Kanta-Häme

Ukri Kokkonen viihtyy luonnossa, hoitaa vuohiaan ja suunnittelee kesähäitä

Leppäkosken kyläyhteisössä tiilitehtaan takana asuu Ukri Kokkonen. Suistoklubin omistaja tunnetaan rauhallisena miehenä, joka ei hötkyile. Hän ei kaipaa kaupungin sykkeeseen.

– Tämä on hyvän ilmapiirin kylä, hän luonnehtii asuinpaikkaansa.

Kokkonen muutti nykyiseen kotitaloonsa 7-vuotiaana Helsingistä. 

Perheen kesämökkinä toimineen talon yläkerta paloi, ja sitä piti korjata, joten koko perhe muutti samalla Leppäkoskelle.

Talon piti olla ”väliaikaisratkaisu”, ja virallisesti perheen piti muuttaa viereiseen taloon. Se ei kuitenkaan ehtinyt valmistua sinä aikana kun lapset asuivat kotona.

Nyt viereisessä talossa asuvat Kokkosen vanhemmat. Remontti on yhä kesken. 

Siskokin löytyy samalta kylältä.

– Kun kauppaa ei enää ole, ei pysy niin hyvin kärryillä kylän ihmisistä ja tapahtumista.

Kokkonen pitää ympäristöstä ja siitä, että jokaista vastaantulijaa voi tervehtiä, sillä kaikki tuntevat toisensa.

– Vaikka ei olisi tuttukaan, niin kaikkia tervehditään, se kuuluu tapoihin.

Kokkosen kotona seinät ovat suunnilleen sata vuotta vanhat. Olohuoneessa soi rauhallinen jazz. Kirjahylly on puolittain täynnä LP-levyjä, puoliksi klassikkokirjallisuutta.

– Välillä lähtee hanskasta levyhyllyn kanssa, Kokkonen myöntää.

Ukri Kokkonen lukee kirjoja paitsi itselleen, myös 12-vuotiaalle pojalleen. Alexandre Dumas´n Kolme muskettisoturia on tällä hetkellä menossa.   

– Tsehovia luin Oskarille silloin, kun hän oli vauva.

Seuraavana satuja saa kuulla puolivuotias Kalervo.

Hevi- ja punkpiireissä viihtynyt Kokkonen leikkasi pitkät rastansa pois ensimmäisen pojan synnyttyä.

– Se oli muutenkin uudistumisen aikaa, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Silloin muutin myös takaisin tänne, asuttuani hetken Hämeenlinnassa.

Isyys on rauhoittanut Kokkosta.

– Ja on siinä oppinut hirveästi. Ei ole mitään parempaa kuin nähdä lapsensa kasvavan.

Perheen lisäksi luonto on Kokkoselle tärkeä.

– Pyrin vaeltamaan Lapissa joka vuosi. Käyn mielelläni kalastamassa ja liikkumassa ulkona.

Tällä hetkellä elämä pyörii Kalervo-vauvan elämänrytmin ympärillä. Tavalliseen päivään kuuluvat puuhommat ja ulkona kävely.

Kokkosen pihapiirissä hoitoa odottavat myös vuohet.

– Meillä oli vuohia hetken aikaa, kun olin lapsi. Se jäi vähän päälle.

Ensin tuli hankittua kaksi vuohta. Nyt niitä on yhdeksän. Joka vuosi syntyy uusia kilejä.

– Vuohilla on luonnetta. Naapureilla on ollut niissä vielä enemmän kestämistä kuin itsellä.

Mikään aita ei tahdo pidätellä niitä. Joskus Kokkonen on saanut pyöräillä kylille asti seurallisten määkijöidensä perässä.

Kokkonen lypsää vuohiaan ja on valmistanut juustoa itse.

Kokkonen on basisti.

– Soitan kyllä liian vähän nykyään, hän sanoo.

Musiikkiharrastus alkoi punkista ja hevistä. Viimeisin Kokkosen oma kokoonpano oli Dadao trio, joka lopetti muutamia vuosia sitten.

– Nykyisin kuuntelen eniten jazzia, bluesia ja funkia.

Keikkoja Kokkonen on järjestänyt lapsesta asti, aluksi kunnan ja kyläseuran välityksellä.

– Kavereiden kanssa soiteltiin ja järkättiin keikkoja, kun haluttiin elämää tänne. Jossain kohtaa ruvettiin järjestämään Leppäkosken rytmifestivaalia, ehkä 2000-luvun alussa. Siellä kävi aika paljonkin väkeä sitten lopussa.

Keikkapaikan pito ei kuitenkaan heti ollut ammatillisesti mielessä, vaan Kokkonen opiskeli seppäkisällin ammattitutkinnon. Niitä töitä hän ei ole ehtinyt tehdä.

Suistoklubin Kokkonen avasi Kristian Schmidtin kanssa vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa.

– Kuulimme sattumalta, että sinne haluttiin keikkapaikkaa. 

Kun parivaljakko saapui Suiston tiloihin, ensireaktio oli shokki. Kokkonen odotti näkevänsä avaran tilan, sillä paikalle haluttiin klubi.

– Siellä oli pieniä, matalakattoisia tiloja, joku Ylen autotalli ja jotain, Kokkonen muistelee.

Verkatehdas ja kaupunki remontoivat tilat, mutta pitkälti Kokkosen ja Schmidtin toiveiden mukaan. Tuloksena oli Suomen parhaaksi klubiksikin monesti kutsuttu Suisto.

Suistolla Schmidt hoiti markkinoinnin ja ohjelmabuukkauksen, Kokkonen hallinnollisen puolen ja baarin pyörittämisen. Schmidt myi kuukausi sitten osuutensa Kokkoselle.

Työnjako säilyy silti jatkossakin, kun Schmidtin töitä hoitamaan on palkattu tamperelaisesta Alt agency and management -ohjelmatoimistosta keikkamyyjä Marko Nikula.

– Vielä on paljon selvitettävää molemmin puolin, mutta hyvä fiilis mulla tästä on.

Suistoklubi on toiminut tärkeiden tapahtumien näyttämönä myös Kokkosen henkilökohtaisessa elämässä. Siellä hän tapasi morsiamensa.

– Bruna oli laittamassa ruokaa Il mondo di Karri -tapahtumassa kolme vuotta sitten, kertoo Kokkonen.

Bruna Di Pastena asui ja opiskeli silloin Helsingissä, mutta on kotoisin Italiasta, omien sanojensa mukaan pienestä kylästä.

Ukri täydentää, että kylä on isompi kuin Hämeenlinna.

Vilkkalle italialaiselle sosiaalisuus on tärkeää, mutta nykyisin hänkin viihtyy luonnon keskellä Leppäkoskella.

– Aluksi oli vähän hankalaa, Di Pastena sanoo.

Helsingissä on niin paljon italiankielisiä, että siellä voi käytännössä elää italiaksi, mutta Leppäkoskella suomi on käyttökieli.

Tällä hetkellä Di Pastena opiskelee Tampereella luokanopettajaksi.

Hän kehuu erityisesti tulevan miehensä kokkaustaitoja.

– Minä teen kotona vain pastaa, Ukri tekee melkein kaiken muun ruuan.

Kesällä vietetään pariskunnan häitä. Missäpä muualla kuin vanhempien pihapiirissä.

–  No kyllä vähän jännittää, pariskunta kihertää ja katsoo toisiaan.

– Häistä tulee ainakin hauskat pihahäät. Toivottavasti aika rennot. Italiasta saapuu Brunan sukulaisia, sanoo Kokkonen ja jatkaa:

– Vähän musiikkia, mutta ei liikaa ohjelmaa, hyvää ruokaa ja tunnelmaa. Tärkeintä on saada ihmiset yhteen. 

 

Päivän lehti

21.1.2020