Kanta-Häme

Uutisanalyysi: Kansalaiset äänestävät "keltaisia kortteja"

Euroopan unioni ansaitsi Nobelin rauhanpalkinnon. EU on maailman paras rauhanhanke, jonka saavutukset Euroopassa ovat kiistämättömän hyvät.

Britannia, yksi Euroopan johtavista maista, eroaa kuitenkin kansanäänestyksellä EU:sta. Ranskan vaaleissa kerää huimia kannatuslukuja Jean-Marie Le Penin johtama Kansallinen rintama. Saksassa jyrää uusi siirtolais- ja EU-kriittinen puolue. Ruotsissa kannatusmittauksissa kuningaskunnan suurimman puolueen paikkaa hamuavat Ruotsi-demokraatit.

Kansainvälisen yhteistyön arvostelu nakertaa jo pohjaa kaikille edullisilta ja Suomen kaltaisille maille välttämättömiltä kauppasopimuksilta. WTO-neuvottelut ovat polkeneet vuosikausia paikallaan. EU:n ja Yhdysvaltain TTIP-sopimus on nähtävästi kaatumassa.

Kaikkialla Euroopassa näkee samanlaista rajua tyytymättömyyttä, joka osin kohdistuu EU:hun. Vastaavasta tyytymättömyydestä kumpuaa myös Donald Trumpin kannatus Yhdysvalloissa.

EU-maiden johtajien ja Brysselin päättäjien pitäisi tutkiskella ”keltaisia kortteja”, joita ihmiset heille näyttävät. Ihmisiä suututtaa ylimielisyys, joka puheissa ja lehtikirjoituksissa heitetään uusien ilmiöiden päälle. Suomen ”optimaatteja” edustaa puhtaimmillaan Helsingin Sanomat. Sen artikkelissa arvosteltiin liikehdintää ja julistettiin, että maailmalla on siirrytty populismin aikaan.

Kehittyneissä EU-maissa ja Yhdysvalloissa monen ryhmän yhteiskunnallinen asema on romahtanut. Kansainvälinen kauppa ja verotus ovat muuttaneet hintasuhteita toisille väestöryhmille edullisiksi ja toisille epäedullisiksi.

Ei ole sattuma, että Detroitin kaupunki on konkurssissa ja Kymenlaakson paperimiehet elävät yhteiskunnan tukien varassa.

EU-maissa muutosta on jyrkentänyt ilmastopolitiikka, jonka nimissä on luotu päästökauppa ja kiristetty energiaveroja. Verot ja maksut ovat sulkeneet tehtaita ja synnyttäneet työttömyyttä. Toiset ovat hyötyneet käyttämällä halpatyönä ja valtavilla päästöillä valmistettuja kiinalaistuotteita.

EU:n rauhanhanke on kerännyt paljon käenpoikasia, jotka nyt uhkaavat Euroopan rauhaa. Brysselin salit ja käytävät ovat tarjonneet kentän vastuuttomaan populismiin. Poliitikot ja virkamiehet säätelevät yksityiskohdilla kansalaisten elämää, mutta pyrkivät työntämään sivuun isot hankalat asiat. Brysselissä on päätetty, millaisia sähköpolttimoita ihmiset saavat käyttää.

Yhteinen valuutta, euro, oli useiden mielestä kiva hanke. Kukin jäsenmaa poimi eurosta kansalaisilleen mieleisimmät palaset unohtaen, että yhteinen valuutta toisi velvollisuuksia. Ei voida yhtä aikaa ottaa Saksan korkotasoa ja Italian kulutusjuhlia. Törkeimpään vilppiin eivät syyllistyneet kreikkalaiset väärentämällä kansantaloutensa kirjanpidon. Vilpin tekivät mahdolliseksi ne, jotka ottivat Kreikan ja Italian Talous- ja rahaliitto Emuun. Tiedettiin, että ne eivät täytä eivätkä aio täyttää sovittuja vaatimuksia.

Missä olivat suomalaiset ministerit ja eurokansanedustajat, jotka vuosituhannen vaihteessa julistivat, ettei Italiaa ja Kreikkaa saa ottaa Emuun?

Schengen-sopimus eli sopimus matkustusrajoituksista ja rajatarkastuksista vapaasta alueesta on kokenut saman kohtalon kuin euro. Vapaa liikkuvuus oli hieno asia, mutta tiukan paikan tullen vastuuta ei kannettu yhdessä eikä sopimuksia noudatettu.

Schengen-sopimus ja sen räikeä rikkominen synnyttävät nyt raja-aitoja jo Pohjoismaiden välille. Ketä on syytettävä, että vapaassa liikkuvuudessa kuljemme vuosikymmeniä taaksepäin?

Populistinen pikkunäppäryys on hallinnut myös talouskriisin hoitoa. On kerätty poliittisia irtipisteitä ja syytelty muita kriisistä. Kahdeksan vuotta kriisi on äitynyt Suomen kaltaisissa maissa aina vain pahemmaksi. Kilpailukyvyn menetystä, pankkikriisiä, Kreikan maksukyvyttömyyttä ja jatkuvaa velkaantumista on hoidettu lähinnä keskuspankin nollakoron ja velkakirjaostojen avulla.

Euroopan johtajat tarjoavat liikaa ”leipää ja sirkushuveja”. Kansalaiset eivät haluaisi päättäjiksi epävakaita ihmisiä ja ryhmiä, mutta he kantavat aidosti huolta itsestään ja ympäristöstään. häsa