Kanta-Häme

Unelma omasta oluesta elää vahvana

– Jummi jammi, jätkät. Se on lähellä nyt, Kimmo Kyllönen hihkaisee. Kyllönen, Peter Salo ja Petri Voutilainen seuraavat silmä kovana, kuinka veden pinta lähenee uutuuttaan kiiltävän mäskäysastian ylälaitaa.

Alkamassa on uusimman suomalaisen pienpanimon, Hopping Brewsters Beer Companyn, ensimmäisen koe-erän paneminen. Kylmäkoskelle perustetun panimon sammiossa syntyy 550 litran erä IPA- eli India Pale Ale -olutta.

Sammion täytyttyä miehet lapioivat maltaan lämpimän veden sekaan. Kyllönen on vain hetkeä aikaisemmin jauhanut maltaat panimon takahuoneessa.

– Tähän erään laitetaan vain kahta eri mallasta, mutta humalan kanssa sitten leikitellään enemmän, hän kertoo 40 kilon mallassäkkejä siirrellessään.

Jännitys on käsin kosketeltavissa. Tässä ollaan toteuttamassa lähes jokaisen olutharrastajan unelmaa omasta panimosta.

 

Suomessa on käynnissä pienoispanimobuumi. Uusia pienpanimoita perustetaan jatkuvasti ympäri maata ja niiden tuottaman olutmäärän on arvioitu jopa viisinkertaistuneen viidessä vuodessa.

Tyypillinen pienpanimo kilpailee määrän sijasta laadulla. Tuotantomäärät pysyvät tyypillisesti muutamissa sadoissatuhansissa litroissa. Pienimmillään panimot ovat yhden hengen yrityksiä.

Tuotteissa korostuvat erityisesti amerikkalais- ja belgialaistyyppiset pintahiivaoluet. Tavallista peruslageria ei kannata tehdä kalliina käsityönä.

Jos panimo löytää hittituotteen, törmää oluenpanija helposti tuotantorajoihin. Suomessa pienpanimoksi hyväksytään vain alle 10 miljoonaa litraa vuodessa valmistavia panimoita. Kymmeniä pienpanimoita edustava Pienpanimoliitto onkin esittänyt rajan kaksinkertaistamista EU:n sallimaan 20 miljoonaan litraan.

 

Hopping Brewstersille siirtyminen kotona pannuista koe-eristä ensimmäiseen teollisessa mittakaavassa tehtyyn pullotukseen on yli vuoden prosessi, jossa ovat osapuolina niin Valvira kuin tullikin.

Vaikka viranomaiset ovatkin olleet avuliaita ja uudet yrittäjät ovat saaneet jopa EU:n aluekehitysrahaa, ei Kimmo Kyllönen ole täysin tyytyväinen pienpanimoiden lupakäytäntöön.

– Saksassa olut on elintarvike ja siellä tämän kokoinen panimo olisi perustettu yhdellä ilmoituksella.

Suomen alkoholipolitiikka ei kuitenkaan tee eroa miljoonia litroja viinaa tislaavan Altian ja tuhannen pullon erinä oluita tekevän pienpanimon välille.

– En minä oikein näe, että pienpanimon olut aiheuttaisi kovin pahoja ongelmia. Jos joku haluaa juoda itsensä humalaan, niin se tehdään halvoilla virolaisilla juomilla.

 

Oluen myyminen ei ole pienpanimoille helppoa. Valtaosa suosituista erikoisoluista on keskiolutta vahvempia, joten ravintolat ja Alko ovat ainoat mahdolliset myyntikanavat.

– Alko on pienelle yrittäjälle vähän hankala kumppani, sillä tavaraa pitäisi pystyä toimittamaan periaatteessa koko maahan. Se tarkoittaisi tuhansia pulloja kerrallaan, Kimmo Kyllönen laskee.

Erityyppiset alkoholijuomat saavat eri kohtelun, sillä tilaviinejä ja sahtia valmistaja saa myydä suoraan kuluttajille, Oluen myymisessä keskioluen 4,7 prosenttia on kuitenkin ehdoton raja.

Tärkeimmäksi myyntikanavaksi jäävätkin olutravintolat.

 

Olutunelma elää vahvana. Esimerkiksi Kyllönen jätti työnsä sähkömuseo Elektran johtajana ja heittäytyi täysillä mukaan oluen tekoon. Panimon lisäksi hän on osakkaana oluttarvikkeita myyvässä verkkokaupassa.

– Panimossa on rahaa kiinni henkilöauton verran, eli ei mene sentään talot ja vaimot, jos tästä ei tulekaan mitään. Mutta kyllä minä uskon, että Suomessa on tilaa vielä yhdelle erikoistuneelle panimolle.

Oluenpanijalta vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä Hopping Brewstersin ensimmäinen oluterä kypsyy maaliskuun lopulle asti. Vasta silloin panimon omistajat saavat tietää, onko heillä myyntikelpoinen tuote. (HäSa)