Kanta-Häme

Vain luvan kanssa uralle

Runsaat lumitalvet ovat siivittäneet moottorikelkkailun uuteen nousuun Kanta-Hämeessä.

Kelkkailukausi pärähti käyntiin joulunpyhinä ja välipäivinä, kun kevyt pakkaslumi tiivistyi suojasään ansiosta. Lumen määrä ei yksin ratkaise, vaan myös sen laatu.

Hämeen Safarikelkkailijoiden urat avataan, kun lumi- ja jäätilanne sen sallii.

– Urat kulkevat joissakin kohdissa jäällä ja lähdemme siitä, että kelkkailun pitää olla aina ehdottoman turvallista, sanoo Hämeen Safarikelkkailijoiden hämeenlinnalainen uramestari Jan Lemström.

Uusi kota Hangasmäessä

Hangasmäessä lähellä 10-tietä on Hämeen Safarikelkkailijoiden uusi kohtaamispaikka.

– Syksyllä kasatulla kodalla voivat urien risteyspaikkaan eri suunnista tulevat kelkkailijat kohdata ja vaihtaa kuulumisia, kertoo Lemström.

Lumitilanteen lisäksi harrastukseen vaikuttavat myös pakkaset. Viime talvena hyytävä kylmyys rajoitti ajamista.

– Paras keli on 10-15 asteen pakkanen. Silloin ei tule niin kovasti hiki kuin pikkupakkasella tai nollakelillä.

Noin 300-400 jäsenen Hämeen Safarikelkkailijoiden harrastus painottuu viikonloppuihin. Eteläisessä Suomessa kausi on lyhyt, vain kolmisen kuukautta, joten sitä jatketaan usein Lapissa, jossa kautta riittää puolen vuoden verran.

Yhteistä kaikille Hämeen Safarikelkkailijoille on turenkilaisen Matti Suhosen mukaan kelkkailusääntöjen ehdoton noudattaminen – vauhdista riippumatta.

Häirikkökelkkailijoista ei voi juuri Suhosen mukaan puhua Kanta-Hämeessä.

– Ainahan porukkaa mahtuu monenlaista väkeä, mutta me pyrimme ohjaamaan kelkkailijat järjestäytyneesti luvallisille urille ja ajamaan rajoitusten mukaan.

Safarikelkkailijoiden urat ovat avoimia ainoastaan kerhon jäsenille tai päiväluvan lunastaneille.

Maastossa nopeusrajoitus on 60 km/t ja avoimilla jääalueilla 80 km/t.

Ville-Pekka Pirilä Turengista tunnustaa olevansa kelkkailijana hikilenkkeilijä.

– Ajan kovaa ja yleensä lyhyitä matkoja, sanoo kolmekymppinen Pirilä.

Pirilää kiehtoo kelkkailussa talvinen luonto ja sen yhdistäminen moottoriurheiluun.

– Lumi on hieno elementti.

Poliisi puhalluttaa ahkerasti

Poliisi valvoo ja etenkin puhalluttaa moottorikelkkailijoita hyvinkin ahkerasti Kanta-Hämeessä.

– Virkavalta valvoo, ja meillä on poliisin kanssa hyvää yhteistyötä, sanoo Matti Suhonen.

Viime vuonna Hämeen Safarikelkkailijoiden urilla tehtiin moottorikelkkailijoille lähes tuhat puhallutusta. – Käryjä ei ollut ensimmäistäkään.

– Minua ei ole tieliikenteessä puhallutettu läheskään niin usein kuin moottorikelkan selässä, jossa kertoja on kymmenittäin, kertoo Ville-Pekka Pirilä.

Safarikelkkailijoiden ydinryhmä alkaa olla 50-60-vuotiaita.

– On hirveän tärkeää saada nuoria mukaan, sanoo Matti Suhonen.

Kelkkailijoilla on menossa sukupolvenvaihdos, kun nuoria tutustutetaan maanomistajiin, joiden kanssa tehdään kelkkailu-uraa koskevat sopimukset.

Safarikelkkailijoilla on uraa yhteensä noin 250 kilometriä.

Kelkkailijat kiittävät niin yksityisiä kuin julkisiakin maanomistajia hyvästä yhteistyöstä.

Ura kulkee muun muassa ratsutilojen mailla, armeijan ampuma-alueella ja golfkentän laidoilla.

– On sitä ihmetelty, miten saamme ajaa golfkentällä, vastaavaa uraa kuin Aulangolla ei tiettävästi ole muualla, sanoo Jan Lemström.

Voi poiketa Mäkkärille

– Meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus poiketa uralta McDonald´sille, sanoo Matti Suhonen, jonka mukaan moottorikelkkailijat haluavat olla tukemassa alueen yrityksiä ja palveluita.

Yksi moottorikelkkailijoiden suosikkipaikoista on Kyläkauppa Pikkuakka Lepaalla.

– Eilen poikkesimme Aulangon kylpylään kahville.

Safarikelkkailijoiden urat kulkevat muutamissa paikoissa väkisinkin vilkkaiden teiden yli.

Pahimmat paikat ovat 12-tien ylitys Tuulosen kohdalla, 10-tien ylitys Hangasmäessä ja Harvialantien ylitys Alikartanontien risteyksessä.

Ehdoton sääntö on sellainen, että kelkkailija odottaa aina, että tie on varmasti tyhjä ennen ylitystä.

Liikkumista ei ole rajoitettu

Safarikelkkailijat ei ole rajoittanut ihmisten liikkumista urillaan.

– Kannattaa kuitenkin ehdottomasti varoa kelkkoja, muistuttaa Ville-Pekka Pirilä. Etenkin umpimetsässä kelkka tulee yllättäen eli sananmukaisesti puun takaa.

Kelkkauria käyttävät niin koiranulkoiluttajat, hiihtäjät kuin lenkkeilijätkin.

Suhtautuminen moottorikelkkailuun on vaihtelevaa. Ennakkoluulojakin on, vaikka yleinen suhtautuminen moottorikelkkailuun on muuttunut myönteisemmäksi Safarikelkkailijoiden perustamisajoista, 1980-luvun alkupuolelta.

– Haluamme olla levittämässä hyvää mieltä ja olla lisäämässä ihmisten liikuntamahdollisuuksia. (HäSa)