fbpx
Kanta-Häme Toivakka

Vaellus Pentti Linkolan muistometsässä avaa toisinajattelijan sielunelämää – Pentin erakkous oli paradoksi, muistelee oppaaksi lähtenyt Anneli Jussila

"Luonnonperintösäätiön perustaminen oli Linkolan tapa sovittaa välinsä yhteiskunnan kanssa."
Anneli Jussila varautui metsäretkelle juomapullon ja sateenvarjon kanssa. Hyvä niin, sillä retkemme kesti odotettua pidempään. Hämeenlinnassa asuva Jussila toimii Pentti Linkolan perustaman Luonnonperintösäätiön suojelujohtajana.
Anneli Jussila varautui metsäretkelle juomapullon ja sateenvarjon kanssa. Hyvä niin, sillä retkemme kesti odotettua pidempään. Hämeenlinnassa asuva Jussila toimii Pentti Linkolan perustaman Luonnonperintösäätiön suojelujohtajana. Kuvat Agata Anttonen

Aamusta jatkunut kostea lumisade vihmoo auton tuulilasiin ja idea kilometrien pituisesta vaelluksesta tuntuu hetki hetkeltä epämiellyttävämmältä.

Olemme kuvaajan kanssa matkalla Toivakan Riuttasaloon Pentti Linkolan muistometsään. Lopulta kymmensenttinen umpihanki peittää ajoväylän kokonaan, ja meidän on pakko turvautua apostolinkyytiin.

Onneksemme Linkolan pitkäaikainen aisapari ja Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Anneli Jussila on lupautunut oppaaksemme ystävänsä Raimo Hyttisen kanssa. Ilman heitä löytäisimme tuskin perille.

– Pentti Linkola toivoi, että nämä alueet olisivat oikeita rauhoitusalueita, eikä täällä olisi pitkospuita ja alueet olisivat vähän vaikeakulkuisia, Jussila paljastaa myöhemmin.

Ihmisrakas anarkisti

Maisemat ympärillämme vaihtelevat patikoidessamme kuusimetsästä harvaan koivikkoon. Ennen suojelualuetta metsää on parturoitu paikoitellen todella rankalla kädellä. Yksinäiset puut seisovat hangella kuin partakarvat teinipojan poskessa. Linkola ei olisi avohakkuista pitänyt.

Jo nuoresta pitäen Linkola tuli tunnetuksi radikaalina toisinajattelijana. Hän saarnasi lajikadosta ja mainitsi jäätiköiden sulamisesta aikana, jolloin harva edes tiesi ilmastonmuutoksesta.

Osa Linkolan mielipiteistä oli niin radikaaleja, että häntä tituleerattiin mediassa ”ekofasistiksi”.

Linkola näki positiivisia puolia jopa terrorismissa. Toisinajattelijan päiväkirjansa hän omisti Punaiseen armeijakuntaan kuuluneille Ulrike Meinhofille ja Andreas Baaderille, jotka murhasivat lukuisia saksalaisia.

Juttu jatkuu aina kuvan jälkeen.

Ilmastonmuutoksen edetessä valkeat joulut eivät ole enää itsestäänselvyys. Linkolan nuoruudessa talvet olivat huomattavasti kylmempiä kuin nykyisin.
Ilmastonmuutoksen edetessä valkeat joulut eivät ole enää itsestäänselvyys. Linkolan nuoruudessa talvet olivat huomattavasti kylmempiä kuin nykyisin.

Jussilan mielestä Linkolan mediakuva ei vastannut aina täysin todellisuutta.

– Pentti oli hyvin ihmisrakas. Eniten hän piti maaseudun ihmisistä.

Syventääkseen kuvaa Jussila päätyi kirjoittamaan muistokirjan Linkolasta. Tänä syksynä julkaistussa teoksessa avataan Linkolan ajattelua ja aktivismia, mutta myös rakkauselämää.

Erakoksi nimitetyn Linkolan rakkauselämä oli varsin vilkasta. Ajoittain naisia riitti useammalle sormelle. Myös Jussilalla ja Linkolalla oli aikanaan intohimoinen rakkaussuhde.

– Pentin erakkous on paradoksi. Hän oli sosiaalinen, mutta ei hirveästi kärsinyt yksin olosta, Jussila kertoo.

Luontosuhde on kaventunut

Päästessämme Linkolan muistometsän rajalle Jussila kaivaa kännykästään esiin karttasovelluksen. Tarkoituksenamme olisi löytää kilometrin päässä sijaitsevalle Loppasenlammelle, mutta polut ovat peittyneet lumen alle.

Riuttasalo ei ole Hämeenlinnassa asuvalle Jussilallekaan kovin tuttua aluetta. Luonnonperintösäätiö ja Päijänteen luonnonperintösäätiö ostivat 76 hehtaarin metsäalueen Linkolan kuoleman jälkeen kesällä 2020.

– Uskon että Pentti olisi ollut iloinen näin isosta alueesta, Jussila toteaa.

Maisemat vaihtelevat kuusimetsästä harvaan koivoonn.
Maisemat vaihtelevat kuusimetsästä harvaan koivikkoon.

Puolen tunnin rämpimisen jälkeen puskien takaa pilkottaa viimein aukea. Olemme päässeet perille.

Hiljaisuus aukaisee aistit uudella tavalla. Jostain kaukaa kuuluu epätasaista huminaa. Linnuntietä läheiselle isolle tielle ei ole kuin muutama kilometri. Kulutusyhteiskuntaa ei pääse pakoon edes täällä.

Jussilan mielestä ihmisten suhde luontoon ja luonnossa olemiseen on kaventunut. Osa retkeilijöistä ei osaa enää käyttäytyä luontoalueilla, vaan roskia jätetään ympäristöön.

Muutosta Jussilan nuoruuteen on kuitenkin tapahtunut, sillä tänä päivänä ilmastonmuutoksen torjunta on kaikkien huulilla. Myös ympäristöaktivismi on kokenut uuden nousun Elokapinan toiminnan myötä. Mitähän Linkola siitä ajattelisi?

– Pentti olisi varmasti kannattanut Elokapinaa, Jussila sanoo.

Suora toiminnan ympäristöaktivismi ei ollut Linkolallekaan vierasta. Hän tuki ympäristöaktivisteja Koijärven ja Kessin suojeluprojekteissa ja maksoi pidätettyjen mielenosoittajien sakkoja.

Säätiöllä 143 metsäaluetta

Myöhemmin Linkolan anarkismi alkoi taittua. Vuonna 1995 hän perusti yhdessä Jussilan kanssa Suomen Luonnonperintösäätiön, jonka tarkoituksena on suojella suomalaista metsää.

– Pentti oli ensin oppositiossa yhteiskunnan kanssa. Säätiö oli tapa sovittaa se, Jussila analysoi.

Pentti Linkola perusti Suomen Luonnonperintösäätiön vuonna 1995.
Pentti Linkola perusti Suomen Luonnonperintösäätiön vuonna 1995. Kuva Risto Aalto, arkisto

Tänä päivänä säätiön omistuksessa on 143 metsäaluetta ympäri Suomea. Valtaosa säätiön metsistä on ostettu yksityishenkilöiden lahjoituksilla ja säätiölle voi myös lahjoittaa metsää.

Jussilan mukaan säätiö vauhdittaa valtion hitaita metsänsuojelutoimia perustamalla uusia suojelualueita. Säätiön suojelemat metsät ovat pääasiassa hoitamatonta ikimetsää.

Puu elää vasta kuoltuaan

Ennen lähtöä pysähdyn ottamaan kuvan katkenneesta petäjästä, jonka latva törröttää kinosten keskellä. Kuollut luonto näyttää kauniilta ja surulliselta.

Myös Linkola piti kuolleista puista. Jussila muistelee Linkolan sanoneen kuinka ”puu alkaa elää vasta kuoltuaan”.

Yhdeksän vuotta ennen kuolemaansa ateistina tunnettu Linkola liittyi takaisin kirkkoon. Ennen kaikkea hän arvosti uskovien vaatimatonta elämätapaa ja suhdetta luontoon.

– Pentti ei ollut perinteisellä tavalla uskova, mutta hän totesi, että usko on vastavoimaa raa’alle kapitalismille, Jussila toteaa.

Luonnon tuhoutuminen suretti

Kävellessämme autoille lumisade alkaa muuttua vedeksi. Ilmastonmuutos ja säiden vaihtelut näkyvät myös näillä leveysasteilla.

Jussilan mukaan Linkola tunsi surua luonnon tuhoutumisen takia. Surusta huolimatta Linkola ei jäänyt paikoilleen, vaan jatkoi ärhäköitä kirjoituksiaan ja taistelua luonnonsuojelun puolesta.

Tuota samaa mentaliteettia voi aistia myös nykypäivän ilmastoaktivisteissa, jotka valtaavat katuja ja lakkoilevat eduskuntatalon portailla. Vaikka Linkola on kuollut, ympäristöaktivismi jatkaa eloaan.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Anneli Jussilan teosta Pentti Linkola ja minä – elämää toisinajattelijan kanssa (2021).

Menot