Kanta-Häme

Vain yksi maapallo, kiitos

Miten voi vähentää ekologista jalanjälkeään, jos on jo tehnyt helpoimmat muutokset?

Maailma tuhoutuu, ja koen siitä huonoa omaatuntoa.

Kulutamme luonnonvaroja nopeammin kuin ne pystyvät uusiutumaan. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvittaisiin 3,4 maapalloa elämää ylläpitämään.

Pyrin kuluttamaan vähän, mutta silti roskis täyttyy muovijätteestä ja välillä retkahdan ostamaan uudet kengät. Lisäksi lennän vuosittain maailman toiselle puolelle ja herkuttelen juustolla.

Miten omaa kulutustaan saisi vähennettyä niin, että yksi maapallo riittäisi? Silloin kaikilla maapallon asukkailla olisi edes teoriassa mahdollisuus elää niin kuin me, jotka olemme sattuneet syntymään tälle puolelle palloa.

Aluksi on hyvä tarkistaa, missä mennään. Ekologisen jalanjäljen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula WWF:stä arvioi, että suurimmat rasitteeni maapallolle tulevat asumisesta, liikenteestä ja syömisestä.

Nikula kertoo kasvisvoittoisen ruokavalion auttavan jo paljon, samoin sähkön muuttamisen uusiutuvaan energiaan ja yksityisautoilun vähentämisen.

Olen jo autoton kasvissyöjä, jonka sähkö tulee tuulesta. Tavaroita ja vaatteitakin ostan hyvin harvoin. Asuntona on kerrostalon kimppakämppä Porissa.

– Jos kerrostaloasunnossa on kaukolämpö, se usein tuotetaan kivihiilellä. Silloin voi ottaa selvää, onko kaukolämpöä mahdollista ostaa uusiutuvana.

Porin Energiasta kerrotaan, että hieman yli puolet kaukolämmön energiasta tuotetaan uusiutuvilla biopolttoaineilla, mutta toiseksi eniten energiantuotantoon käytetään turvetta. Porissa ei ole mahdollista ostaa pelkästään uusiutuvalla energialla tuotettua kaukolämpöä. Pääkaupunkiseudulla olisi.

Jalanjälkilaskurit ovat hyvin karkeita, Nikula varoittaa. Hän suosittelee niistä Global Footprintin verkkosivuilta löytyvää laskuria. Se antaa suuntaviivat siitä, mikä elämässä nyt kuluttaa eniten.

Laskurissa ei ole mahdollista valita kotimaakseen Suomea, joten valitsen vähän samoilla kylmyysasteilla sijaitsevan Kanadan Ontarion.

Kone kyselee asumisestani, ruokavaliostani ja liikkumisestani. Elän vaihtelevaa elämää, mutta teen testin nykyisen tilanteeni pohjalta: kimppakämppä kaupungissa lähellä työpaikkaa, pari bussimatkaa kuukaudessa sukulaisten ja ystävien luokse, eläintuotteista lähinnä juustoa ja kananmunia.

Ihan kaikissa kysymyksissä vaihtoehdot eivät sovi Suomen todellisuuteen. Kaukolämpöä ei löydy vaihtoehdoista. Pitää valita kaasu, joka on lähinnä nykyisen kaukolämmön päästöjä.

Tulos: 2,3 planeettaa.

Se on liikaa.

Teen testin uudelleen. Jollen ajaisi lainkaan moottoripyörällä ja ajaisin bussilla vähemmän, pelastaisin 0,1 maapalloa. Vuosittaiset pitkät lennot jättämällä säästyisi 0,2 maapalloa. Kolmasosa palloa siis pelastuisi liikkumista vähentämällä.

Jos vaihtaisi aurinkoenergiaan, muutos ei olisi kovin iso. Asteen pudotus huoneen talvilämpötilassa sen sijaan olisi jo suurempi apu maapallolle.

Vaikka lisäksi jättäisi juuston ja kananmunat pois ruokavaliosta, ostaisi pelkästään pakkaamatonta ruokaa ja lukisi uutiset paperilehden sijaan netissä, en millään saa kulutustani alle 1,4 pallon.

Telttaan ei voi Suomessa muuttaa, mutta mitä jos muuttaisi lämpimämpään maahan?

Vaihdan virtuaalisen sijaintini Etelä-Afrikkaan, jossa olen aiemmin asunut. Sielläkin kuluttaisin elämäntavoillani 1,4 palloa. Testissä ei kuitenkaan kysytä mitään lentämisestä. Aivan kuin eteläafrikkalaiset eivät lentäisi.

Soitan Nikulalle.

 Hän ymmärtää turhautumisen, mutta lohduttaa asettamalla tilanteen mittakaavaansa.

– Suomalainen kuluttaa keskimäärin yli kolmen maapallon verran. Jos pystyisimme vääntämään kulutuksen edes kahden pallon tienoille, se vähentäisi kokonaispainetta ja antaisi aikaa rakentaa ympäristölle kevyempää yhteiskuntaa.

Yhteen palloon pääseminen olisi tällä yhteiskuntarakenteella hankalaa.

– Vaikka asuisi pääkaupunkiseudulla vegaanina maltillisen kokoisessa asunnossa, jossa käyttää vihreää sähköä, ja käyttäisi liikkumiseen pelkästään polkupyörää, ei kulutusta pystyisi silti painamaan yhteen maapalloon, jos kaukolämpöön tuotetaan energiaa kivihiilellä.

Nykyisenkaltaiset yhteiskuntarakenteet ovat ympäristön kannalta raskaita, ja ne ovat osa laskentaan liittyviä oletuksia.

Seuraavilla sukupolvilla on jo toivottavasti edessään helpompia valintoja. Jos energiavaihtoehdot ovat kaikki hiilineutraaleja, bussit kulkevat sähköllä ja biokomponenttien osuus polttoaineissa on suurempi, on helpompi tehdä hyviä valintoja.

Nikula toteaa, että jos oikeasti tahdon pienentää jalanjälkeäni tuntuvasti, pitäisi suostutella energiayhtiö käyttämään uusiutuvia energialähteitä ja taloyhtiö miettimään aurinkopaneeleita.

Monen muun tärkeän päätöksen ihminen tekee isoja hankintoja kuten asuntoa, lämmitysmenetelmää tai kodinkoneita ostaessaan. Ruokapäätökset ovat pienempiä, mutta niitä tehdään niin usein, että niillä on suuri merkitys jalanjäljen kokoon. Askeesiin ei silti tarvitse ryhtyä ruokakaupassakaan.

– Kun vähentää lihansyöntiä, välttää ruokahukkaa ja suosii vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita kuten luomua, on jo ottanut tosi isoja askeleita.

Alan seurata Facebookissa satokausikalenteria ymmärtääkseni jotain kausituotteista. Kaupassa muistan jääkaapissa pilaantumaan päässeet porkkanat ja ostan pienemmän paketin.

Vähennän juuston käyttöä, sillä juuston ilmastovaikutukset ovat lähes yhtä suuret kuin naudanlihan. Viikonloppuna en käy moottoripyörällä Yyterissä vaan menen polkupyörällä lähimetsään.

En ole koskaan oppinut katsomaan, mikä ruoka tulee läheltä ja mikä kaukaa, mutta se ei onneksi kaada maailmaa. Ruokahiilijalanjäljestä vain viisi prosenttia tulee kuljetuksesta. Pakkauksistakaan ei kannata ahdistua: roskiin heitetyn leipäviipaleen päästöt ovat isommat kuin sen pakkaukseen käytetyt.

Suuri merkitys on myös sillä, ajaako kauppaan autolla vai polkupyörällä ja miten kaukana sijaitsevaan kauppaan menee.

Muutama vuosi sitten One tonne life -projektissa nelihenkinen ruotsalaisperhe pienensi hiilijalanjälkeään keskimääräisestä 9 000 kilosta noin 1 500 kiloon vuodessa.

Hiilijalanjälki muodostaa noin puolet ihmisten ekologisesta jalanjäljestä.

Perhe pienensi hiilijalanjälkensä lähes neljännekseen muuttamalla 1970-luvun talosta energialuokaltaan parempaan ja vaihtamalla kaksi autoaan sähköautoon ja julkisiin kulkuneuvoihin. Lisäksi perhe alkoi suosia ruuassaan kasviksia ja säästää energiaa.

Viimeinen tonni oli vaikein tiristää. Silloin perhe minimoi lämpimän veden käytön, siirtyi kokonaan kasvisruokaan ja vältti matkustamista.

Kokeilu todisti, että muutos on mahdollista. Toisaalta perheellä oli ihmisiä neuvomassa ja taputtamassa rohkaisevasti heidän hyvin toteutuneille elämänmuutoksilleen.

Mehuhyllyllä minäkin kaipaisin henkilökohtaista kannustajaa. Vaihtoehtoja on paljon, eikä ostosten ilmastovaikutuksista ole tietoa. Valitseminen tuntuu mahdottomalta.

Kaikki teot vaikuttavat, mutta jotkut teot vaikuttavat enemmän kuin toiset.

WWF listasi muutama vuosi sitten, millä muutoksilla suomalaisen ekologinen jalanjälki pienenisi eniten. Listalla on lihansyönnin ja yksityisautoilun vähentämisen sekä uusiutuvan energian hankkimisen lisäksi muun muassa maalämpöpumpun asentaminen, oman ruuan kasvattaminen ja lentoloman vaihtaminen junalomaan.

Kun isot asiat ovat kunnossa, ei tarvitse ahdistua mehuhyllyllä.

Teen vielä Syken Ilmastodieetti-sivuilta löytyvän kasvihuonepäästötestin tarkastellakseni lähemmin jalanjälkeni hiiliosiota.

Testin mukaan päästöni ovat tällä hetkellä puolet suomalaisen keskiarvosta kaikilla muilla osa-alueilla paitsi liikenteessä. Lentämisen takia päästöt nousevat lähes suomalaisten keskiarvotasolle. Jos poistaisin pitkänmatkanlennot, kokonaiskulutuskin tippuisi 8,2:sta 5,9:ään hiilidioksiditonniin vuodessa. Vaikutus olisi valtava.

Syken kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja Jyri Seppälä kannustaa jatkotoimina myös laskemaan huoneiston lämpötilaa talvella 20 asteeseen, hankkimaan suihkuun säästösuuttimen ja ostamaan kerralla kunnollisia vaatteita ja tavaroita.

– Jos teet saman testin kymmenen vuoden päästä, yhteiskunnan palvelut ovat jo paljon puhtaampia ja tulos samoilla elintavoilla paljon parempi. Jollain tavalla olemme aikamme vankeja, Jyri Seppälä toteaa.

Päästöjä voi myös kompensoida ostamalla puhtaampaa omaatuntoa lentomaksuilla tai hiilidioksidipäästömaksuilla, joilla toteutetaan esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeita tai metsitysprojekteja.

Markkinoilta voi myös ostaa Euroopan unionin päästökaupan päästöoikeuksia. Jos tahtoisin pyyhkäistä koko vuosittaisen 8,2-tonnisen hiilidioksidipäästöni nollaan, se maksaisi naurettavat 50 euroa vuodessa.

Ensisijaisesti pitäisi kuitenkin kiinnittää huomio kulutuksen vähentämiseen, vaikka sitten ottaisi pieniäkin askelia. Niissä on onneksi mistä valita.