Kanta-Häme

Valmetin vanha koulukone maalataan Tavastiassa

Mikäli Hanssin Jukan hangaariin Tuuloseen etsittäisiin todella harvinaista lentokonetta, olisi Tuuli III erinomainen ehdokas. Valmetin ilmavoimille 1950-luvulla rakentaman prototyypin runko tuotiin perjantaina Hämeenlinnaan Suomen ilmailumuseosta Vantaalta.

Koneen siivet ovat olleet ammattiopisto Tavastian pintakäsittelylinjan opiskelijoilla työn alla jo helmikuusta lähtien. Työ etenee hitaasti, sillä kyse on korvaamattoman arvokkaasta koneesta. Epäonnistumisiin ei ole varaa, sillä uusia osia ei voi vetää noin vain pakasta.

– Kyllä minua ensin vähän kauhistutti ottaa näin suuri haaste, mutta sitten katsoin opiskelijoita ja ajattelin, että näin kovan porukan kanssa haasteeseen uskaltaa tarttua, pintakäsittelylinjan lehtori Jari Välkkynen kehuu.

Ilmailumuseo tiesi tarjota lentokoneprojektia hämeenlinnalaisille näiden maineen takia. Tavastian Pintakilta on kartuttanut mainetta kymmenen vuoden aikana toinen toistaan komeammilla autoprojekteilla, jotka on esitelty näyttävästi killan omilla verkkosivuilla. Sähköinen media on osa opiskelua myös tämän päivän ammattiopistossa.

Valmet Tuuli III -lentokone on määrä entistää alkuperäiseen asuunsa vuoteen 2018 mennessä. Kone pintakäsitellään Hämeenlinnassa vuoden 2017 pääsiäiseen mennessä ja sen jälkeen sen kunnostaa valmiiksi Ilmailumuseoyhdistyksen ns. tiistaikerho. Kerho keskittyy ennen kaikkea koneen sisäpuolen entistämiseen.

Tuuli III on viimeinen Valmetin rakentamasta alkeiskoulutuskonesarjasta. Konetyypistä suunniteltiin ja valmistettiin kolme eri versiota vuosina 1941-1957. Kolmonen kehitettiin vuosina 1954-1957.

Tuuli on nelipaikkainen ja yksimoottorinen alkeiskoulutuskone. Se jäi prototyyppiasteelle, koska ilmavoimat osti alkeiskoulutuskoneekseen ruotsalaisen Saab Safirin. Kun kone vaurioitui pakkolaskussa vuonna 1959, poistettiin se käytöstä.

– Kone kunnostettiin ja maalattiin vielä 1980-luvulla. Se lensi siviilirekisterissä, mutta kun omistaja kuoli, seisoi kone pitkään ulkona Malmin lentokentällä kunnes Suomen ilmailumuseo osti sen, Jari Välkkynen kertoo.

Koneessa on tänään paljon restauroitavaa, sillä maalipinta on kärsinyt ja koneessa on hapettumaa. Koska ilmailumuseolla ei ole tiloja eikä työvälineitä koneen maalinpoistoon ja uudelleenmaalaukseen, otettiin museosta yhteyttä Hämeenlinnaan.

Pintakillan ensimmäinen tehtävä Hämeenlinnassa oli osien huolellinen maalinpoisto.

Opiskelijoiden keskuudestaan valitsemat apulaisprojektipäällikkö Aapo Somerpalo ja oppilastyönjohtaja Teemu Lammia sanovat, ettei maalinpoisto ollut niin helppoa kuin miltä se voi kuulostaa.

– Kun on kyse entistettävästä koneesta, on oltava tarkka ettei pinta vaurioidu. Me yritimme samalla saada myös mahdollisimman paljon tietoa koneen alkuperäisestä maalauksesta.

Tuulin loppusijoituspaikka ei ole vielä tiedossa, mutta se jää ilmeisesti esille ainakin ensi alkuun Suomen Ilmailumuseoon.

Päivän lehti

28.1.2020