Kanta-Häme

Ullan Pakari palkkaa jo väkeä

Korkea torni viireineen ja keltaisine tuulimyllyineen vangitsee moottoritietä kiitävien katseet Riihimäen kohdalla. Valtavan rakennuksen seinäteksti Ullan Pakari houkuttelee jo uteliaimmat pyörähtämään leipomon pihalle lämpimäisten toivossa.

– Ei vielä, ei ihan vielä, toppuuttelee yrittäjä Heikki Lankoski ja lupaa leipomon avaavan myymälänsä ja kahvila-ravintolansa tammikuun aikana.

Leivänhimoa pitää pidätellä, sillä vaikka kahvilan ja myymälän puolella on meneillään sisustuksen viimeistelytyöt, leipomon puolella riittää tekemistä.

– Ennen kuin voimme aloittaa, pitää palkata kahvilapuolen henkilökunta ja leipureitakin. Sitten alkaa koulutus, sillä muutto ei saa heikentää laatua.

Kun Riihimäen leipomorakennus käynnistyy, Ullan Pakarin Hyvinkään leipomo lopettaa toimintansa ja parikymmentä työntekijää siirtyy uuteen rakennukseen.

– Liikkeelle lähdetään kouluttamalla ensin vanhat työntekijät ja sitten uudet. Samalla haetaan tuntumaa uusiin uuneihin. Kahvilankin puolella etsitään asiakkaiden mieltymyksiä, mutta leipä edellä.

Leipä on yli satavuotiaassa perheyrityksessä kaikki kaikessa. Leipomon puolella leipurit pyörittelevät jokaisen leivän ja sämpylän käsin jauhopöydällä. Koneet eivät leipää pyöritä, mutta vaivaavat sentään taikinaa.

Ullan Pakari on hakenut markkinoilta omankokoisensa rakosen, jonne sekä Riihimäen että Porin leipomot paistavat päivittäin 5 000-10 000 leipää. Heikki Lankoski sijoittelee leipomoa pienen ja keskisuuren välimaastoon.

– Meillä leivotaan ruokaleipää, jota on nyt 16 tuotenimikettä. Rukiista limppua ei Hämeessä tehdä, sillä sitä syödään pääasiassa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Mutta kakko menee kuin kuumille kiville täälläkin.

Honkajoelta Poriin siirtyneen pienleipomon tuotteet nousivat yllättäen varsinaiseksi hittituotteeksi, kun yritys runsaat kuusi vuotta sitten vei kakkonsa Helsinkiin Senaatintorille vietetyille Satakunta-päiville.

– Suosio oli niin valtava, että jouduimme laajentamaan tuotantoa. Käynnistimme Porin leipomon lisäksi vuonna 2011 Hyvinkäälle toisen, samansuuruisen. Seinät vain ovat tulleet heti vastaan.

Leipomon leipää saa nyt jo niin Turun, Porin, Tampereen, Riihimäen, Hyvinkään seutukunnilta, mutta myös laajasti pääkaupunkiseudulta.

Pienen leipomon leivän salaisuus on äidin isän äidin, Emmi Laineen honkajokelaisissa resepteissä ja käsityössä. Lisäaineita ei leipomossa tunneta ja kaikki vilja on viimeistä jyvää myöten kotimaista.

Leipomon kahvila-ravintolan ruokalistalle ideoidaan parasta aikaa ruokia, joissa leipä on kunnia-asemassa.

– Täällä saa oikeat voikakkokaffet! mainostaa porilainen yrittäjä oman kotikaupunkinsa herkkua, jossa kahviin kastetaan vaaleaa, runsaalla voilla siveltyä kakkosiivua.

Kahvilan pullat ja leivokset tulee valmistamaan joku paikallinen leipomo, mutta neuvottelut useamman yrityksen kanssa ovat vielä kesken.

– Lounaspöydän osaksi tulee pizzapuffetti, jossa pizzat ovat meidän omista leivistämme tehtyjä – ei ihan tavallisia siis. Samoin hampurilaisissa käytetään omia sämpylöitä.

Kahvila-ravintola ja leipomon myymälä ovat auki aamukuudesta iltakahdeksaan. HÄSA