Kanta-Häme

Unelmaelämä vaihtui yrittäjän arkeen

– Mä lähen nyt mökille, Joni Tuulola, 18, huikkaa. Isä Marko Tuulola nyökyttelee. 
 
Hän ei ole lähdössä mökille. Kuulemma tunnit vuorokaudesta meinaavat loppua kesken.
Viime keväänä jääkiekkouransa lopettanut Tuulola, 43, sanoo, että yksi elämänvaihe on nyt ohi. 
 
Hymy kareilee suupieliin, kun Tuulola puhuu jääkiekosta.
 
– Elämäntapana se oli hieno. Sai palkkaa siitä, mitä olisi tehnyt ilmaiseksi.
 
Haikeutta Tuulola ei ole ehtinyt kokea, sillä yrittäjän arki painoi heti päälle, kun hokkarit lensivät naulaan. 
 
Tuulola osti veljensä Sami Tuulolan kanssa osakepääoman Aki-Lasista äidiltään jo viime keväänä ja urheilijan elämäntapa muuttui toimistotyöksi Tampereella. 
 
Tuulola lähtee aamuseitsemältä kohti Tampereen toimistoa ja palaa kotiin Hämeenlinnaan iltakuuden kieppeissä. Siinä ei kuulemma paljon ehdi muuta.
 
– Pari kertaa olen käynyt lenkillä. 
 
Marko Tuulola aloitti jääkiekon Hämeenlinnan Tiikereissä. Liigaura alkoi Hämeenlinnan pallokerhossa vuonna 1989. 
 
Takana on 25 vuotta ammattilaisjääkiekkoa. Päällimmäisenä urasta muistuvat mieleen Ruotsin mestaruus. Samoin 1990-luvulla kaksi Suomen mestaruutta Jokeri-paidassa. HPK-uralta mieleen on jäänyt erityisesti välierätappio Jokereille Jukka Jalosen valmentamana. Samoin finaalitappio TPS:lle vuonna 2010.
 
– Se oli uran isoin juttu, että sain pelata viimeiset pelit poikani (Joni Tuulola) kanssa HPK:ssa. Yleisö kiitti menneistä vuosista hienosti. 
 
Tuulola sanoo pelinsä perustuneen siihen, että viisikolla on joku suunnitelma, mitä kentällä yritetään tehdä, eikä kentällä sooloilla kuka mitenkin. Hän on pelaajana halunnut elää ja pelata joukkueena. 
 
Suuri vaikutus Tuulolan uralla on ollut ruotsalainen valmentaja Curt Lundmark, joka sanoi: Älä etsi tekosyitä. Samoin ruotsalaisherrat Roger Melin ja Gunnar Persson opettivat, että isoin virhe kentällä ja elämässä on olla tekemättä virhettä. 
 
– Se on eri asia, tekeekö saman virheen toisen kerran. Virheistä pitää ottaa opiksi. 
 
Tuulolaa onkin kutsuttu analyyttiseksi pelaajaksi. Sitä hän sanoo itsekin olevansa. Jokaisen pelin jälkeen hän on käynyt pelin mielessään läpi ja miettinyt, miten olisi voinut pelata paremmin. Parhaaksi sparraajakseen Tuulola sanoo oman veljensä ja nykyisen yhtiökumppaninsa Sami Tuulolan. 
 
– Veli on analyyttinen. Sen kanssa on usein purettu peliä ja siitä on ollut iso apu ja tuki. Samilla on hyvä pelisilmä, sillä hän on pelannut kiekkoa ja salibandya.
 
Tuulolan suvussa on enemmänkin pelimiehiä kuin vain veli. Serkkupojat Heikki ja Juha Hietanen ovat olleet vahvoja jääkiekossa. Toinen jääkiekkoliiton pitkäaikaisena vaikuttajana ja toinen vanhana pelaajana. 
 
– Kaikilla meillä on omat retkemme, mutta kai siinä jotain sukuvikaa on, että meistä moni on jääkiekon kanssa tekemisissä. 
 
Ja mitä isä edellä, sitä pojat perässä, Tuulolan molemmat pojat pelaavat kiekkoa. Toinen liigassa, toinen A-nuorissa. Kotona jauhetaan lajista, mutta enemmän siitä, mitä tarkoittaa olla jääkiekkoilija.
 
– Se vaatii sitoutumista. 
 
Tuulola kertoo, ettei hän poikia ole jääkiekkoilijoiksi toivonut vaan jokainen tekee itse omat valintansa. Sen isä myöntää, että poikien pelaamista on nasta katsella. 
 
– Onhan tässä rouvan kanssa tehty pitkä matka ja muistutettu pojille, että pitää hoitaa myös jääkiekon ulkopuolinen elämä ja se, että on elämää jääkiekkouran jälkeenkin. 
 
Tuulolan mukaan palo pelata täytyy tulla sisältä, muuten hommasta ei tule mitään. 
 
Viimeisinä vuosina Tuulola sai pakkikavereikseen nuoria liigaan nousseita pelaajia. 
 
– Olin varustautunut siihen. Totta kai halusin auttaa nuoria kavereita, mutta se on haastava yhtälö, koska pelaajana tehtäväni ei ollut valmentaa.
 
Suurin piirtein tähän aikaan viime syksynä Tuulola päätti jatkaa jääkiekkouraa vielä vuoden, vaikka henkisesti hän oli ajatellut, että ura päättyy kesällä olkapääleikkaukseen. Toisin kävi. Olkapää kuntoutui ja Tuulola jatkoi uraansa, sillä olihan se jo muutenkin venähtänyt vähän pitkäksi. 
 
Jääkiekkoilijan arki on varsin säännöllistä, mutta riittävän epäsäännöllistä. Pelimatkat ja harjoitukset haukkaavat ison osan aikaa.
 
– Kyllä rouvan on vuosien aikana pitänyt joustaa. Nyt elämässä on selkeämpi rytmi, mutta työmäärä on yllättänyt meidät molemmat. 
 
Tuulola keskittyy veljensä kanssa siihen, että lasiliike saadaan toimimaan heidän tavallaan. Hänen mielestään työ on ollut palkitsevaa ja päivät riittävän erilaisia. 
 
– Kaikki pitää opetella, vaikka viime kesänä kävin jo vähän harjoittelemassa.
 
Veli on toimitusjohtajana ja Marko Tuulola hakee paikkaansa hallinnossa. Tavoite on saada 15 työntekijän ja viiden alihankkijan yritys pyörimään niin, ettei töiden kanssa tarvitse olla ihan naimisissa 24 tuntia vuorokaudessa. 
 
Kaupungilla on spekuloitu ja ihmetelty, miksei Tuulola ole jääkiekkohommissa esimerkiksi valmentajana. Häntä kyllä pyydettiin muun muassa Ruotsiin kakkosvalmentajaksi, mutta se ei innostanut. 
 
– Seuraavat 25 vuotta pitäisi mennä taas töiden perässä. 
 
Juniorityökään ei juuri nyt kiinnosta, koska se vaatisi sataprosenttista sitoutumista ja juuri nyt Tuulolasta ei ole siihen. Hän ei nimittäin halua tehdä elämässään mitään puolilla valoilla. 
 
Rinkelinmäellä Tuulola varmasti nähdään syksyn aikana, mutta katsomon puolella. Tuulolan vanhin poika Joni jatkaa isänsä jalan jäljissä HPK:n puolustajana ja isä haluaa nähdä, kuinka peli kulkee. (HäSa)