Kanta-Häme

Vaihda rennosti vapaalle

Hah. Vai on muka luistelutekniikan oppiminen aikuisiällä vaikeaa!

Lähtöasetelma on tämä: viimeksi hiihtelyä on tullut ”harrastettua” tavallisilla perinteisen välineillä vuosia sitten, kouluaikoina. Silloin hiihtely ei perustunut vapaaehtoisuuteen, vaan, no, koulun opetussuunnitelmaan.

Seitsemän vuotta sitten syntyi esikoinen ja tuli jotenkin aikuinen olo. Silloin tuli hankittua luistelusukset, jotka tähän talveen saakka nyhjöttivät lähes käyttämättöminä varaston nurkassa.

Näillä lumilla hiihtolenkkejä on kertynyt tasaiseen tahtiin, viikoittain. Minkäänlaista perehdytystä luistelutekniikkaan ei ole takana. Tasamaalla lenkit ovat sujuneet toisinaan lennokkaankin tuntuisesti, ylämäet sen sijaan ovat karsineet kiitettävästi luuloja omista kyvyistä.

Ahveniston moottoriradalla, hoidetun luistelubaanan päässä odottaa Väänäsen Tatu, ammattivalmentajanakin toiminut entinen ampumahiihtäjä.

Väänäselle riittää vilkaisu.

– Jaaha. Hiihdät sitten ylämäkitekniikalla tasaista.

Väänäsen silmissä olen otollista valmennusmateriaalia. Pysyn pystyssä, enkä ole hiihtänyt vielä liian pitkään. Jonkinlainen tekniikan kaltainen on olemassa, mutta onneksi se ei ole vielä iskostunut liian syvälle lihasmuistiin. Maneereista on mahdollista päästä eroon – nopeastikin.

Tuntuma, tasapaino ja Wassberg

Aivan ensimmäiseksi unohdetaan kuokkiminen ja haetaan tuntumaa jalkapohjaan.

– Paino kantapäälle, sitten koko jalalle, päkiälle ja lopulta varpaille, neuvoo Väänänen.

Painopisteen merkityksen ymmärtää viimeistään ylämäessä: jos paino hakeutuu liiaksi päkiälle, muuttuu luistelu jarruttamiseksi.

Sitten siirrytään tasapainoharjoituksiin, sillä tasapaino on avain tehokkaaseen ja pitkään liu’utteluun. Kun tasapaino ja tekniikka on kunnossa, voi luistelija kuulemma nautiskella jopa parinkymmenen metrin liu’uista.

Tämän jälkeen päästään itse asiaan, vaikeimman, eli Wassbergin kautta.

Väänäsen näyttämänä tekniikka näyttää varsin yksinkertaiselta. Tärkeää on että sukset eivät ole liian avonaiset. Jos V:tä avaa liikaa, muuttuu tasapainon hallinta vaikeaksi ja sääret joutuvat tekemään liikaa töitä.

Vartalon on oltava suorassa, käsien äkäinen tasatyöntöliike lähtee melko läheltä vartaloa ja kädet palaavat pian vartalon vierelle.

Kapea V, kädet lähellä kroppaa

Hiihtotunnin ensimmäinen ahaa-elämys syntyy muutaman edestakaisen kokeilun jälkeen: Kun siirrän kädet tarpeeksi lähelle vartaloa, suoristuu kroppa ja voin katsella pystypäisenä edessä aukeavia näkymiä!

Lievästi kiusaantuneena ymmärrän, että olen hiihtänyt etukumarassa, takapuoli pitkällä.

Toinen oivallus iskee tajuntaan melko pian tämän jälkeen: Kun suksien V on tarpeeksi kapea, on tasapaino helppo löytää ja suksilla liu’uista pääsee nauttimaan.

Oivalluksia kertyy kolmaskin, tosin vasta hiihtotunnin jälkeen: Hyvä ihme, kun V:n malttoi pitää tarpeeksi kapeana, eivät jalkaterien sisäsyrjät kipeytyneet lainkaan.

Mahtavaa oivallusten aiheuttamaa euforiaa lisää vielä Väänänen, joka valmennusfilosofialleen uskollisena muistaa kehua oppilastaan hyvästä työstä:

– Ihan oikeasti, tänä talvenako sinä vasta olet aloittanut? Ei uskoisi. Sinun kanssasi voi edetä kolmasosassa siitä ajasta, mitä tavallisesti kuluu. Enkä kaikille kyllä samalla tavalla sano, valmentaja hehkuttaa.

Ihan sama vaikka sanoisikin, tuumaan, ja hehkun innosta.

Mogren antaa aikaa käsille

Wassbergin, tai tuttavallisesti Wassun jälkeen otamme tuntumaan Mogreniin. Periaate on muuten sama, mutta nyt tasatyöntö tehdäänkin vain toisen jalan liu’un aikana.

Vauhdikkaan Wassun jälkeen Mogrenia on vaikea sisäistää. Siis mitä ihmettä näiden käsien pitäisi tehdä, kun tasatyöntö tehdäänkin yhtäkkiä vain toisen jalan potkun aikana! Ihan kamalasti vapaata aikaa!

– Kädet tekevät Wassusta poiketen pidemmän liikeradan. Ne saatellaan kunnolla taakse, Väänänen ohjeistaa.

Ja kyllä, pienoisen haparoinnin jälkeen rytmi löytyy. Oikea hiihtoasento löytyy taas pian, kun muistaa siirtää kädet tarpeeksi lähelle vartaloa. Ja kun kyynärpäitä vielä hitusen nostaa, lähtee työntö tehokkaasti selän lihaksilla liikkeelle. Jos taas kädet ovat liian lähellä vartaloa, joutuvat töihin ojentajat.

Kun tasamaan tekniikoista on saatu tarpeeksi tuntumaa, on aika siirtyä ylämäkeen – sinne, missä ne ongelmat yleensä alkavat.

Ylämäen tekniikka – no, tunnustan, ei sellaista ole ollut! Tähän asti mäet on sinnitelty ylös tamppaamalla, huohottamalla ja hammasta yhteen purren.

Olen syyttänyt tilanteesta pelkästään huonoa kuntoa, mutta pian selviää, että osuutensa asiaan on ollut myös tekniikattomuudellani. Painopiste väärässä paikassa pikemminkin hidastaa kuin edistää menoa.

– Kannattaa melkein ensimmäisenä talvena vältellä liian suuria mäkiä. Aerobinen kunto kasvaa hitaasti. Liian jyrkät nousut taas vetävät nopeasti maitohapoille eikä niistä tahdo palautua tarpeeksi nopeasti.

Hiihtotunnin päätteeksi Väänänen kehottaa hiihtämään ja harjoittelemaan, jotta tekniikat iskostuvat lihasmuistiin. Olo on mahtava – pelkästään jo oienneen hiihtoasennon takia. (HäSa)

Päivän lehti

2.4.2020