Kanta-Häme

Väärinkäsitykset nakertavat työilmapiiriä

Työnantajat tarvitsevat lisää valmennusta työpaikkojen ristiriitatilanteiden selvittelyyn, kertoo Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Maarit Vartia.

– Ei auta, että esitellään kirjassa tyypilliset ristiriitatilanteet, koska ne voivat olla jokaisella työpaikalla hyvin erilaisia.

Työturvallisuuslain 28. pykälä velvoittaa työnantajan puuttumaan työntekijöihinsä kohdistuvaan häirintään tai epäasialliseen kohteluun.

Vartian mukaan työnantajat ovat melko tietoisia laista, ja useilla työpaikoilla on myös toimintaohjeistukset ristiriitatilanteita varten. Silti tarvitaan yhä lisää käytännön tietotaitoa.

Yksi tapa selvitellä eripuraa on työsovitteluksi kutsuttu metodi, jossa ulkopuolinen sovittelija auttaa osapuolia keksimään oman ratkaisun.

Hämeenlinnalaisen Kirkonkulman koulun entinen rehtori Ulla Sara-aho tekee työsovittelusta yritystoimintaa. Työsovittelijan ohjaukselle on tarvetta, kun tilanne työpaikalla on pahasti tulehtunut.

– Ongelmat ovat ehtineet velloa liian kauan. Ihmiset ovat jo vetäytyneet taisteluasemiin poteroihinsa. Ristiriitaa ei ole tunnistettu tai siihen ei ole puututtu, Sara-aho kuvailee.

Useimmiten kyse ei ole työpaikkakiusaamisesta vaan väärinkäsityksistä. Taustalla voi olla vuosiakin vanha asia.

– Esimerkiksi kokouksessa yksi puhuu ja kaksi muuta katsovat toisiaan kohottaen kulmiaan. Puhuja voi tulkita, että kaksi muuta ovat häntä vastaan, Sara-aho selittää.

Fondian työoikeusjuristi ja kouluttaja Minna Laurila kertoo, että tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia esimiesten työajasta menee konfliktien selvittelyyn.

– Kiusaamista käytetään usein sanana väärin. Laki ei tunne sellaista sanaa, vaan puhutaan epäasiallisesta kohtelusta tai häirinnästä.

Laurila on itsekin työsovittelija. Hän toivoo, että sovittelu tulisi tunnetummaksi työpaikoilla, sillä sitä on käytetty jo pitkään esimerkiksi kouluissa ja rikosasioissa. Lisäksi sovittelusta työelämässä on hyvät käytännön tulokset.

Työsovittelijan luokse hakeudutaan usein vasta, kun turvallisuuden tunne on kadonnut työpaikalta. Sovittelun tarve ei Ulla Sara-ahon mielestä johdu ristiriitojen yleistymisestä.

– Konflikteja on tuskin enemmän kuin ennenkään, mutta ne ovat nousseet keskusteluun, mikä on hyvä asia, Sara-aho pohtii.

Työ ja terveys Suomessa -tutkimuksen mukaan henkistä väkivaltaa tai kiusaamista kokee itse noin 5 prosenttia palkansaajista. Parin vuosikymmenen ajan se on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Silti 30–50 prosenttia kokee näkevänsä työpaikkakiusaamista.

– Olennaista on, miksi sallimme epäasiallisen ja toisia loukkaavan käyttäytymisen, Maarit Vartia korostaa.

Epäasiallinen käyttäytyminen voi tulla sallituksi monissa eri tilanteissa.

– Sanotaan, että hän on sellainen persoona tai että hänellä on nyt vaikeaa. Joskus myös pelätään, että tärkeässä roolissa oleva henkilö menetetään, jos hän suuttuu ja lähtee, Vartia luettelee.

Hän uskoo, ettei henkinen väkivalta työpaikoilla ole päässyt lisääntymään, koska keinoja sen vähentämiseksi on tullut lisää.

– Työsovittelu on keino muiden joukossa. Vastuuta ei voi kuitenkaan antaa yksin sovittelijalle, vaan esimiesten pitää huolehtia ongelmien ratkaisemisesta.