Kanta-Häme

Väärinymmärretty kauhun symboli

Hyönteisharrastaja Tuomo Vainio ei ymmärrä, miksi niin monet pelkäävät hämähäkkejä.
 
– Hämähäkki ei hyökkää ihmisen kimppuun. Se reagoi, jos se on ahdistettu tai puristuksissa.
 
Toisenlainen kuva välittyy länsimaisen populaarikulttuurin elokuvista kautta niiden historian. Hämähäkki on kauhun symboli, joka vaanii verenhimoisena viatonta saalistaan, ihmistä.
 
Hämähäkin purema esitetään usein myös vaarallisena. Vainio oikaisee näkemyksen Suomessa esiintyvien hämähäkkien kohdalta.
 
– Puremaa ei tarvitse suoranaisesti pelätä. Suomessa allergisen reaktion saaminen puremasta on hyvin harvinaista.
 
Vainion mukaan reaktio vaatisi sen, että ensin hämähäkki puree ihmistä ja erittää tähän myrkkyä, ja sen jälkeen vähintään samaan heimoon kuuluva toinen hämähäkki tekisi samoin samalle ihmiselle.
 
Suuri oivallus
Suomessa elävistä hämähäkeistä kaksi lajia on myrkyttömiä. Myrkkyä erittävät hämähäkit eivät kuitenkaan ole ihmiselle vaarallisia.
 
– Tiedon puute saa aikaan pelkoja. Etenkin naiset kertovat pelosta, mutta se ei tarkoita sitä, etteivät miehet kokisi samaa. He eivät ehkä puhu siitä, Vainio sanoo.
 
Vainion oma lapsenlapsi on ristinyt isoisänsä ”ötökkäpapaksi”. Viisivuotias poika oivalsi hämähäkkipelon tarpeettomuuden varhain. Lapsi hieman pelkäsi hämähäkkejä, ja Vainio sanoi tälle, että ne pelkäävät todennäköisesti häntä ainakin yhtä paljon.
 
Myöhemmin lapsi pohdiskeli Vainiolle tilanteen järjettömyyttä.
 
– Eiks ookin pappa hassua, että hämähäkit pelkää ihmistä ja ihmiset hämähäkkiä?
 
Järkevää pelkoa?
Pelkoa pidetään järjettömänä, mutta se onkin juuri fobioiden olennainen piirre: ne eivät ole ensisilmäykseltä katsottuna rationaalisia. 
 
Hämähäkkipelkoa ja vakavassa muodossaan araknofobiaa selitetään usein biologian keinoin.
 
Helsingin yliopiston psykiatrian osaston osastonjohtajan, professori Erkki Isometsän mukaan pelon taustalla voi olla monia tekijöitä.
 
Taipumus foobisiin oireisiin on kohtalaisesti periytyvää, kuten myös esimerkiksi persoonallisuuden piirteet. Myös pelkoja laukaisevat kielteiset kokemukset itsellä tai sellaisista kuuleminen voivat herättää pelkoa.
 
Pelon kohteet myös näyttävät valikoituvan tietyllä tavalla.
 
– Ihmisellä näyttää olevan melko vahva taipumus kehittää pelkoja hyönteisiä ja korkeita paikkoja kohtaan, joita on evoluution aikana ehkä ollut syytä pelätä. Harvemmin kehitetään pelkoja autoja kohtaan, ja lentopelko taas on sukua korkean paikan pelolle, Isometsä sanoo.
 
On vaikeaa tutkia, miten geneettiset ja evoluutiosta mahdollisesti periytyvät tekijät voivat vaikuttaa pelkojen kehittymisessä.
 
Pelko ei ole rationaalinen tunne, sanotaan. Toisin voi kuitenkin olla, jos kyseessä on evoluution aikaansaama valmius kehittää pelkoja sellaisia asioita ja olentoja kohtaan, joiden pelkääminen on todella ollut järkevää.
 
Historiallista taustaa
Biologian lisäksi kulttuuri vaikuttaa paljon siihen, millaisina hämähäkkejä pidetään. Monessa kulttuurissa hämähäkit ovat onnea tuovia olentoja tai metsästettävää herkkuruokaa.
 
Etenkin Euroopassa mielikuva hämähäkistä sisältää pahuutta ja ikäviä asioita. Historiallista pohjaa asialle löytyy ainakin keskiajalta, jolloin hämähäkkien luultiin laajalti levittävän ruttoa.
 
Luulo perustui sille, että hämähäkit asuivat siellä missä ihmisetkin, usein ahtaissa ja kosteissa oloissa, eikä hämähäkin puremajälki ollut harvinainen.
 
Myöhemmin selvisi, että rutto levisi rotissa pesineistä kirpuista.
 
Historiallista ja kulttuurista taustaa vasten voi ajatella, että hämähäkkipelko voi syntyä herkästi, kun kahdeksanjalkaiset esitetään toistuvasti muun muassa elokuvissa ja kirjoissa ihmistä uhkaavina olentoina.
 
Isometsän mielestä selitys voi mahdollisesti sopia kokonaiskuvaan. Ongelman välttely joka tapauksessa hankaloittaa elämää.
 
– Pelko synnyttää usein välttelytaipumuksen, ja välttely vahvistaa itse itseään.
 
Pelon kohdetta pitää siis koettaa lähestyä asteittain ja vähitellen, jotta tunteesta voi koettaa päästä eroon. (HäSa)