Kanta-Häme

Unohtunut lapsuus nousi esiin hypnoterapiassa

Pojan sotaa oli raskasta tehdä. Se ei ole yksi yhteen oman elämäni kanssa, mutta olen ammentanut siihen omasta elämästäni.

Turengissa nykyään asuva kirjailija Raimo O. Kojo on julkaissut äskettäin viidennen kaunokirjallisen teoksensa. Pojan sota sijoittuu jatkosodan aikaiseen Karjalaan, Laatokan luoteisrannalle, missä Kojo on syntynyt ja missä hän on viettänyt lapsuutensa.

Lapsuus oli …hämärän peitossa

Kojo on alkanut kirjoittaa lapsuusvuosistaan vasta nyt seitsemänkymppisenä. Hän ei olisi voinutkaan kirjoittaa aiheesta vielä esimerkiksi nelikymmenvuotiaana.

– Meni pitkään niin, etten muistanut mitään elämäni ensimmäisistä kymmenestä vuodesta, hän sanoo.

Halu muistaa ja halu löytää itsensä nousi, kun Kojo jätti alkoholin 1980-luvulla.

– Raitistumisen jälkeen tuli tunne, että elämä on vajaata. En tiennyt, kuka olin. Tunsin olevani eksyksissä.

Kojo kertoo etsineensä apua esimerkiksi erilaisista itämaisista liikkeistä ja TM:stä, mutta sieltä suunnalta ei löytynyt vastausta. Hän tapasi psykiatreja, psykologeja ja terapeutteja, ja pääsikin vähän eteenpäin.

Itkun jälkeen …oli hyvä olo

Läpimurto oli kuitenkin hypnoterapia.

– Kävin hypnoterapeutin vastaanotolla viitenä peräkkäisenä päivänä, ja istunnot kestivät aina puolitoista tuntia.

– Oli katkeraa, kun lapsuusmuistot nousivat mieleen. Itkin paljon. Mutta istunnon jälkeen oli aina hyvä olla.

Näiden istuntojen jälkeen Kojo kävi ensimmäistä kertaa luovutetussa Karjalassa, muun muassa synnyinpitäjässään Jaakkimassa. Toisella ja toistaiseksi viimeisellä Karjalan-matkallaan hän löysi Kurkijoelta Kojojen sukutalon jäännökset.

Ei mikään …veijariromaani

Matkat toivat mieleen lisää muistoja. Vuonna 2009 Kojolta ilmestyi talvisota-aikaan sijoittuva romaani Minä, Adolf ja Josif. Siinäkin päähenkilönä on pikkupoika.

Nyt Kojo sanoo, että tuo romaani ja varsinkin sen markkinointi meni pilalle kustantajan takia.

– Kustantaja halusi siitä väkisin veijariromaanin, ja veijariromaani-sana painettiin kirjan kanteenkin.

Kojon mukaan kriitikot eivät halunneet sen takia arvioida romaania.

Viinakirjasta …paljon palautetta

Kojolta on julkaistu yli 30 teosta eri talojen kustantamina, osa on omakustanteitakin. Eniten palautetta, lähes pelkästään positiivista, hän on saanut Eroon viinasta -kirjastaan, jonka Otava julkaisi 1998.

– Kirjoitin sen kolmetoista vuotta raitistumiseni jälkeen.

Kojo kertoi vaipuneensa alkoholismiin vähitellen – niin kuin yleensäkin vaivutaan. Alkoholistina hän joi kymmenen vuotta.

Hän kertoo olleensa kausijuoppo.

– Ensin oli kunnon ryyppääminen, sitten kunnon krapula ja sitten tein pitemmän aikaa töitä, että sain taas talouden ja itseni kuntoon.

Ihmeellinen …raitistuminen

Raitistumisen Kojo kertoo tapahtuneen oudosti ja ihmeellisesti, ilman mitään vaikeuksia.

– Se oli kuin uskonnollinen herätys, mutta ei minusta tullut kuin entistä pahempi pakana.

– Viinaa ei ole enää tehnyt mieli, minulla on henkinen vastenmielisyys juomista kohtaan. Muutun juodessani toiseksi, enkä halua muuttua. (HäSa)

Päivän lehti

27.5.2020