Kanta-Häme

Valo on ammattilaiselle työtä, tekniikkaa ja tunnetta

 

Ammattilaisten mielestä valoa kannattaakin katsoa monesta näkökulmasta. Ihana valo? Karmea valo? Ikimuistoinen valo? Pimeys, tuo valon ikävä vastakohta? Valaistusalan yrityksen toimitusjohtaja, studiovalokuvaaja ja teatterin valomies sukeltavat kirkkaudesta kaamokseen ja takaisin.
 
Lumilab tekee valaisinkomponentteja, valaisimia ja valaisinjärjestelmiä. Pääsääntöisesti ulkokäyttöön ja ennen kaikkea kaupungeille ja kunnille. Yritys on tehnyt mm. korvaavia valaisimia EU-direktiivien myötä poistuvien elohopealamppujen tilalle. Yrityksen toimitusjohtaja Ismo Järvinen on ollut kiinnostunut valosta pienestä pojasta pitäen.
 
Kuinka kuvailisit suhdettasi valoon?
 
– On vaikea sanoa yhdellä sanalla, mitä valo minulle merkitsee. Se on yhdistelmä näkemistä, kokemista ja toiminnallisuutta. Valo on myös työtä, teknisten asioiden miettimistä. Joudun miettimään miltä valaisin näyttää, miten se häikäisee, miten se antaa valoa ulos ja miten valo toimii siinä tilassa ja kohteessa.
 
– Kun katselen ympäröivää valaistusta vaikkapa ulkona, aika usein analysoin, miten koen tilan tai paikan. Mutta yritän miettiä myös sitä, miltä se esteettisesti näyttää.
 
Onko rumaa valoa olemassa?
 
– Niskakarvat nousevat pystyyn elohopealampuista, joita ei ole vaihdettu 25 vuoteen. Vaikka oranssit suurpainenatrium-valaisimet ovat surkeita ja kamalan näköisiä, voittavat vanhat elohopealamput nekin.
 
– Jos käy vaikka koiran kanssa Aulangon metsässä lenkillä, siinä vanhassa elohopealamppuvalaistuksessa, kyllä kaamos vaikuttaa mielialaan. Olemme yrittäneet ajaa ajatusta, että kaupunkiympäristöön saataisiin enemmän piristävää, hyvän väritoiston valkoista valoa. Uskon, että se avittaisi monia muitakin ihmisiä.
 
Mitä ajattelet valosaasteesta?
 
– Ehkä siitä pitäisi olla huolestunut enemmänkin. Kaupungeissa valolähteiden määrä kasvaa ja samalla yritetään säästää energiaa. Tämä on vaikea yhtälö. Ja mitä valosaaste tekee muuttolinnuille ja muille elämille, sitä ei varmaan vielä kokonaisuudessa edes tiedetä.
 
Ylenkatsottu näkökulma?
 
– Ihmisten kannattaisi miettiä enemmän valon käyttötarkoitusta. Mikä on sopiva valon määrä ja laatu? Jo sillä säästettäisiin hyvin paljon valaistusenergiaa, jos aina valaistaisiin käyttötarkoitukseen sopivasti.
 
Neutraali pohjoisen puoleinen 
Valokuvaaja Marjaana Saarenpää on ollut muutaman vuoden eläkkeellä. Kuvaamisinto ei ole kuitenkaan hiipunut, siitä kielivät uusi kamera ja valmius pystyttää pieni studio vaikka omaan makuuhuoneeseen.
 
– Valohan on jokapäiväistä elämää. Jos miettii vaikka asuinhuoneistoa, kaikki värit muuttuvat valon vaikutuksesta vuorokaudenaikojen ja vuodenaikojen mukaan. 
 
– Ensimmäisenä mieleen tulee pohjoispuolen valo, se on neutraalein. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei auringonvalo värjää mitään keltaiseksi. Pohjoisen puoleinen valo piirtää niin kauniisti kaikki muodot, kaikki värit.
 
Mitä mietit pimeydestä?
 
– En kärsi kaamoksesta. Pimeässäkin on muotoja. Jos on maaseudulla ilman sähkövaloja, maalaa kuunvalo talvella koko maiseman sinisellä. Se on kummittelevan maaginen valo.
 
–  Ihan pimeässä ei ole hyvä olla. Kotonakaan ei kannattaisi pihistellä vaan tehdä sellainen kiva, elävä valaistus. Hyvät työvalot myös kotona, esimerkiksi keittiössä, ovat tärkeitä.
 
Suosikit ja inhokit?
 
– En voi sietää tylsiä sinisiä tai punaisia valoja kodin sisustusvaloina. Myös sekavärit, jouluvalot ja vilkkuvat valot ovat ihan kamalia. Itse en käytä kotona päävaloja juuri koskaan, Minulla on jalkalamppuja, pöytälamppuja ja spottilamppuja joka puolella. Valo ei saa olla plätsyä.
 
Menninkäinen työstää päivänsäteitä
Hannu Suutari tottelee ammattinimikettä valomies. Hämeenlinnan teatterin lisäksi hän tekee valaistuksia Verkatehtaan Vanaja-salin konsertteihin. 
 
Suutari kuitenkin haluaa jättää valopohdinnat töihin. Omaan kotiin lavastettu valo ei kuulu.
 
– Kun tekee teatterivaloa, on tärkeintä se miltä tuntuu, ei se miltä näyttää. Lähestyn asiaa näin päin. Ja niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, valomiehen työ on pimeässä olemista. Saan olla pimeässä elokuun alusta toukokuun loppuun. 
 
– Kyllä sitä välillä miettii, miten tässä selvitään ennen kuin maailma alkaa kirkastua.
 
Kun valossa oli taikaa?
 
– Valo on mykistänyt kauneudella niin monta kertaa. Jossain luonnossa se hienoin hetki on. Auringonlasku ja sopivasti pilviä taivalla. 
 
Mistä pois, minne lisää?
 
– Valosaastetta syntyy siitä, kun käytetään kaikenvärisiä lamppuja suunnittelemattomasti. Kun katsoo joulun aikaan pihapiirejä, en ole vakuuttunut, onko se kauneutta vai kauheutta.
 
– Hämeenlinnassa on paljon kauniita rakennuksia, mutta arkkitehtuurivalaistusta tehdään hirveän vähän. Ehkä siinä on osittain kysymys rahasta, mutta tietysti asenteestakin. Kauniin valaisun ja turvallisen liikkumisen yhdistäminen, se vaatii vähän hommia.
 
Led vai kynttilä?
 
– Ledeissä alkaa olla jo kohtuullisen lämminsävyisiä lamppuja, mutta kyllä vanhassa hehkulampussa on oma kauneutensa. Kynttilät kuuluvat kotipihapiirin lyhtyihin iltaisin. Ne antavat lämmintä ja kaikella tavalla mukavan tuntuista valoa. (HäSa)

Päivän lehti

30.3.2020