Kanta-Häme

Välit poikki

Miksi en saa pitää yhteyttä lapsenlapseeni? kysyy hämeenlinnalainen isoäiti.

Lapsenlapsi on ollut huostaanotettuna yli vuoden.

Lapsenlapsen ja isoäidin suhde on ollut läheinen ja tiivis lapsen koko elämän ajan.

Keväällä lastensuojelu ilmoitti isoäidille, ettei hän saa olla yhteydessä lapsenlapseen eikä tämän sisaruksiin. Mitään kirjallista tietoa hän ei ole saanut, mutta on erittäin huolissaan ja surullinen, että yhteydenpitoa halutaan suitsia.

Myöskään sijoituspäätöstä tehtäessä isoäidin mielestä ei selvitetty sitä mahdollisuutta, voisiko lapsen sijoittaa sukulaisille, vaan sijoituspäätös tuli nopeasti muutamassa päivässä lastensuojeluilmoituksesta.

Lastensuojelulaki puhuu paljon lapsen edusta ja haluaa taata lapselle läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet.

– Meidän tapauksessa lapsen edusta ei kyllä puhuta, isoäiti sanoo.

Oikeus sukuun ja juuriin

Joissakin kunnissa yhteydenpitoa rajoitetaan vähemmän kuin toisissa. Kokenut sosiaalityöntekijä sanoo, että merkitystä on sillä, millainen on kunnan ja sosiaalityöntekijöiden työkulttuuri. Usein asiaa tunnutaan perusteltavan sillä, että lapsi sitoutuu hoitolaitokseen paremmin, jos välit sukulaisiin ovat hetken katkolla.

Hämeenlinnan kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö Marja Hänninen pudistelee päätään. Hän muistuttaa tutkimustuloksista, jotka puoltavat lapsen oikeuksia omaan sukuun ja juuriin.

– Pitää olla yhteys menneisyyteen. Se on ihan maalaisjärjellä ymmärrettävä asia. Läheisiä ihmissuhteita ei saa riistää lapselta. Lähtökohta on se, että sata kertaa mietitään ennen yhteydenpidon rajoittamista. Täytyy myös muistaa, että yhteydenpitoa rajoitetaan yleensä määräajaksi, esimerkiksi muutamaksi kuukaudeksi.

Virheitä tulee

Parhaillaan 110 hämeenlinnalaislasta on huostassa. Lisäksi viime vuonna tehtiin 25 kiireellistä sijoitusta. Tästä joukosta 13 lapsen kohdalla yhteydenpitoa on rajoitettu syystä tai toisesta.

– Usein yhteydenpidon rajoittaminen liittyy johonkin erityiseen tilanteeseen, esimerkiksi päihteisiin tai terveydelliseen uhkaan. Rajoituspäätöksiä voidaan käyttää vain huostaanotettujen ja kiireellisesti sijoitettujen lasten kohdalla, Hänninen kertoo.

Hänninen ei kiellä, etteikö lastensuojelussakin tehtäisi virheitä. Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana purettiin yksi yhteydenpidon rajoitus oma-aloitteisesti.

Rajoituspäätös menee hallinto-oikeuteen, jos samaan aikaan on huostaanotto valmisteilla ja lapsi on kiireellisesti sijoitettu. Muuten hallinto-oikeus käsittelee ainoastaan asiaa, jos päätöksestä valitetaan.

Hänninen on vahvasti sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oikeus olla yhteydessä vanhempiinsa ja sukulaisiinsa, vaikka sukulaisten välillä olisikin ristiriitoja.

– Meidän tehtävämme ei ole perata menneisyyttä, vaan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Avohuollossa huoltajalla on oikeus määritellä, kenen kanssa lapsi saa olla tekemisissä ja ketkä sukulaiset saavat lastensuojelulta tietoa perheen tilanteesta.

Missä on lapsen etu?

Sosiaaliasiamies Satu Loippo kertoo, että lastensuojelun asioista otetaan sosiaaliasiamieheen paljon yhteyttä. Loipolla ei ole tilastoa siitä, kuinka moni yhteydenotto koskee yhteydenpitoa lapsen ja sukulaisen välillä. Tuntuma on kuitenkin se, että jos ongelmia on yhteydenpidossa, niitä on sekä laitoksissa että perhehoidossa.

– Pitää muistaa, että perhehoidossa yhteydenpidon rajoitus ja lapsen olinpaikasta ilmoittamatta jättäminen ovat ainoat rajoituskeinot, joita voidaan käyttää. Laitoksissa rajoitusmahdollisuudet ovat suuremmat. Esimerkiksi lapselta voidaan ottaa pois esineitä ja aineita, joilla voi vahingoittaa toisia, kirjeitä ja lähetyksiä voi tarkastaa ja olla luovuttamatta sekä liikkumista voi rajoittaa.

Loippo peräänkuuluttaa lapsen etua. Hänen mielestään lastensuojelulla pitää olla vahva käsitys siitä, että yhteydenpidon rajoitus on lapsen edun mukainen. Lastensuojelussa on myös kaikenikäisten lasten toiveet ja mielipide selvitettävä. 12 vuotta täyttäneellä oikeus on erityisen vahva.

Vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, kenen yhteydenpitoa lapseen rajoitetaan, jos vanhempi kokee, että yhteydenpito vaurioittaa lasta.

– Viranomaisen pitää tällöin huolellisesti arvioida tilanne ja lapsen edun toteutuminen. Lapsen edun mukaista voi olla tavata isovanhempia, mutta jos huoltajat sen kieltävät, tilanne on hankala. Silloin pitäisi käsitellä isovanhempien ja huoltajien suhdetta.

Ihmissuhteet ovat vaikeita

Sosiaaliasiamies huomauttaa, että tieto rajoituksesta pitää saada kaikille osapuolille kirjallisesti. Työntekijöiden pitää osata avata ja selittää rajoituksen perusteet. Näin ei aina ole. Esimerkiksi yhteydenpidon rajoittamisen syistä ei välttämättä saa riittävästi tietoa.

– Viranomaiselta pitäisi saada tietoa kysymättä. Lapsen sijoittaminen huostaanotettuna kodin ulkopuolelle on aina kriisi. Asiamiehenä pohdin, millainen viranomaisten, vanhempien ja sukulaisten kohtaaminen on ollut. Onko avoimesti keskusteltu vai tehty nopeita päätöksiä ja omia tulkintoja?

Yhteydenpidon rajoittamispäätökseen voi hakea muutosta. Loippo kehottaa olemaan myös sosiaaliasiamieheen yhteydessä.

– Ihmissuhdeasiat ovat vaikeita.

Osansa sopassa on myös laitoksilla ja perhekodeilla. Sieltä voidaan antaa viestejä, että yhteyttä ei kannattaisi pitää, vaikka asia olisi toisin. Myös lapset osaavat hämmentää tilannetta.

Vastuu lapsen hoidosta on lastensuojelulla, mutta laitokset ja perhekodit toimivat itsenäisesti, sillä valvonta on riittämätöntä. Sijaishuolto on myös bisnestä. Tämän myöntää myös Loippo.

– Kyllä on yksiköitä, jotka pyrkivät vaikuttamaan siihen, ettei lasta tai n}uorta kotiutettaisi. (HäSa)