Kanta-Häme

Vain 60 vuotta välissä

 

Rauno Raussi ja Lasse Nortesuo juttelevat iloisesti toisilleen. He jakavat toistensa kanssa monelle nuorelle tuttuja inttimuistoja. Lasse Nortesuo kersantin näkökulmasta, Rauno Raussi alokkaan.
He ovat tavanneet viimeksi 60 vuotta sitten, joten tarinat eroavat jonkin verran nykyisten alokkaiden tarinoista.  
 
Tuolloin Hämeenlinnan varuskunta oli järjestämässä olympialaisten viisiottelua, joka käytiin Hämeenlinnan Aulangolla ja Ahvenistolla. 
 
Nortesuo ja Raussi olivat mukana järjestelyissä, ja Raussilla sattui olemaan mukana myös kamera. Hän kuvasi Olympialaisia Kodakin haitarikameralla, ihan samalla tavalla kuin nykyisin kuvia ei siis räpsitty. 
 
– Jos oli pimeää, oli pysyttävä paikoillaan usein monta minuuttia, Raussi kertoo. 
 
Nyt Raussin taidolla ottamat kuvat ovat esillä Pysäkillä elokuun loppuun asti. Herra on myös itse kertomassa tarinoitaan aina tiistaisin 12–14. 
 
Myös Nortesuo on kameramiehiä, ja hänen kuviaan on esillä Tykistömuseossa.
 
Salaisia puuhia
 
Alun perin Lopelta kotoisin oleva Raussi aloitti armeijan Hämeenlinnan varuskunnassa. Aliupseerikoulun hän suoritti muualla, mutta palasi sen jälkeen takaisin Hämeenlinnan varuskuntaan. Samaan aikaan Hämeenlinnassa alkoivat olympialaistenjärjestelyt, johon Raussi värvättiin mukaan.  
 
Hän muiden varusmiesten kanssa siivosi parakkeja, joissa kilpailijat majoittuivat. 
 
– Venäläisten mökkiin ei saanut mennä, Raussi muistelee. 
 
Toinen tärkeä tehtävä ennen kisoja oli maastojuoksuradan rakentaminen. Kaikki piti tehdä salassa, eikä järjestelyistä saanut etukäteen kertoa kenellekään. 
 
– Kun rakensimme juoksurataa, joku rouva lenkkeili ohi. Sanoimme hänelle, että juoksuhautoja tässä teemme, Raussi nauraa. 
 
Vilkko ratkaisi
 
Maastojuoksun lähtö oli Ahvenistolla, siinä missä nyt on uimarannan parkkipaikka. Raussilla oli hallussaan kartat, joista piti pitää hyvää huolta. 
 
– Kilpailijat saivat kartat vasta lähtöviivalla. 
 
Maastojuoksusta Suomi toi pronssia. Mitalin ratkaisi Lauri Vilkon loppukiri. Juoksu sujui hyvin, mutta heti maaliviivan jälkeen Vilkko pyörtyi. Raussi sai napattua tapahtumasta kuvan. 
 
– Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Raussi sanoo vaatimattomana.   
 
Kilpailun jälkeen Nortesuo kävi maastojuoksuradan läpi. Se oli täynnä niin jyrkkiä nousuja, että juoksijat joutuivat kiipeämään ne nelinkontin. 
 
– Näytti siltä, kun karhut olisivat talloneet polut, Nortesuo kuvailee. 
 
Naisissa ei katseltavaa
 
Uintikilpailuissa Raussi toimi sihteerinä. Jokaisella uimarilla oli kolme kellomiestä, ja kellojen ajoista laskettiin keskiarvo. Tämän ajan Raussi merkitsi ylös.  
 
– Ihan hyvin varmaan meni, kun ei jälkeenpäin tullut mitään sanomista. 
 
Uintikilpailujen välillä USA:laiset naiset esittivät kuviokelluntaa intiaanipuvuissa. 
 
– Ei siellä oikein mitään nähtävä ollut, kun kauniit naiset olivat veden alla. Välillä vain näkyi pää tai jalka, Nortesuo hymyilee. 
 
Tarinoita molemmilla riittää, ja muisti on terävä. Molemmat muistelevat tapahtumia päivien, jopa kellonaikojan tarkkuudella.  He vuorotellen kertovat omia muistojaan, ja täydentävät toistensa muistikuvia. 
 
– Meidän pitää tavata uudelleen, Raussi ehdottaa Nortesuolle. 
 
Juteltavaa ja muisteltavaa herroilla varmasti riittää.