fbpx
Kanta-Häme

Unelmia rakkaudesta ja papukaijoista

– Jos voin olla läsnä tässä ja nyt, olen kaikkein onnellisin, sillä enhän minä ole missään muualla.

Rina Dhakal uskoo unelmiin ja läsnäoloon.

38-vuotissyntymäpäivänään hän vei hämeenlinnalaisten unelmia varten purkin Aulangon metsään. Hänen mielestään metsä on hyvä paikka ajatella ja unelmoida.

Ruusupaviljongilta lähtevien pitkospuiden päähän on jätetty jo 124 unelmaa.

Niitä ovat kirjoittaneet turistit ja hämeenlinnalaiset, lapset sekä aikuiset.

Unelmapurkki on osa projektia, jossa Dhakal päätti antaa syntymäpäivänsä kunniaksi jotakin muille ihmisille. Projektilla hän halusi myös haastaa itsensä.

– Me olemme turhaan liian vieraita toisillemme. Bussipysäkillä tai kirjastossa vieraan kanssa vaihdetuilla sanoilla voi olla merkitystä.

Pienikin toive on toteuttamisen arvoinen

Syntymäpäivänsä jälkeisenä aamuna Dhakal meni käymään purkin luona, ja hänen yllätyksekseen sen pohjalla oli jo kaksi lappua.

Molemmat oli kirjoitettu lapsen käsialalla. Niissä toivottiin, että pääsisi käymään Ruotsissa sekä Yyterissä.

– Lasten unelmat eivät ole kovin suuria, mutta ne ovat silti merkityksellisiä. Me aikuiset emme aina ymmärrä, mikä osa meillä on niissä unelmissa.

Vaikkei olisi mitään toivottavaa, pitkospuille voi pysähtyä lukemaan muiden toiveita. Dhakalin moni lappu liikutti kyyneliin.

Unelmia voi jättää vielä lokakuun loppuun asti. Dhakal suunnittelee kokoavansa laput sen jälkeen näyttelyksi jonnekin kaikkien nähtäville.

Unelmista kannattaa pitää meteliä

Jos unelmansa uskaltaa sanoa ääneen, se on helpompi toteuttaa.

– Siitä tulee konkreettinen. Silloin sen tekee todeksi itselleen, Dhakal sanoo.

Hän kirjoitti nuorena paperille listan asioista, jotka halusi toteuttaa. Jokaisen toiveen viereen hän piirsi laatikon, jonka voi rastittaa, kun unelma on toteutunut.

Paperi hävisi yli kymmeneksi vuodeksi. Kun se sattumalta löytyi, moni kohta uupui rastia.

Toiveista oli vuosien aikana muovautunut suunnitelmia, vaikkei Dhakal tietoisesti ollut ajatellut toteuttavansa paperille listaamiaan asioita.

– Olin asunut ulkomailla, saanut harjoittaa luovuuttani ja perustanut perheen. Olin kirjoittanut paperille asioita, jotka ovat nyt tässä.

Rohkeutta itselle ja muille

Dhakal on lukenut unelmapurkin lapuista suurimman osan. Hän tietää, mistä hämeenlinnalaiset unelmoivat.

Yhdessä lapussa toivotaan papukaijoja Hämeenlinnaan. Suurin osa käsittelee vähemmän konkreettisia asioita.

Onnellisuus toistuu useassa toiveessa.

– Tuntuu, että ihmiset eivät osaa sanoa, mitä onni loppujen lopuksi on, tai mitä sen saavuttamiseksi voi tehdä, Dhakal sanoo.

Hän uskoo, että arkipäivän unelmista on ihmisten helppo puhua. Syvimmät unelmat sen sijaan salataan muilta.

Yhden unelmalapun Dhakal muistaa ulkoa. Siinä toivotaan puutarhasuunnitelman toteutumista sekä rakkautta avioliittoon.

– Puutarhasuunnitelma saatetaan jakaa työkavereiden kanssa kahvitauolla. Jälkimmäinen saattaa pysyä salassa kaikilta.

Dhakalilla itsellään on ollut aina paljon unelmia. Purkkiin hän on jättänyt kuitenkin vain yhden. Hän haluaisi saada rohkeutta toteuttaa unelmansa.

– Toivon, että uskaltaisin ponnistella enemmän unelmieni eteen. Toivon, että unelmapurkki auttaisi muitakin siinä. (HäSa)

Menot