Kanta-Häme

USA:n presidenttien rumpali kävi opettamassa suomalaisia - katso video

Mark Reilly ja Tomi Kauppila näyttävät, mitä on rundimentaalinen rumpujensoitto. Hämeenlinnalaiset Kumu-rummut ottavat kaikua varusmiessoittokunnan opetustilan seinistä.

–Who’s sleepy? kysyy Reilly paikalla olevilta oppilailta.

Ei enää kukaan.

Jos Reillylla olisi tyypillinen työpäivä, hän soittaisi virvelirumpuaan Valkoisen talon pihamaalla juhlaseremoniassa, jollaisia presidentti Barack Obama järjestää arvovierailleen. Kun talon isäntä vaihtuu tammikuun alussa, on Reillylla työpäivä.

– George Bush senioria olen kätellyt, en muita presidenttejä. Kun olemme rivistössä, suurimmillaan 50 rumpalin ryhmänä, emme periaatteessa saisi edes vilkaista sivuille. Mutta lähes päivittäin olen todistamassa mielenkiintoista historiaa.

Reillyn käyntikortissa lukee SFCJ. Mark Reilly, Snare Drum Section Leader, The United States Army, Old Guard Fife and Drum Corps, Official Ceremonial Unit and Escort to the President. Hän opetti neljän päivän ajan 13 suomalaiselle löymäsoittajalle uutta kieltä Parolannummella.

Yksittäisten iskujen sijaan rumpalit lyövät jatkossa iskusarjoja, mikä on suomalaisessa sotilasmusiikissa täysin uutta.

Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan lyömäsoitinten äänenjohtaja, ylikersantti Tomi Kauppila konkretisoi, mistä rumpu rudimenteissa on pohjimmiltaan kysymys.

– Sen sijaan että soittaisimme kirjaimia, soitamme sanoja, jotka muodostavat kansainvälisen kielen.

Reilly on tutkinut rudimentaalisen rumpujensoiton historiaa ja löytänyt sen juuret 1200-luvun lopun Sveitsistä.

– Rumpujen ja fife-huilujen soittajat olivat joukkojen keskellä ja rummutuksella annettiin sotilaille ohjeita kuinka edetä.

Toisen maailmansodan jälkeen sveitsiläiset, skotlantilaiset ja yhdysvaltalaiset sotilassoittajat alkoivat tehdä yhteistyötä ja rudimenteista tuli yhteinen kieli. Paitsi Suomessa.

– Yksi syy saattaa olla se, että meillä järjestettiin ensimmäinen Tattoo vasta 25 vuotta sitten, sanoo musiikkimajuri Timo Kotilainen.

Rudimenteilla ei myöskään ole käytännön merkitystä, jos bändissä on vain yksi rumpali.

Reillyn ja Kaupin soitonopettajat soittivat aikoinaan samassa rumpurivissä. Parolannummelle Reilly päätyi ystävystyttyään Kaupin kanssa, aluksi facebookin kautta.

– Tämä nykylyömäsoittajien välinen yhteistyö ja avoimuus on ainutlaatuista. Aivan erityistä, korostaa Reilly.

Suurten Tattoo-tapahtumien, kuten vuosittaisen Basel Fasnachtin lisäksi rumpalit tapaavat toisiaan kansainvälisissä symposiumeissa.

Vaikka rudimentit ovat kaikille samat, mahtuu sotilasmusiikin raameihin myös luovuutta.

– Vanhaan marssiin voi sulattaa uusia ideoita. Tehdä omia sovituksia. sanoo Reilly.

Rumpukapuloiden heittely ilmaan ei kuulu presidentillisiin seremonioihin, mutta valtaosa yleisöstä tuntuu nauttivat rytmeistä, joissa on mukana dynamiikkaa.

– Arvioisin, että viiden prosentin mielestä soittotapamme sotii perinteitä ja historiaa vastaan, mutta 95 prosenttia rakastaa sitä! sanoo Reilly. HÄSA

Päivän lehti

28.1.2020