Kanta-Häme

Ujous ja jännittäminen ujuttivat näyttelijäksi

Äkkiseltään ei uskoisi, että esiintymispelko ja jännitys vauhdittaisivat ammatinvalintaa kohti näyttelijän uraa. Kun ominaisuuksiin lisätään vielä nuoren miehen ujous, ollaan aika kaukana esiintyvän taitelijan julkikuvasta.

 

Näyttelijä Kai Vaine kuitenkin koki nämä ominaisuudet sellaisiksi, jotka pistivät hakeutumaan näyttelijäoppiin.

– Vahvana vaihtoehtona oli sosiaalipsykologin opinnot Helsingin yliopistossa, luinkin jo pääsykokeisiin, mutta lopulta halusin enemmän käytännön työhön kuin pohtimaan asiaa teorian kautta, Kai Vaine sanoo.

Hän oli kiinnitettynä Hämeenlinnan teatteriin vuosina 2006–2008, nyt hän toimii free-pohjalta. Hämeenlinnassa hänellä on tällä näytäntökaudella Luoteisväylässä. Tv:n puolella hän näyttelee TV2:n Uusi päivä-sarjassa.

Ihmisten käytös kiinnostaa
Kai Vaine sanoo jännittäneensä nuorempana erilaisia tilanteita aivan valtavasti.

– Muutos tuli toistojen kautta. Edelleenkin jännittää, mutta ei enää niin järkyttävässä määrin kuin ennen näyttelijän työtä. Jännitystä oppii ajan kanssa kontrolloimaan, pitämään hallinnassa ja ottamaan siitä myös voimaa.

– Kun oppii keskittymään itse työhön, niin jännityksestä tulee voimavara. Jännittäminenhän on usein sitä, että pelkää mokaavansa toisten ihmisten edessä. Näyttelijä mokailee harjoituksissa, sitä varten harjoitellaan. Toivottavasti itse esityksessä mokia syntyy vähemmän, Kai Vaine hörähtää nauruun.

Niin näyttelijän työssä kuin pohdinnassa olleessa sosiaalipsykologiassa miestä kiinnostaa ihmisten käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa.

– Minua on aina kiehtonut ihmisten käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa. Mitä tarkoittaa, kun ihmiset pystyvät heittäytymään erilaisiin rooleihin niin arkielämässä kuin näyttämöllä? Mitä siihen tarvitaan?

Mies sanoo yhden mielenkiintoisen työn elementin liittyvän esityksen valmistumisprosessiin:

– Esimerkiksi aikaisemmin esitettyihin näytelmiin on löydettävä aina jotakin uutta näkökulmaa, ei sitä kerran nähtyä kannata kopioida sellaisenaan. Se prosessi on mielenkiintoinen ja henkisesti antava.

Ole hauska! ei toimi
Ammattiin liitetään yleisesti myös uskomus, että näyttelijä heittäytyy millaiseen rooliin tahansa kuin sormia napsauttamalla.

Ole hauska!

– Se on vanha vitsi, mutta valitettavan usein täyttä totta. Ei näyttelijäkään repeydy uuteen tilanteeseen käskystä. Harvapa tempaisee puheen tuosta vaan uudessa tilanteessa, kun siihen yllättäen pyydetään. Näyttelijältä tällaista odotetaan, muttei se niin mene, Kai Vaine pohtii työn ulkopuolisia paineita.

– Jokaisella on arkielämänsä, niin näyttelijälläkin.

Ei ole laiskan hommaa
Kai Vaine jättäytyi freelanceriksi Hämeenlinnan teatterikiinnityksen jälkeen 2008. Se oli hyppäys epävarmuuteen – töitä ei ole koskaan sovittuna vuosikausiksi eteenpäin. Jatkuvuushan on suurimmalle osalle ihmisistä turvaverkko, jonka varaan elämä rakennetaan.

– Olen oppinut elämään tämän epävarmuuden kanssa. Toisaalta en ole kyllä pitänyt lomiakaan, sillä mielenkiintoisista työtarjouksista ei voi kieltäytyä. Se on varmaa, ettei tämä ole laiskan ihmisen hommaa.

Kiireiden ja useamman erityyppisen työn yhteensovittaminen vaatii Kai Vaineen mielestä myös sitä, että oppii lyhyiden paussien aikana rentoutumaan.

– Tällaisessa työtavassa tulee katsottua myös omat rajansa. On opittava myös tunnistamaan oma jaksamisen äärilaidat, ettei karkaa överiksi.

– Itse saan yhä enemmän virtaa siitä, kun tuntee onnistuvansa. Jokaiseen työhön täytyy paneutua täysillä. Se vasta raskaaksi käys, jos yrittää mennä lusmuilemalla. Se syö enemmän miestä kuin rehellisen täydellisesti paneutuminen, Kai Vaine vakuuttaa omasta kokemuksestaan.

Juttu on julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 2.12.2011.

Tuoreimpia artikkeleita