Kanta-Häme

Urheilevat lapset tarvitsevat   monipuolista liikettä

Kun lapsi lähestyy murrosikää, hän on erityisen altis oppimaan uusia asioita. Se johtuu siitä, että ihmisen hermosto kehittyy tuossa vaiheessa nopeasti.

Murrosikää edeltävää aikaa kutsutaan usein herkkyyskaudeksi. Herkkyyskausilla tarkoitetaan eri kehitysvaiheita, joiden aikana lapsi omaksuu tiettyjä fyysisiä ominaisuuksia helpoiten.

Perinteisesti on ajateltu, että optimaalisin aika nopeuden kehittymiselle alkaa noin seitsemänvuotiaana. Herkkyyskaudet tulkitaan kuitenkin usein liian kapea-alaisesti, uskoo urheilevien lasten parissa työskentelevä urheilulääkäri ja liikuntatieteen maisteri Harri Hakkarainen.

– Herkkyyskausille ei kannata asettaa ikärajoja pienillä ajanjaksoilla. Tiukasta herkkyyskausiajattelusta on usein jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

TARKKOJA IKÄVUOSIA eri ominaisuuksien kehittymiselle on vaikeaa ellei jopa mahdotonta antaa.

Jotain kuitenkin jo tiedetään: Hermoston nopea kehitysvaihe mahdollistaa nopean oppimisen, ja murrosiän jälkeen hidastuva kehitys puolestaan tarkoittaa, että oppiminen kestää kauemmin.

Valmentajat ovat pitkään hyödyntäneet valmennuksessa herkkyyskausia. Tausta-ajatuksena on, että jos tietyssä iässä harjoittelee tiettyjä ominaisuuksia, on lajissa menestyminen myöhemmin todennäköisempää.

Teknisissä lajeissa, kuten telinevoimistelussa, lapsen aikainen erikoistuminen lajiin ja herkkyyskauden hyödyntäminen on lähes välttämätöntä, jotta lapsi oppii tietyt lajin vaatimat haastavat liikkeet.

TIETO EI OLE Harri Hakkaraisen mukaan vanhentunutta, mutta asian ajattelutapa tarvitsee päivitystä. Hänen mukaansa herkkyyskaudet on tulkittu väärin, jos harjoittelu painottuu lajitekniikkaan liian aikaisin.

On harhaanjohtavaa ajatella, että aika ennen murrosikää on hermoston ja nopeuden kehityskausi, ja että silloin pitää keskittyä pääasiassa näiden ominaisuuksien kehittämiseen.

– Äärimmäisessä tilanteessa lapsi odottaa suurimman osan harjoitusajasta jonossa, jotta pääsisi tekemään valmentajan määräämän taktisen kuvion, hän sanoo.

Lapset ovat yksilöitä, jotka kehittyvät eri aikaan.

Hakkaraisen mukaan esimerkiksi nopeus on 40–50-prosenttisesti kiinni perimästä. Perimä taas koostuu vanhempien geeniperimästä ja siitä, millainen elämäntyyli heillä on ja millaisia he ovat luonteiltaan.

Vaikka lapsen lihakset olisivat geeneiltään nopeat, vaikuttaa nuoruuden tekeminen siihen, mitkä geenit lopulta ilmenevät aktiivisina. Ilman ärsykkeitä geeni ei välttämättä ilmene.

Marjastus- ja erähenkisen perheen lapsi liikkuu todennäköisesti paljon vanhempien mukana ja saa samalla kestävyystyyppistä harjoittelua. Ulkopeleistä hullaantunut lapsi tekee paljon nopeita, lyhytkestoisia pyrähdyksiä, jotka kehittävät nopeita lihassoluja.

Lapsi tarvitsee viikossa fyysistä kuormitusta vähintään 15 tuntia, jotta hengitys- ja verenkiertoelimet kehittyvät normaaleiksi. Tuntimäärä kuulostaa kovalta, jos sen pitäisi tapahtua ohjatussa valmennuksessa. 30 viikkotuntia omaehtoista liikuntaa ei ole liian paljon, jos ajan viettää aktiivisesti leikkien ja pelaillen.

Anna Ruohonen

Päivän lehti

3.4.2020