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa sote-ihmisten työmatkat voivat pidentyä jopa 200 kilometriin. Joillakin ne saattavat puolestaan lyhentyä.

– Suurin osa palveluista ja työpaikoista toki säilyy nykyisillä paikkakunnilla, eikä asioita tapahdu heti. Jos uusi työnantaja kuitenkin katsoo, että vakanssia pitää hoitaa vaikkapa maakuntakeskuksessa, se on sitten siinä, sanoo Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio.

– Työnantaja määrää. Varmasti tulee pakkosiirtoja, joista kieltäytyminen esimerkiksi pitkään työmatkaan vedoten tarkoittanee työsuhteen päättymistä.

Sote koskee 240 000 – 260 000 työntekijää. Heistä peräti 91 prosenttia on naisia.

Tehdyn linjauksen mukaan soten piiriin siirtyvät automaattisesti ne työntekijät, joiden nykyisestä työstä yli puolet on sote-töitä. Lopuista kunnat ja maakunnat neuvottelevat keskenään.

Ylivoimainen enemmistö automaattisesti siirtyvästä väestä työskentelee terveydenhoitoalalla. Toiseksi suurin sektori on sosiaalihuolto.

Lisäksi uudistus liikuttelee esimerkiksi ympäristöterveydenhuollon ja työllisyyden sekä hallinnon parissa työskentelevää väkeä ja osin ely-keskusten ja avi-aluehallintovirastojen henkilöstöä.

Tulevaisuudessa Suomessa lienee vain yksi avi.

Myös palo- ja pelastustoimi kuuluu joukkoon. Työn luonteesta johtuen sen toimipisteitä ja työntekijöitä ei ole kuitenkaan mieltä suuremmin siirrellä.

Uusille työnantajille siirtyvistä työntekijöistä kenties puolet joutuu vaihtamaan tai saa vaihtaa myös fyysistä työpaikkaa. Maakuntamallissa se voi tarkoittaa 200 metrin siirtymää mutta myös 150 kilometrin etäisyyttä.

Näin arvelee keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Hän on prosessiin perinpohjaisesti perehtynyt sote-asiantuntija, joka kiertää Suomea kertomassa uudistuksen vaikutuksista.

Korhonen muistuttaa, että rytäkässä julkiselta puolelta siirtyy yksityiselle sektorille ainakin 50 000 työntekijää.

– Oma arvioni on, että seuraavien kymmenen vuoden aikana tämä saattaa koskea jopa sataatuhatta ihmistä. Lähes kaikki ovat Tehyn ja Superin väkeä.

– Organisaatiohan menee niin, että maakuntapalvelukeskukset hoitavat vaativan erikoissairaanhoidon. Sitten tulevat niiden tytäryhtiöt. Ne vastaavat nykyisten terveyskeskusten ja sosiaalipuolen töistä. Kolmas iso elementti on yksityinen sektori.

Korhosen mielestä keskittämisen voittajia ovat seutukunnat, joissa on laajan päivystyksen sairaala.

Ne ovat näillä näkymin Helsingin, Turun, Tampereen, Kuopion ja Oulun yliopistosairaalat sekä keskussairaalat Lahdessa, Lappeenrannassa, Porissa, Seinäjoella, Jyväskylässä, Joensuussa ja Rovaniemellä.

– Käsitykseni mukaan aluesairaalat lakkaavat tässä mallissa olemasta. Sellaisia ovat esimerkiksi Rauman ja Forssan sairaalat. Tilalle tulevat yksityiset toimijat. Sillä lasketaan saatavan 700 miljoonan euron säästöt.

Kuntaliiton Tainio on samoilla linjoilla.

– Aluesairaaloille käy todennäköisesti juuri noin. Niihin saattaa tulla esimerkiksi kuntouttavaa toimintaa ikäihmisille. Sairaaloita on monissa kunnissa myytävänä. Yksityisiä ostajia haetaan, Tainio sanoo.

– Tässä mielessä on hälyttävää, että ainakin Kanta-Hämeessä lääkäreitä on jo lähtenyt pois. Sote näivettää näitä palveluja ja alueita ennen kuin mitään on ehtinyt tapahtua.

Paitsi palveluja tuottaviin ja käyttäviin ihmisiin, kaikki tämä vaikuttaa Suomen aluekehitykseen.

– Jossain määrin prosessi entisestään kiihdyttää veronmaksajien muuttoa Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja muihin keskuskaupunkeihin sekä niiden lähistölle, Tainio arvelee.

Jarmo Korhosen mukaan maaseudulle jää puolestaan satoja tyhjiä tiloja.

– Yksityiset rakentavat sitten uutta tilalle, jos rakentavat. Korhonen uskoo.

– Tämä on vääjäämätön kehitys ja sote Suomen taloushistorian ylivoimaisesti suurin mullistus. Rakenteet murtuvat ryskyen.

Työpaikkojen maantieteellistä siirtymistä koskevat seuraukset ovat jääneet suuressa suomalaisessa sote-keskustelussa lähes tyystin paitsioon. Niistä ei ole puhuttu.

Hanna Tainion mukaan vaitonaisuus johtuu savotan koosta ja keskeneräisyydestä.

– Kaikkiin vaikutuksiin ei ole kunnissakaan herätty. Lausuntokierroksella oleva hallituksen lakiluonnos on niin laaja, että siihen ei ole kyetty paneutumaan perinpohjaisesti. Sen vuoksi Kuntaliitto laati vastauksensa etunojassa. Kunnat voivat hyödyntää sitä omissa lausunnoissaan. Lisäksi lakien vaikutusarviot ovat aika heppoisia. Pumaska on kiireellä tehty iso paketti, jossa oleellisia asioita voi löytyä joistakin sivulauseista.

Myös epävarmuus on vaikeuttanut mielipiteiden muodostamista. Suurin kysymysmerkki koskee asiakkaiden valinnanvapautta. Tainion mukaan se on edetessään erittäin keskeinen tekijä ja periaate koko prosessissa.

– Senkin on määrä tulla ensimmäisen vaiheen osalta voimaan vuonna 2019 ja porrastetusti myöhemmin.

– Maakunnissa väkeä siirtyy siis yhtiöitten palvelukseen. Se voi tarkoittaa jopa puolta henkilöstöstä, ja kaikki se vaikuttaa tietenkin työsuhteisiin ja niiden ehtoihin. Valinnanvapauden aikataulu ja laajuus ovat merkittäviä muuttujia.

Yhdessä yössä mitään ei tapahdu. Tätä painottaa johtaja Annakaisa Iivari sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Hän muistuttaa, että palvelujen ja hoidon on pelattava katkotta kaiken aikaa.

– Jotkin toiminnot, esimerkiksi vaativa erikoissairaanhoito, varmaan keskittyvät muita enemmän. Toisaalta lakiluonnoksessa puhutaan vahvasti lähipalvelujen puolesta, Iivari rauhoittelee.

– Isolla osalla työntekijöistä toimenkuva ja työpaikka säilyvät kutakuinkin ennallaan, vaikka palkkakuitissa näkyy eri palkanmaksaja.

Myös Iivari muistuttaa avoimia asioita olevan yhä paljon. Sellaisia ovat valinnanvapauden yksityiskohdat sekä tukipalvelujen ja henkilöstörakenteen asettuminen maakuntien yhteisiin yhtiöihin.

Toteutusaikataulukin voi vielä elää.

– Lisäksi nykyistä tilannetta muuttaa julkisen sektorin henkilöstön eläkkeelle jääminen.

Myös Kuntaliiton Hanna Tainio arvelee eläköitymisen hoitavan osan sopeutustarpeesta.

– Mutta kyllä edessä voi olla irtisanomisiakin, hän toteaa.

Sairaanhoitaja Satu Suomalaiselle irtisanominen ei välttämättä olisi katastrofi. Terveydenhoitoalan töitä Suomessa riittää tulevaisuudessakin. Niitä riittää paljon.