fbpx
Kanta-Häme

Uravalinta voi osua heti nappiin

Hanna Mäenpää, 40, valmistui parturi-kampaajaksi vuonna 1995 ja on siitä lähtien tehnyt alan töitä. Koulutus ja ammatinvalinta osuivat siis hänellä kerralla nappiin.
 
– Luulen, että yleensä ihmiset pysyvät samassa ammatissa pitkään, jos he viihtyvät siinä ja kokevat olevansa siinä hyviä, sanoo Mäenpää, joka jo nuorena haaveili alasta seuratessaan kampaajatätiään.
 
Tosin Mäenpää on opiskellut myös kosmetologiksi ja urheiluhierojaksi.
 
– Yhtäkkiä ne vuodet vain menivät, ja seitsemässä vuodessa olin opiskellut kolme ammattia.
 
Kosmetologikoulun hän kävi, koska halusi koulutuksen, joka täydentää hyvin ammattitaitoa kampaajana.
 
– Opettaja sanoi, että sinulla on niin hyvät kädet, että mene nyt ihmeessä urheiluhierojakouluun. Pelasin tuohon aikaan pesäpalloa superissa ja salibandya ykkösdivarissa, joten tuo koulu sopi hyvin urheilun oheen, Mäenpää naurahtaa.
 
Parturi-kampaamotyöt ovat kuitenkin aina olleet Mäenpään ykkösala ja vakituinen leiväntuoja vuodesta 1999. Uran alussa Mäenpää oli yhdeksän vuotta vuokratuoliyrittäjänä toisessa kampaamossa. 
 
Vuonna 2008 hän perusti Seinäjoelle oman Pink-nimisen kampaamon, josta hän on nyt vuokrannut paikan viidelle muulle parturi-kampaajayrittäjälle.
 
– Tytöt, jotka ovat minulla vuokratuolilla, ovat myös yrittäjiä. Se on yleinen käytäntö tällä alalla, sillä palkkatyöpaikkoja ei kovin paljon ole. Enkä minä ainakaan edes haluaisi toimia jonkun työnantajana. Tässä ollaan enemmän tasavertaisia.
 
Mäenpää arvelee, että hänen parturi-kampaajaluokaltaan 1995 valmistuneista ehkä 70 prosenttia on yhä alan töissä. Tuolloin samassa ryhmässä oli alle parikymppisten nuorten lisäksi 20–30-vuotiaita aikuisopiskelijoita ja yli 40-vuotiaita naisia uudelleenkoulutuksessa.
 
– Tänä päivänä tuollaiset ryhmät eivät ole enää edes mahdollisia.
 
Nykyään sitoutuminen ei ole Mäenpään mukaan niin vahvaa kuin ennen. Syitä ovat esimerkiksi vääränlaiset odotukset.
 
– Monilla on aivan liian ruusuinen kuva tästä työstä. Luullaan, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tässä joutuu yleensä toimimaan yrittäjänä, tekemään pitkää päivää ja joustamaan. En minäkään ole kahdeksan tunnin päivää tehnyt varmaan koskaan. Jos on parturi-kampaajana palkkatyössä, palkka on suunnilleen samaa tasoa kuin siivoojalla tai laitoshuoltajalla.
 
Lisäksi ala vaatii jatkuvaa kouluttautumista, sillä muoti ja käytettävät tuotteet muuttuvat.
 
– Meidän pitäisi kehittää omaa ammattitaitoa, ja useimmat niin tekevätkin. On koulutusmatkoja ja tapahtumia. Mutta jos on pois töistä ja itse maksaa matkat, niin kyllä siinä saa töitäkin paiskia.
 
Tulevaisuudessa Mäenpää ei usko joutuvansa enää opiskelemaan uutta ammattia. Hän myös aikoo olla alalla eläkkeelle saakka. Entisenä huippu-urheilijana hänellä on aina ollut kova kilpailuvietti, ja hän on osallistunut moniin hiusalan kilpailuihin kotimaassa ja ulkomailla.
 
– Kisataustani ansiosta olen päässyt myös kouluttamaan parturi-kampaajia. Olen jo seitsemättä vuotta KMS California -sarjan Suomen tiimissä. Se on kivaa hommaa, pitää alan trendeissä kiinni ja tuo uutta virtaa tähän työhön, sanoo Mäenpää, joka on parhaillaan hoitovapaalla, mutta piipahtelee viikoittain työmaalla.

Menot