Kanta-Häme

Vaara säilyy, vaikkei lavalla tekisikään mitään

Sirkus on hallittua ja harjoiteltua. Siinä on aina vaaran tuntu. Se on myös sirkuksen vaikeus, sillä vaara ja vaikeus asettavat selkeät rajat, joissa voi liikkua.

Zero Gravity Company on rikkonut tuoreimmassa esityksessään Iiris näitä sääntöjä.

Ohjaaja Reija Tapaninen kävi vuonna 2013 kuuntelemassa freejazz-konserttia. Yleensä hän inhoaa freejazzia, mutta tällä kertaa hän tajusi, mistä musiikissa oli kyse.

Jazz avasi ovia sirkukseen taiteenlajina. Tapaninen ymmärsi, että nykysirkus voi olla teemallista improvisaatiota, eikä tarkoin harkittuja yksilötemppuja.

– Jäin äitiyslomalle ja oli aikaa ajatella. Olin ollut sirkuksessa liikaa kiinni tempputekniikassa, enkä ollut löytänyt väylää kertoa ajatuksistani sirkuksen keinoin, Tapaninen kertaa.

Tapaninen järjesti vuonna 2015 sirkustaiteilijoille kolme avointa työpajaa, joissa harjoiteltiin improvisaatiota. Samalla Tapaninen kertoi ajatuksestaan tehdä improvisaatioon perustuva nykysirkusteos.

– Työpajoihin osallistui 25 ihmistä. Heistä 17 lähti mukaan Iirikseen.

Käytännössä esitystä on harjoiteltu kahdeksan viikon ajan residensseissä. Samalla Tapaninen on yrittänyt ratkaista, kuinka teos tehdään turvallisesti, mutta improvisaatioon perustuen.

Kantavana teemana on T. S. Eliotin runo The Hollow Men. Ryhmä tekee teoksessaan oman vastineensa runolle.

– Olemme analysoineet runoa ja lukeneet siitä tehtyjä tulkintoja. Tämä runo valittiin, koska siinä on tärkeä teema: meidän pitää pohtia tarkkaan, miksi olemme tässä maailmassa? Mitä on onnellinen elämä ja miten lisäämme hyvää maailmaan.

Miten nykysirkusteoksessa sitten improvisoidaan? Tapanisen mukaan esitys jakaantuu viiteen eri kohtaukseen, joihin hän antaa jokaiseen oman tehtävän esimerkiksi: tunnustele keholla muiden liikettä, älä pysähdy lainkaan.

– Jos kohtauksessa on välineitä, emme ole suunnitelleet koreografiaa, mitä niillä tehdään tai kuka tekee.

Kuten improvisaatiossa yleensäkin Zero Gravity Companyn jäsenet eivät tyrmää toistensa tekemistä. Kohtauksiin osallistumisessa on kolme sääntöä: liity, vastaa ja kanssaelä.

– Se on massiivinen muutosajatus sirkuksessa. Ei minä vaan me. Se on ollut myös vapauttavaa, kun ei tarvitse olla lavalla suuri tähti vaan voi nojata toisiin, ilma-akrobaatti Salla Hakanpää sanoo.

Esityksessä kiinnostavuus tulee myös ”ei minkään tekemisestä”. Ryhmä on suurempi kuin yksi yksilö.

Nykysirkukseen on kuulunut vahvasti yksin tekeminen ja sooloartistius. Tekeminen on myös pohjautunut liiketekniikkaan ja visuaalisuuteen.

– Nyt on pitänyt tehdä yhdessä ja jakaa. Siitä on syntynyt paljon uusia oivalluksia, sirkustaiteilija Elina Sirkiä sanoo.

– Taiteenalan näkökulmasta teemme jotain tärkeää ja uutta, Salla Hakanpää pohtii.

17 hengen työryhmä on innoissaan siitä, että he ovat uuden äärellä.

Sirkustaiteen opiskelija Lida Kuusisto muistuttaa, että improvisaatiossa itseään ja tekemistään ei saa arvottaa. Se antaa mahdollisuuden olemiselle ja rauhassa tekemiselle.

– Tätä ennen sirkukseen on liittynyt vahvasti onnistuminen tai epäonnistuminen. Tämä projekti on tehnyt tekemisestä rennompaa.

Improvisaatio on muuttanut myös olemisen tapaa lavalla.

Millä mielellä katsojan tulisi tulla esitykseen, kun taiteilijat itse eivät tiedä, millainen esityksestä lopulta muodostuu?

– Kannattaa tulla katsomaan poeettista sirkusta. Mitä ihmisille tapahtuu, kun he kohtaavat. Tässä esityksessä samaistutaan ihmiseen eikä hänen taitoihinsa, Reija Tapaninen sanoo.

Nykysirkusesitys tarjoaa silti myös vaaraa. Esimerkiksi samaan aikaan lavalla on kolme nuorallatanssijaa.

– Kaikki mitä lavalla tapahtuu on random-Makkoselle vaarallista, ja meille myös. Mutta kaikki tehdään hallitusti. HÄSA

Zero Gravity Company: IirisVerkatehtaan Vanaja-salissa 5.5. kello 19 ja 6.5. kello 19.