Kanta-Häme

Uuden ihmisen ja rakkauden arvoitus

Millaisista sanoista isyys on tehty? Muusikko Samae Koskinen tietää nyt aiheesta jotain. Puolivuotiaan pojan isä on jo kirjoittanut siitä laulun.
 
– Yhden vain, hän toppuuttelee.
 
– Olen huomannut, että kaikki biisit, jotka olen tähän mennessä tehnyt, kumpuavat omista kokemuksista ja niiden merkityksestä elämälle.
 
Lapsi on tietenkin yksi järkälemäisistä tapahtumista elämässä. Jälkikasvu täytti isä-Koskisen ajatukset, mutta biisintekijä-Koskinen mietti, onko isyydestä relevanttia kirjoittaa lauluja. Kiinnostaako sellainen ketään?
 
– Vauva-arki on ihanaa aikaa, muttei romanttista tai kiinnostavaa. Laulussa keskityn isyyden henkiseen puoleen. Siihen, millainen arvoitus lapsi on. Hän on kysymysmerkki. Hänestä ei vielä tiedä yhtään mitään, mutta hän vetää puoleensa, on todella kiinnostava, superkiehtova, Koskinen hymyilee.
 
– Tämä on arvoituksen ratkaisemista. Vaikka eihän se ratkea.
 
Asiat selviävät laulun avulla
Riihimäkeläissyntyinen Samae Koskinen ja Riihimäellä nyt asuva muusikkokollega Jarkko Martikainen keskustelivat torstaina Riihimäen kirjastossa laulujen tekemisestä ja laululyriikasta.
 
Koskinen pitää 1990-luvun alusta asti musiikkia tehnyttä Martikaista ”ei-oppi-isänä”, mutta eräänlaisena tiennäyttäjänä kuitenkin. 
 
– Olen oppinut muun muassa sen, että laulussa kannattaa olla aihe. Jarkko on huippu. Hän on ennakkoluuloton. Koen, että kolmas soololevyni oli ensimmäiseni, koska siihen tein ensimmäistä kertaa tekstit itse, Koskinen sanoo.
 
Hän on löytänyt aiheensa usein läheltä itseään. Martikainen on usein heittäytynyt tutkimaan isoja kokonaisuuksia ja samalla omaa suhdettaan niihin.
 
– Tyhjästä voi nyhjäistä, mutta sitä materiaalia ei välttämättä halua tutkia kovin tarkkaan viikkoa myöhemmin, Martikainen hymähtää.
 
Hän valitsee usein levylleen jonkin ”pääotsikon”.
 
– Rakkaus, toivo, usko… Aika isoja aiheita, mutta alisuoriutuminen on vihoviimeinen virhe. Asioita voi selvittää itselleen laulujen kautta.
 
Raakojen tunteiden äärellä
Aihe on isyyskin, ja kattava sellainen. Isäksi tuleminen on vaikuttanut Samae Koskisen työntekoon tiivistämällä työhuoneella vietettävää aikaa.
 
– Viime kesä oli kiireisin keikkakesä ikinä. Muutenkin teen kaikki asiat, joita olen ennenkin tehnyt, mutta työhuoneella notkuminen ja ihmetteleminen on jäänyt pois. Nyt keskityn eri tavalla: kun olen duunissa, teen täysillä mitä sitten teenkin.
 
Yksi isä-kappale on vain yksi. Se ei Koskisen mukaan ole ensimmäinen.
 
– On vain tämä. Mutta se on tärkeä. Siinä ollaan raakojen tuinteiden äärellä. Asioita, joita en itsessäni ymmärrä, on mahdollista käsitellä laulun avulla. Tulen loppuelämäni olemaan jonkun isä. Se on suuri vastuu, hän pohtii.
 
Päiväkirjasarja yhdelle laululle
Laulu on ajallisesti ja mitallisesti lyhyt, mutta parhaimmillaan se leviää rajojensa yli avaruuksiin saakka. Kappaleen raakahahmo voi syntyä parissa tunnissa. Jalostaminen sen sijaan vaatii istumalihaksia.
 
– Ensin maalalataan isolla pensselillä ja myöhemmin keskitytään yksityiskohtiin, Koskinen kuvaa.
 
Martikainen venyttää valmistumishaitarin tunnista vuosikymmeneen.
 
– Jotain laulua voi tehdä vuosia saamatta sitä valmiiksi. Nykyaika vaatii tehokkuutta, mutta nopeus ei tarkoita hyvää laulua, Martikainen sanoo.
 
– Leonard Cohen kertoo aloittaneensa päiväkirjasarjan laululle, jota hän alkoi kirjoittaa 1990-luvun alussa. Se ei ole vieläkään valmis. Seinähullu juttu, mutta viehättävä, hän innostuu.
 
Samae Koskisella on tällä hetkellä työpöydällään kesken parikymmentä kappaletta. Hän pitää kaikkia koko ajan näkyvillä, joten hän pääsee nopeasti minkä tahansa kimppuun.
 
– Edellisen levyn Spoon River -kappaletta kirjoitin puoli vuotta. Se alkoi tyhjänpäiväisyyksistä, ja jouduin kaivamaan oleellisen esille. Olen oppinut yksinkertaistamisesta aika paljon.
 
Lapsi esiin, ainakin taiteessa
Millaisista sanoista isyys on tehty? Ainakin lapsen sanoista.
 
– Odotan hirveästi, että hän alkaa puhua. ’Autorata’ voisi olla sellainen sana, joka tähän suhteeseen kuuluu. Muistan omasta lapsuudestani poikajuttuja, kuten autoradat ja pikkuautot, Koskinen nauraa.
 
– Minua kiinnostaa, miten hän alkaa katsoa maailmaa ja kokee jutut. Mistä hän puhuu? Sekin on osa arvoitusta.
 
Koskinen on ollut mukana Ylen projektissa, jossa muusikot kuuntelivat päiväkodeissa, mitä 3–5-vuotiaat lapset puhuivat, ja tekivät biisejä jutuista.
 
– Jutut olivat tosi villejä, kuten ’tee biisi krokotiilista, ja mitä enemmän ihmisiä kuolee, sitä parempi’. Lapsilla ei ole esteitä sanoa asioita. Taiteen tekemisessä pitäisi samalla tavalla päästää lapsi esiin.
 
Tai miksei saman tien millä alalla tahansa. Koskista harmittaa, että moni työala viestii luovuuden olevan turhanaikaista.
 
– Suomalainen yhteiskunta keskittyy siihen, miten asioita pitää tehdä sen sijaan, että kukin tekisi omalla tavallaan ja kiinnostavasti.
 
Sanoissa on voima
Samae Koskinen sanoo olleensa aina ”melodialähtöinen” ja kunnioittavansa tekstin rytmillä melodiaa. Alettuaan sanoittaa Koskinen muuttui aikaisempaa tekstikeskeisemmäksi.
 
– Keikoilla olen oppinut, miten paljon teksti vaikuttaa. Käsitykseni on, että ihmisiin iskee 80-prosenttisesti sanoitus ja 20-prosenttisesti melodia. On surullista, että hyvä teksti mahdollistaa sen, että laulusta tulee suosittu, kun taas oikein hyvä musiikki ei vaikuta samoin, hän sanoo.
 
– Suomalaiset tykkäävät kuunnella tarinoita.
 
Jarkko Martikainen puolestaan alistaisi melodian sanoille, ”jos olisi pakko valita”.
 
– Jos melodia on niin pyhä, että se rampauttaa sanottavan, miksi edes tehdä laulua? Parhaimmillaan sanat ja melodia ovat tasa-arvoiset
 
Sanoissa on kuitenkin voima, Martikainen muistuttaa.
 
– Sanat ovat paras keino kommunikoida. Melodia voi olla haikea tai riemullinen, mutta on hauskaa, että joku täsmentää sanoin sen, mistä ilo tai haikeus syntyy.
 
Yksi Martikaisen suosikkisanoituksista on Sielun veljien kappaleessa Säkenöivä voima: ”Eläin elää, ihminen ihmettelee”. 
 
– Siinä ei ole mitään keinotekoista. Kaksi yksinkertaista on lyöty yhteen, ja niistä on tullut jotain, mitä ajatella. (HäSa)