Kanta-Häme

Työttömyyttä, muuttoinnottomuutta, pikkurikollisuutta... Tapahtuuko Forssassa mitään hyvää?

 

Vain muutamassa vuodessa Forssasta on kadonnut lähes tuhat työpaikkaa ja yrityksiä on mennyt kumoon tasaiseen tahtiin kuin dominonappuloita. Muuttovoittoa paikkakunnalla ei ole ollut enää vuosiin. Töitä on tehtävä, mutta Forssassa niitä yksinkertaisesti ei tällä hetkellä ole.
 
 
 
 
Ulko-ovelle vie lumeen tallattu polku, jota reunustaa pitkä rivi hautakynttilöitä. Fenestran tehtaalla on lounasaika, ja sisällä käytävässä tuoksuu keitetty peruna. Tutkimme seinää, joka on liimattu täyteen työntekijöiden valokuvia ja muistoja yhteiseltä ajalta.
 
Uusi ja sinisävyinen tehdasrakennus ei ole viittäkään vuotta vanha. Tästä huolimatta vuodenvaihteeseen mennessä Fenestran Forssan-tehtaan koko tuotanto loppuu ja siirtyy telineineen päivineen Kuopioon.
 
Forssaan puolestaan jää satakunta työtöntä, eikä kerta suinkaan ole ensimmäinen.
Viimeisinä työpäivinä hommat hoituvat entiseen malliin, mutta haikeus saa tehdashallin ilman paksuksi.
 
– Fenestra on palkannut jälleentyöllistämisyrityksen, johon lähti mukaan noin neljä viidestä työntekijästä. Monelle on myös tarjottu Kuopion tehtaasta nykyistä vastaavaa työtä, mutta jos muu perhe on Forssassa, eihän siitä mitään tule, tehtaan pääluottamusmies Tiina Henriksson huokaa.
 
 
 
Vain muutamassa vuodessa Forssasta on kadonnut lähes tuhat työpaikkaa. Kaikki alkoi Finlaysonista, sitten tulivat Helkama Forste ja Atria, ja nyt Fenestra, joka vetää mukanaan alihankkijayrityksiä, kuten Pilkingtonin ja Hydro Aluminium Salkon. 
 
Forssalaisia yrityksiä on mennyt kumoon tasaiseen tahtiin kuin dominonappuloita. Alueen työllisyys perustettiin pitkälle kahden suuren, rakennus- ja tekstiiliteollisuuden, varaan. Kun ne muuttuivat kannattamattomiksi, kosketti työttömyys lähes kaikkia kaupunkilaisia, joko suoraan tai välillisesti.
 
Muuttovoittoa paikkakunnalla ei ole ollut enää vuosiin. Töitä on kuitenkin tehtävä, mutta Forssassa niitä yksinkertaisesti ei tällä hetkellä ole.
 
Aimo Gustafsson pellittää ikkunan karmeja. Otteet ovat varmat, sillä takana on 44 vuoden kokemus alalta.
 
– Fenestralle tulin töihin vuonna 1968, suoraan ammattikoulusta. Kuopiosta tarjottiin työtä, mutta olen asunut täällä koko ikäni. Muutto ei tulisi kysymykseenkään, Gustafsson summaa. 
 
Samoilla linjoilla on 17 vuotta talossa työskennellyt Leena Järvenpää.
 
– Kenkää sain jo kerran aikaisemminkin, mutta ottivat kuitenkin takaisin. Niin hyvä onni ei taida potkaista enää toista kertaa. Forssasta en muuta, sillä miehen yritys on täällä ja olen saanut lapsetkin pidettyä tässä lähellä.
 
Luottamusmiehen mukaan ainakin kaksi työntekijää on lähtenyt opiskelemaan lähihoitajaksi. Hänen mukaansa lähihoitajan työ on kutsumustyötä, eikä todellakaan sovi jokaiselle tehdastyöntekijälle.
 
Järvenpää ei sulje opiskelua pois, mutta tällä hetkellä mikään ala ei tunnu kiinnostavalta.
 
– Kai se uusi työpaikka jostain löytyy. Nyt lyö kuitenkin vain tyhjää.
 
 
 
Kaupungin keskustaa halkoo Kauppakatu. Yhteen näyteikkunoista on teipattu neonpunainen juliste, jossa mainostetaan loppuunmyyntiä.
 
Parin talon päässä Marko Laine lanaa lunta kukkakaupan edustalla. Traktori on huolehtinut suurimmasta osasta, mutta parkkipaikan kohdalta täytyy kolata itse.
 
Laine on yrittäjänä jo kolmatta polvea. Liikkeen perusti Laineen pappa Kalevi vuonna 1956, eikä liike sulje oviaan kuin yhden kerran vuodessa, joulupäivänä.
 
– Kyllähän Forssassa kukkakauppoja riittää. 18 vuoden aikana olen huomannut että täsmällisyysluottamus ja palvelu ovat niitä keinoja, joilla pärjää kilpailijoille, Laine uskoo, ja työntää kolan tarmokkaasti lumipenkkaan.
 
Yrittäjän on mahdotonta vastata markettien halpoihin ruusukimpputarjouksiin. Laine kuitenkin tietää, että pitkäjänteisyydellä pääsee pitkälle.
 
– Nousuja ja laskuja mahtuu meidänkin matkalle, mutta sellaistahan se yrittäjän arki on. Töihin tulen kuitenkin aina hyvillä mielin.
 
Kukkakaupalta kivenheiton päässä sijaitsee Ville Pakkasen luotsaama urheiluvälineliike. Niin ikään sukunsa jalanjälkiä seuraava Pakkanen kertoo pappansa aloittaneen toisella puolella katua sijainneella sekatavarakaupalla. Vaaleanharmaa puutalo on Pakkasen aikana toiminut urheiluliikkeen pyörähuoltotilana.
 
– Eihän tämä liiketilana kovin käytännöllinen ole, mutta ainakin erilainen ja persoonallinen, Pakkanen tuumaa, ja kertoo paksujen, heinällä tilkittyjen hirsiseinien olevan reippaasti sata vuotta vanhat.
 
Viime talvi oli kaupan käynnin kannalta hiljainen, sillä lumeton maisema ei houkuttanut forssalaisia suksi- ja luistinkaupoille.
 
Pakkanenkin mainitsee marketit, joiden hinnoilla on vaikea kilpailla.
 
– Pienyrittäjän valttina on kai sitten se palvelu, mutta tiedä sitten kuinka pitkälle sekään riittää.
 
Moni tilaa urheiluvaatteensa verkosta. Ketju-urheiluliikkeiden tilat ovat paikoin jopa kuusinkinkertaisia Pakkasen liikkeeseen verrattuna.
 
Viiden vuoden päästä Pakkanen ei välttämättä näe itseään Kauppakadun tiskin takana. Häntä kiinnostaa kansainvälinen homma vienti- ja tuontipuolella.
 
– Suunnitelmien tekeminen vuodenkin päähän tuntuu vaikealta, koska kauppa elää päivittäin. Monesti sitä silti tulee mieleen, että saisi ne eurot monesta työstä helpomminkin.
 
 
 
Keskusta on hiljainen. Tuntuu, että jossain päin kaupunkia on oltava paikka, jossa kaikki sen 17000 asukasta ovat. Pakkanen ei tiedä missä kaikki ovat, mutta arvelee, että meidän kannattaisi ehdottomasti tavata Tapio Virtanen.
 
Forssan kaupungin omistamassa viihdeuimala Vesihelmessä tuoksuu kloori ja kahvi. Allasosastolla polskuttaa pieni ryhmä yläasteikäisiä tyttöjä liikunnanopettajansa johdolla, mutta kermanvalkoisista laatoista rakennettu rantaviiva on autio.
 
Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, nuoriso- ja liikuntapalvelupäällikkö sekä Vesihelmen toimitusjohtaja Tapio Virtanen lorauttaa kahvinsa sekaan kermaa. Hänellä on meille paljon painavaa sanottavaa, eikä se kuulemma ole epätavallista.
 
Kaupunginvaltuustossa agendalla ovat etenkin jo pitkään jatkunut työttömyys sekä alhaisesta tulotasosta johtuva matala veronkertymä. 1990-luvun alussa riehunut huumeongelma on saatu aisoihin, mutta esimerkiksi huostaanottoja tehdään yhä enenevässä määrin. Niistä Virtanen syyttää kasvanutta köyhyyttä.
 
Kertaamme lukuja. Yli 40 prosenttia Forssan rahasta tulee valtiolta. Perusturva syö kaupungin budjetista 60 prosenttia. Ensi vuoden alusta voimaan tuleva nuorisotakuu edellyttää etsimään opiskelu- tai työpaikan parille sadalle alle 25-vuotiaalle.
 
Forssassa ei ole niin kutsuttuja varmoja työpaikkoja, kuten satamaa, lentokenttää tai rautateitä. Yhteiskunnan onkin siis todella vastattava tilanteeseen.
 
Virtanen kertoo olevansa hyvin huolissaan maailmantalouden nykytilasta, josta myös Forssa saa väistämättä osansa.
 
– Markkinatalous on tiensä päässä näillä systeemeillä. Valtio työntää kuntien harteille velvoitteita, mutta niiden toteuttamista varten tarvittavasta rahasta kukaan ei puhu mitään.
 
Työttömille nuorille on kaavailtu esimerkiksi leirikeskusten kunnostamista. Sillä ei kuitenkaan työllistetä kaupungin kaikkia työttömiä.
 
Virtasen mielestä ainoa keino pelastaa tilanne olisi kulkea ajassa taaksepäin noin neljäkymmentä vuotta.
 
– Minun nuoruudessani ei tarvittu työpajoja, koska töitä riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä. Nyt nuorten työpajoilla saattaa olla isä poikansa mukana. Se on sitä periytyvää köyhyyttä, josta on tosi vaikea päästä irti.
 
 
Fenestran lopettaminen on kaupungille katastrofi, koska se vetää alas myös alihankkijat.
 
– Jossain on puunkin kaaduttava, sillä tietoliikenteen työpaikat eivät kaikkea ratkaise.
Virtanen valittiin valtuustoon tänä syksynä yhdeksännen kerran.
 
– Vaikka joudun työni puolesta istumaan kokouksissa, inhoan näitä pätkäratkaisuja ja koulutuspakkoja. Sama porukka istuu kokouksesta ja vuodesta toiseen paikoillaan. Rakennetaan himmeliä himmelin päälle, mutta kukaan ei oikeasti ole valmis käärimään hihoja ja rupeamaan töihin! Sitä on vanhan liiton miehen vaikea ymmärtää.
 
 
 
 
Allasosastolla, rantaviivan viereisessä uimakopissa istuu Petri Tukio. Hän on ollut töissä kaupungin omistamassa kylpylässä 12 vuoden ajan.
 
– Kyllä irtisanomiset näkyvät niin kävijämäärissä kuin kaupunkikuvassakin. Lähes kaikkien tuttaviin kuuluu joku, jota työttömyys koskettaa. 
 
Irtisanomiset eivät Tukion mielestä vaikuta vain irtisanottujen, vaan koko työntekijän perheen elämään.
 
– Nyt karsitaan selvästi vapaa-ajan palveluista. Jos rahaa on vähän, se käytetään mieluummin ruokaan kuin viihdykkeisiin.
 
Vaikka kulunut kesä olikin sateinen ja syksy pimeä ja synkkä, Vesihelmen kävijämäärät ovat laskeneet vuoden aikana tasaisesti. Vaikka kahdenkymmenen vuoden takaista arkkitehtuuria on vaikea päivittää, erityisesti vieraspaikkakuntalaiset vierailijat kiittelevät Vesihelmeä siistiksi ja viihtyisäksi.
 
Virtasella on kaupan tervehdyttämiseksi toisenlaisia suunnitelmia.
 
– Suomen rajojen sisäpuolella on monta tolppaa Forssan edessä. Koska Lappeenranta, Imatra ja Kouvola vuotavat jo melkein yli, tänä syksynä olemme panostaneet idänkauppaan, ja potentiaalisimmat markkina-alueet ovat Viipuri ja Pietari, Virtanen kertoo.
 
Seudun matkailuyrittäjät ovat Virtasen mukaan innolla mukana. Helmikuussa itään lähtee kokonainen liikemiesdelegaatio jatkamaan jo aloitettuja matkajärjestelyjä.
 
– Yhteistyökumppanimme kertoi, että venäläiset eivät olleet uskoa silmiään, että tämänkokoisessa kaupungissa on muutakin kuin yksi kauppa ja pankki. Täällä on kaikki tarvittavat ostosmahdollisuudet, eikä erillistä matkaa Helsinkiin tarvitse tehdä.
 
 
 
Forssan tulevaisuus lieneekin idänkaupan lisäksi myös ennakkoluulottomassa yrittäjähengessä.
 
Keskuskadulla sijaitseva, vaaleanruskea puutalo kätkee kellariinsa salaisuuden. Ravintola Köökki avasi ovensa vuosi sitten marraskuussa, sillä paikan omistaja Krista Mänttäri rakastui forssalaiseen mieheen.
 
Ravintola-ala ei ole kotikaupunkiinsa palanneelle Mänttärille mikään uusi juttu. Enne Köökkiä hän on työskennellyt esimerkiksi helsinkiläisten huippuravintoloiden, kuten Nuevon ja Sasson ravintolapäällikkönä sekä viinimestarina ravintola Kämpissä.
 
Mänttäri myöntää, että asiakkaita saisi olla enemmänkin. Oman ravintolan perustaminen tuntui kuitenkin ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Yrittäjän täytyy vain uskaltaa ja ottaa riskejä, sillä muuta ei voi. Jos ei yritä, ei voi onnistuakaan.
 
Kysyn Mänttäriltä, miltä entinen kotikaupunki näyttää 20 vuoden tauon jälkeen.
 
– Forssahan on kehittynyt hurjasti sinä aikana, kun olen ollut poissa! Keskustan vanhat rakennuksetkin ovat päässeet vihdoinkin oikeuksiinsa, kun niitä on otettu ennakkoluulottomasti käyttöön. Kaupunki on valtavan kaunis. (HäSa)

Päivän lehti

29.10.2020

Fingerpori

comic