Kanta-Häme

"Välillä tarvitsisi teleskooppikäden"

Postinjakajilla on nykyisin kiire.

Viimekeväiset jakelun yt-neuvottelut aiheuttivat sen, että työtä on entistä enemmän. Joko reitillä on entistä enemmän jaettavaa, tai aamuisin tehtävää lajittelua on lisätty.

Varsinkin merkitsemättömät postilaatikot aiheuttavat postin- ja lehdenjakajilla arvailua, toisinaan jopa virhelajittelua.

– Kaupungissa laatikoiden merkinnät ovat kohtalaisen hyvällä mallilla, mutta maaseudulla merkitsemättömiä laatikoita esiintyy. Ehkä sitä ajatellaan, että jakaja tietää, mihin posti pannaan, Postin jakeluesimies Inna Nurmi Hämeenlinnan Kantolan jakelukeskuksesta kertoo.

Harva jakaja kuitenkaan enää jakaa yhtä ja samaa reittiä päivästä toiseen. Siksi jakajat toivovat, että laatikot olisivat kunnossa.

– Varsinkin sellaisina päivinä, kun tulee sairastumisia, koko pakka menee täysin uusiksi. Toisinaan tulee palautetta virhejakelusta, joka on johtunut huonosti merkityistä laatikoista, Nurmi kertoo.

Jakajat kiertävät reiteissä

Postinjakaja Susan Reima lähestyy Rengon-reittinsä viimeisiä postilaatikoita. Laatikkorivissä on kahdeksan laatikkoa, mutta parissa ensimmäisessä ei lue yhtään mitään. Reima muistaa, ettei niihin panna postia.

Toisinaan, kun on pitkään jakamatta yhtä reittiä, muisti kuitenkin pettää. Reima osaa Hämeenlinnan alueelta seitsemän eri reittiä, ja hän arvioi, että keskimääräinen jakaja kiertää viiden eri reitin välillä.

Tämänpäiväisessä reitissä on yli 350 jättöpaikkaa ja pituutta runsaat 130 kilometriä.

– Joskus soitellaan toisille jakajille kesken reittiä, että mihin laatikoista posti menee. Haamulaatikot vaikeuttavat eniten, Reima sanoo.

Laatikkorivi on auton ikkunaan nähden todella matalalla, joten Reima joutuu kurottamaan samalla, kun jalka seisoo auton jarrulla. Postin autoreitit on suunniteltu niin, että ne jaettaisiin enimmikseen suoraan auton ikkunasta.

– Välillä tarvitsisi teleskooppikäden, kun yrittää kurkottaa, hän sanoo.

Nimet ja osoitteet kuntoon

Esimies Inna Nurmen mukaan hyvä laatikko on turvallisen etäisyyden päässä tiestä, ja läpän kyljessä on vähintään talonnumero. Eikä tekisi pahaa, jos harvaan asutulla alueella laatikon kyljessä olisi jotain heijastavaa materiaalia, jotta laatikon erottaa pimenevinä aamuina.

Hämeen Sanomien varhaisjakelusta vastaavan Ilves Jakelu oy:n varajakaja Jukka Mannermaa toivoo, että laatikossa olisi talonnumeron lisäksi tiennimi.

– Jakajan kannalta paras laatikko on se perinteinen punainen muovilaatikko. Mainoskielto saisi olla myös selkeästi merkitty laatikkoon, mielellään erillisellä kyltillä, Mannermaa sanoo.

Lähestyvä talvi tuo myös omat kommervenkkinsä. Matalalle viritetyt laatikko voi jäädä lumen peittoon kokonaan, ja kallellaan olevat yksittäiset postilaatikot voivat jäädä aura-auton uhriksi.

Eniten apua saa siitä, että laatikoiden edustat olisivat aurattu. Varsinkin sivuteillä voi helposti jäädä postiauto hankeen jumiin.

– Maaseudulla laatikoiden edustat on yleensä hyvin aurattu, paremmin kuin kaupungissa, postinjakaja Susan Reima kiittelee. (HäSa)