Kanta-Häme

Uralilla voi revitellä kesät ja talvet

 

Retroprätkä  on herättänyt  huomiota  Hämeenlinnassa. Ihmiset ovat videoineet,  ottaneet valokuvia  ja kyselleet pyörästä  jopa liikennevaloissa.
 
 
Totta se on. Pelkästään sivuvaunussa istuessa oli aika kingi olo, kun retrounelma kiisi pitkin keskustan katuja. Ihmisten päät kääntyivät järjestelmällisesti, niin isompien kuin pienempienkin.
 
Se oli kuitenkin sivuseikka. Marraskuun viimasta ja eräiden katujen nupukivetyksestä huolimatta tuntui kuin olisi pumpulissa istunut. Edes kuoppainen Vanajantie ei hakannut ahteriani mustelmille, vaikka etukäteen pelkäsin lentäväni avaruuteen ensimmäisessä töyssyssä. Miltäköhän tuntuisi olla 400-kiloisen järkäleen puikoissa?
 
Moottoripyörien parissa kasvaneen Nikita Efimovin unelma kävi toteen kolme vuotta sitten.
Katumalla asuva pietarilaislähtöinen mekaanikko hankki legendaarisen Ural-sivuvaunumoottoripyörän, joka on jo ehtinyt herättää huomiota Hämeenlinnan katukuvassa.
 
– Ihmiset ovat videoineet, ottaneet valokuvia ja kyselleet pyörästä jopa liikennevaloissa, hän naurahtaa.
 
Eikä ihme. 400-kiloinen vuoden 2005 Ural sportsman todellakin on kunnioitusta herättävä näky, eikä pelkästään 745-kuutioisen ja 45 hepan voimin rouheasti laulavan bokserimoottorinsa takia. Vakiovarusteisiin kuuluu jopa kenttälapio.
 
Kun valtaosa harrastajista panee moottoripyöränsä talviteloille, Efimov kertoo painavansa lisää kaasua. Uralilla voi nimittäin ajaa ympäri vuoden, eikä se inise edes hyytävän kylmällä ilmalla.
 
– Kone käynnistyy, vaikka pakkasta olisi 25 astetta. Täällä on hyviä maastoja, muun muassa Aulangolla ja Kalpalinnan lähellä.
 
Kulkee kuin tankki
Alkuperäistä menopeliä alettiin valmistaa vuonna 1941 puna-armeijan käyttöön.
Niitä tehtailtiin Siperiassa Irbitin kaupungissa lähellä Uralin vuoristoa, josta pyörä sai nimensä. Mallin venäläiset ottivat saksalaisesta BMW R71 -prätkästä.
 
– Pyörä kulkee vaikeassakin maastossa varmasti kuin tankki. Enduropyöräkin jää metsässä kaasutellessa kakkoseksi, Efimov huomauttaa.
 
Siviilikäyttöön kaksivetoista Uralia on tehty 1950-luvulta lähtien.
 
– Huoltaminen on edullista, sillä varaosat tulevat Pietarista.
 
Näillä leveyksillä Ural on kuitenkin melko harvinainen ilmestys.
 
– Suomeen pyöriä rantautunut vain viisi kappaletta, sillä 90 prosenttia tuotannosta menee rapakon taakse Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Australiaan.
 
Elämäntapa
Uralissa on tilaa yllinkyllin. Sivuvaunuun saa tarvittaessa pakattua niin perheen kuin varusteet pidemmällekin matkalle.
 
Efimov kaavailee lähtevänsä tammi-helmikuun vaihteessa Saksaan Elefant treffen -ajotapahtumaan, jossa harrastajat pääsevät kurvailemaan muun muassa jäällä legendaarisessa Nürburgringissä.
 
– Olen käynyt harrastajatapahtumissa muun muassa Kotkassa ja Viron Narvassa. Tämä on minulle elämäntapa ja jokapäiväinen adrenaliinipiikki.

Päivän lehti

8.4.2020