Kanta-Häme Hämeenlinna

Vahva omistus, muotoilu ja tekniikka ovat kiidättäneet Kultakeskusta sata vuotta

Kultakeskuksen johdon mielestä menestyksen takana ovat selvät syyt.
Kultakeskuksen toimitusjohtaja Janne Kartano ja Ilkka Ruohola esittelevät Tapio Wirkkalan luonnoksia, joita taiteilija teki yritykselle.

– Omistajuus oli Kultakeskuksessa alusta pitäen näkyvä ja vahva, sanoo Kultakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Ilkka Ruohola.

Käsityötaitoon perustuvan yrityksen ei olisi voinut kuvitella menestyvän Suomessa. Kultakeskus täyttää kuitenkin sata vuotta ja menestyy hyvin. Ruohola pitää vahvaa omistajaa yhtenä syynä menestykseen.

– Vaikka 76 kultaseppää perusti yrityksen, sen johtoon tuli heti kolme miestä, jotka pitävät sitä kuin omaansa.

Kultasepät perustivat kotimaisen tehtaan valmistamaan heille tuotteita ja tekemään hankintoja. Raaka-aineiden ja tuotteiden hankinta ei ollut sata vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan päättyessä yhtä helppoa kuin nykyisin.

Ruohola uskoo, että yhtiön perustaminen osakeyhtiöksi helpotti johtamista ja vahvisti omistajuutta.

– Auran Kultaseppä oli alun perin 11 kultasepän osuuskunta. Osakkaat joutuivat jatkuvasti neuvottelemaan ja sopimaan sen asioista.

Kultakeskus osti vuonna 1989 Auran Kultaseppä -yhtiön, joka ei pystynyt kehittämään tuotantoaan samalla tavalla kuin Kultakeskus.

– Auran Kultaseppä käytti tuotannossa tekniikkaa, joka oli ajalta ennen toista maailmansotaa.

Nestor Westerback oli Kultakeskuksen johtavia hahmoja. Yhtiö siirtyi kokonaan Eino Westerbackin omistukseen vuonna 1955. Hänen kuolemansa jälkeen Heikki S. Heikkilä ja Jaakko Heikkilä ottivat yhtiön haltuunsa. Jaakko Heikkilä myi yrityksen henkilöstölle runsas kaksi vuotta sitten, ja suurimmaksi osakkeenomistajaksi tuli tuolloinen toimitusjohtaja Ilkka Ruohola.


Mestarikultaseppä Hjalmar Armfelt valmisti 80-vuotiaana ratsastajapatsaan Kultakeskuksen toimitusjohtajalle.

Kultakeskuksen vakaudesta kertoo, että useimmat sen toimitusjohtajat ovat hoitaneet tehtäväänsä pitkään. Janne Kartano on yhtiön historian kymmenes toimitusjohtaja.

– Yhtiössä on aina osattu käyttää hyväksi nykyaikaista teknologiaa. Heti kun yhtiö perustettiin, lähdettiin ostamaan Saksasta koneita, Ruohola kertoo.

Kultakeskuksella on ollut omaa tuotekehitystä. Yhtiö esimerkiksi toi markkinoille vuonna 1995 kehittämänsä superhopean.

Satoja suomalaisia työskenteli kultaseppinä Venäjällä. Perustetulle Kultakeskukselle oli onnenpotku, kun he pakenivat Venäjän vallankumousta takaisin Suomeen.

– Yhtiöön tuli heti vahva design. Pietarista tuli paljon ammatti-ihmisiä, Ruohola sanoo.

Tärkein näistä Pietarista Suomeen muuttaneista ammattilaisista oli maailmankuulun Fabergén mestarikultaseppä Hjalmar Armfelt, joka oli tunnettua Kustaa Mauri Armfeltin aatelissukua. Hjalmar Armfelt toimi Kultakeskuksen teknisenä johtajana 12 vuotta.

– Armfelt muotoili Venäjän kultaseppätöitä uudelleen Suomen sopiviksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Tapio Wirkkalasta tuli Kultakeskuksen suunnittelija. Wirkkala halusi itse tutustua ja työskennellä tuotannossa. Kun Wirkkala teki paljon töitä Iittalan lasitehtaalla, Kultakeskus pystyi hyödyntämään häntä.

– Uskon, että omistajat ja yhtiön johto ovat aina ymmärtäneet muotoilun merkityksen.

Kultakeskusta laajennettiin rohkeasti isoilla investoinneilla. Ensimmäisen laajennus tehtiin jo vuonna 1923.

– Yhtiön toiminta on käsityön, muotoilun ja tekniikan symbioosi. Perinteisellä alalla on sovellettu uutta tekniikkaa sopivasti.

Rohkeat investoinnit, yrityskaupat ja suhdanteet ovat myös tuoneet vaikeuksia ja jopa kriisejä Kultakeskukselle. Hämeenlinnan Paroisille valmistuivat lopullisesti vuonna 1975 uudet mittavat tilat, joihin yhdistettiin Helsingin ja Hämeenlinnan tuotanto.

Kultakeskuksen toiminnan laajentaminen ja investoinnit valmistuivat juuri 1970-luvun öljykriisin jälkeiseen lamaan.

– Mielestäni 1990-alussa yhtiö oli vielä tätäkin suuremmassa kriisissä.

Kysyntä heikkeni 1990-luvun laman puristuksessa. Kultakeskus oli vastikään ostanut Auran Kultasepän ja investoinut velaksi. Devalvaatio paisutti velkoja niin, että niiden osuus liikevaihdosta kasvoi 140 prosenttiin.

Ruohola uskoo vakaasti, että Kultakeskus selvisi 1990-luvun vaikeuksista nimenomaan vahvan omistajuuden ja omistajansa Jaakko Heikkilän ansiosta.

Kultakeskus osti juuri ruotsalaisen Sporrong-konsernin. Se on Ruotsin vanhimpia yhtiöitä ja kuninkaallinen hovihankkija.

Sporrong oli siirtänyt tuotantonsa aluksi Suomeen ja täältä edelleen Viroon. Kultakeskuksella on nyt neljä tuotantoyksikköä, joista yksi on Hämeenlinnassa, yksi Viron Tallinnassa ja kaksi Viron Saarenmaalla. Vajaasta 250 työntekijästä noin 170 on Virossa ja parikymmentä Ruotsissa.

– Toimintamme on järjestettävä uudelleen. Tuotanto ja myynti on saatava yhteen, Janne Kartano sanoo. HÄSA

Kuvassa Tapio Wirkkalan suunnittelemia hopeaesineitä Kultakeskuksessa.

Kultaseppätaito Hämeenlinnaan

Kultasepät perustavat Suomen Kultaseppien Keskus-osakeyhtiön vuonna 1918.

Tuotanto käynnistetään entisessä panimorakennuksessa Hämeenlinnassa.

Yhtiö nimi muutetaan Kultakeskukseksi vuonna 1922.

Kultakeskus siirtyy kokonaan Eino Westerbackin omistukseen vuonna 1955.

Westerback ja Kultakeskus -yhtiöt yhdistetään Hopeakeskukseksi vuonna 1963.

Kultatyöt keskitetään Helsinkiin ja hopeatyöt Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnan Paroisille rakennetaan vuonna 1975 uudet tilat, joihin keskitetään toiminta.

Yhtiön nimeksi otetaan jälleen Kultakeskus.

Heikki S. Heikkilä, Jaakko Heikkilä ja Tapio Jokinen ostavat yhtiön vuonna 1979.

Kultakeskus kokonaan Jaakko Heikkilän omistukseen vuonna 1985.

Kultakeskus ostaa Kellotoimiston ja saa sen maahantuonnin vuonna 1986.

Kultakeskus ostaa Jucka´s Designin vuonna 2000, Kultateollisuuden vuonna 2008 ja Rahapajan palkitsemistuotteet vuonna 2011.

Enemmistön virolaisesta Juveel-yhtiöstä se ostaa vuonna 2012.

Jaakko Heikkilä myy yhtiön sen toimivalle johdolle vuonna 2016.

Kultakeskus ostaa Sporrong-konsernin heinäkuussa 2018.