Kanta-Häme

Väitös: Biopolttoaineiden tuotanto aiheuttaa jättimäisiä ongelmia – ”Ei mitään järkeä”

Biopolttoaineiden tuotanto aiheuttaa vakavia ongelmia sekä ympäristölle että paikallisille ihmisille muun muassa Brasiliassa, Indonesiassa ja Mosambikissa. Näin arvioi Turun yliopistossa keskiviikkona väittelevä Niko H. Humalisto, joka tarkastelee tutkimuksessaan EU:n biopolttoainepolitiikkaa.

EU:n alueelle tuodaan karkean arvion mukaan ainakin 20 prosenttia etanoleista ja biodieselistä arviolta noin kolmannes. Biopolttoaineiden tuontiluvut vain kasvavat, jos niihin lisätään tuontiraaka-aineista jalostetut polttoaineet.

Pahimmillaan satopohjaiset tuontibiopolttoaineet aiheuttavat sademetsien hakkuita.

– Kun joku tietty alue on tuottanut kasviöljyä, ja se yhtäkkiä siirretään ruuantuotannosta energiantuotantoon, niin paine ruuantuotantopuolella ei häviä mihinkään. Se siirtää painetta raivata sademetsiä uusien viljelmien tieltä. Esimerkiksi Borneon saaren rikkaiden suosademetsien hakkuut biopolttoaineen tieltä on nostanut Indonesian maailman kolmanneksi suurimmaksi kasvihuonepäästäjäksi.

Humalisto sanoo, että esimerkiksi Brasiliassa satopohjaisen biopolttoainetuotannon leviäminen entisille karjatalousalueille on siirtänyt karjataloutta sademetsäalueille.

Afrikassa tapahtuva biopolttoaineiden tuotanto on puolestaan jättänyt paikallisia pienviljelijöitä tukalaan asemaan.

– On selvitetty, että joissain Afrikan maissa, esimerkiksi Mosambikissa isojen valmistajien teolliset plantaasit ovat vallanneet maita, keskittäneet omaisuutta eivätkä ole tarjonneet töitä niille pienviljelijöille, jotka ovat aiemmin saaneet elantonsa siitä maasta.

– Kun ihmiset menettävät kontrollin omaan maahansa, se lisää kaikista vähäosaisempien riskejä selviytyä.

Ovatko siis biopolttoaineet jopa fossiilisia polttoaineita haitallisimpia, kun tarkastellaan kokonaisuutta?

– Se on vähän, miten kysymyksen asettelee. Suomenkin tieliikenteen energiankulutuksesta reilusti yli 90 prosenttia tulee edelleen fossiilisista polttoaineista. Se ei ole hyvä ratkaisu.

– Mutta jos palataan siihen, että biodieselin raaka-aine tulee vaikka Indonesiasta, missä on pahimmillaan raivattu suosademetsää, häädetty paikalliset, keskitetty omistus oligarkkisuvulle, polttoaine on jalostettu kestämättömillä ratkaisuilla – ja toiminta on vielä verovaroin tuettua… Aika selvästi voidaan sanoa, ettei siinä ole mitään järkeä.

Humaliston mielestä biopolttoaineet eivät kuitenkaan automaattisesti ole pahasta, sillä polttoaineita tuotetaan niin monella eri tavalla.

– Jos Suomessa ST1 tekee elintarviketeollisuuden jätteistä polttoaineita, niin aika vähän sillä on lopulta tekemistä sellaisen tuotannon kanssa, jolla tuhotaan maapallon resursseja ruokatuotannosta.

Mitä esimerkiksi EU:n pitäisi tehdä, että se pystyisi vaikuttamaan maailman biopolttoaineiden eettisempään tuotantoon? Humaliston mukaan EU voisi kannustaa ongelma-alueiden paikallisviranomaisia, paikallisia toimijoita ja yrityksiä kehittämään vastuullista tuottamista.

– Vastuullisessa tuotantomallissa olisi mukana myös sosiaalinen ja poliittinen kysymys: Miten taata ihmisten oikeus omaan maahansa. Sillä niin kauan kuin käytetään satopohjaisia biopolttoainetta, nämä kysymykset ovat niitä, mitkä pitäisi pystyä ratkaisemaan.

Humaliston väitöskirja ”The European Union and assembling biofuel development – topological investigations concerning the associations between law, policy and space” (suom. Euroopan Unioni ja biopolttoainekehityksen koostaminen – topologisia tulkintoja lain, politiikan ja tilan kytkeytymisistä) tarkastetaan Turun yliopistossa keskiviikkona 15. lokakuuta. (LM)